Juokse, juokse!!!

Politikot jauhavat täyttä paskaa. Väittävät, että hyvä tulee, kun yksityinen sektori valtaa terveydenhuollon. Väittävät, että ihmiset saavat nopeasti ja sujuvasti hoitoa, muka halvalla.
Asun Kihniön kunnassa ja täällä terveyttämme hoitaa Kolmostien terveys, joka on Pihlajalinnan yhtiöitä. Sain pahan sappikohtauksen tässä eräänä yönä ja jouduin soittamaan ambulanssin. Siihen ambulanssiin se järjellinen touhu sitten jäikin.
Makasin Parkanon päivystyksessä yön. Lääkettä annettiin, mutta muita toimenpiteitä, kuten ultraa, ei voitu tehdä, koska pörssiyhtiö pitää koneensa kiinni viikonloppuisin. Palasin aamulla kelataksilla kotiin taskussani 5 kpl Litalginia varmuuden vuoksi. Soitin omaan terveyskeskukseen, kun olo ei parantunut. Vakilääkäri oli lomalla ja häntä sijaisti joku parkanolainen, joka määräsi verikokeet ja ultraäänen sekä määräsi lisää Litalginia. Lääkäriin jouduin menemään taksilla, koska minulla ei ollut autoa käytettävissäni ja mentävä kuitenkin oli. 
Kävin kokeissa ja tilasin ajan ultraan. Ultraääni tehdään Parkanossa. Maksoin rapiat 30 euroa röntgenlääkärin palkkiota. Ultrassa löytyi sappirakostani varsinainen pallomeri ja tulehdus. Lääkäri passitti minut päivystykseen saamaan jatkohoitona lähetteen leikkuriin ja antibioottikuurin.
Päivystyksessä sain kuurin, ja käskyn mennä Kihniössä lääkäriin lähetettä varten. Soitin ajan omaan terveyskeskukseen. Sain lääkäriltä lähetteen leikkaukseen, sellaisen lähetteen, jolla pitäisi päästä nopeasti. 

Seuraavana päivänä soitettiin Tampereen Dextrasta, että heille on saapunut lähete, jolla olisi kiire ja tarjottiin aikaa. Mutta ei suinkaan leikkaukseen vaan tapaamiseen lääkärin kanssa, jotta leikkaus voidaan suunnitella. Minut siis haastatellaan. Joudun matkustamaan Tampereelle lässyttämään elämänkokemuksistani sappirakkooni liittyen.
En vain tajua miksi. Minulla on tuoreet tutkimustulokset olemassa, olen perusterve ja leikkausta ajatellen ikäni on vielä kategoriassa "nuori". Tutkimusten mukaan olen terve kuin pukki sappirkkoani lukuun ottamatta. Miksi tällaista haastattelua ei voi hoitaa puhelimessa? Kyseessähän on rutiinitoimenpide. Olen vain yksi turha jonottaja, jonka haastattelemisaika on pois varsinaisesta hoitoajasta, myös muilta potilailta.

Mitä tästä sitten? No sitä, että kokemani rumba ei todellakaan tunnu helpolta, sujuvalta, nopealta eikä etenkään halvalta. Lasken tässä, että minulla on mennyt rahaa Kihniö-Parkano välillä ramppaamiseen jo 100 euroa plus taksilaskut, joista kertyy 65 euroa. Tampereelle matkustamisesta tulee lisää kuluja ja toki Dextra perii omansa. Varsinaisen leikkauksen jälkeen tulen olemaan persaukinen monta kuukautta. 
Perheenäidille, jolla on 5 lasta ja joista yksi on 3,5kk ikäinen vauva, tällainen ei ole hyvää terveydenhuoltoa vaan kyykytystä, josta joutuu maksamaan. Kukaan ei ota huomioon, että kotona on 4 koululaista kouluasioineen ja harrastuksineen, ei sitä, että joudun raahaamaan vauvaa ympäri maakuntaa kipeänä. Ketään ei kiinnosta, etten ole syönyt kahteen viikkoon, koska en pysty. Ketään ei kiinnosta, että perheessä on muutakin hoidon tarvetta, joka vaatii yhtenään kulkemista edestakaisin sinne sun tänne. Tajuaako kukaan oikeasti, mitä arjen pyörittäminen vaatii ilman, että sitä sotketaan turhalla juoksuttamisella?
Ei tajua, vaikka kertoisinkin. Ja olen kertonutkin. Vastauksena olen saanut ainoastaan koiranpentumaisia katseita ja joitakin toteamuksia, että "onhan siinä työtä noin ison perheen kanssa". Työtä? Ihan kuin olisin valittanut siitä, etten jaksa perheeni koon aiheuttama työtä? Sen minä kyllä jaksan hyvinkin, mutten sitä, että systeemini sotketaan luukulta toiselle juoksuttamisella, kun asiat voisi hoitaa kerralla kuntoon.

Mietin, kuinka vaikeaa se hoitamisen organisointi voi olla? Pihlajalinnalla on lähes monopoli tällä alueella ja helvetisti rahaa. Yksi sappirakko: Potilas päivystykseen, koneet auki, ultra, antibiootti suoneen, kipulääke, reseptit, lähete ja kotiutetaan odottamaan yhteydenottoa Dextrasta, jossa tulee käydä kahdesti, ensin haastattelussa ja sitten leikkauksessa. Käyntejä kolme. 
Mutta näin ei tienaisi rahaa. Käyntejä tulee mieluusti olla yhdeksän, kuten minulle  kertyy, ennen kuin tämä sappirakko on hoidettu. Juoksuttamisella tienaa, ei sillä, että potilas hoidettaisiin kerralla kuntoon mahdollisimman vähän potilasta rasittaen. 
Kysyn, moniko vakavasti sairas tai vanhus kestää tällaista?
Kysyn, miksi minulle ei voitu jo Parkanossa kirjoittaa lähetettä? Miksi siellä ei voitu tutkia kunnolla ja kerralla? Miksi ne koneet ovat kiinni? Rahasta ja resursseista on turha änkyttää, sillä juurihan siihen terveyskeskukseen tehtiin hieno remontti ja Pihlajalinnan edustajat ovat käyneet kehumassa itseään Kihniöllä julkisesti ainakin kaksi kertaa.

Siellä Parkanossa maatessani kuulin, että jos kuvia tarvitaan näin viikonloppuna, pitää lähettää Tampereelle. Tai laittaa osastolle odottamaan maanantaita. Miettikääs sitä laskua tuommoisen jälkeen. Sosiaalitukea on turha kehottaa hakemaan, Kela kärsii sellaisesta ummetuksesta, ettei saane ennen kesää ulos edes pierua.. 
Suu vaahdossa väitetään, että terveydenhuollon asiakkaiden tilanne paranee suunnitellun uudistuksen myötä. Meille väitettiin kaiken paranevan Pihlajalinna-Parkano-sopimukseen liittymisen myötä. En ole kuunaan julkisella puolella juossut näin kuin nyt, en ole ikinä aikaisemmin joutunut maksamaan lähes katasataa euroa siitä hyvästä, että kourassani on virtuaalinen lähete! 
Lopuksi lisään tähän vielä, ettei tarkoitukseni todellakaan ole kritisoida henkilökuntaa, minkäs te sille voitte, että teidän työnne on tällaiseksi organisoitu. Systeemin toteuttajina teette varmasti parhaanne. 
Mutta tämän systeemin kehittäneitä minä en tule morjestamaan kuin korkeintaan keskisormella.