KiVassa koulussa ei pyydetä anteeksi

​Istuin eilen vanhempainillassa. KiVa Koulun puuttumistapaa kiusaamiseen käytiin läpi. En tiennytkään, etteivät kiusaaja ja kiusattu kohtaa lainkaan vaan kiusaamistapausta setvittäessä osapuolia kuullaan erikseen. Kerrottiin myös, ettei systeemissä vaadita kiusaajalta anteeksipyyntöä. Kiusaajan on luvattava, ettei enää kiusaa ja sillä sipuli. Kiusaaja lupaa tämän "kuulustelijoilleen" ja asiaa seurataan. Systeemiin kuuluu lomakkeita, joiden avulla tilannetta tarkkaillaan.

Vanhemmissa herätti kysymyksiä tämä anteeksi pyytämättä jättäminen. Eikö se kuulu hyviin tapoihin? Pyytää anteeksi? Sehän on tapakasvatusta.

On, tosin asialla on kääntöpuolensa. Sanalla "anteeksi" on myös nk. väärällä tavalla vapauttava voima. "Anteeksi" ei ole taikasana, jolla kiusatun tuska haihtuu kuin tuhka tuuleen. Kaikki ei ole sanan "anteeksi" jälkeen läheskään ookoo. Kiusaaja saa vapautuksen, mutta usein kiusattu jää henkiseen helvettiinsä vielä vuosiksi eteenpäin. Anteeksi pyytämisestä on hyötyä vain, jos se tulee aidosti sydämestä, aidon katumuksen kautta. 

Joten kuten ymmärsin vielä tämän, miksi anteeksi pyytämistä ei KiVa Koulussa käytetä. Mutta sitä en ymmärtänyt, miksi osapuolet eivät kohtaa? Ei ole sama asia joutua puhutteluun keltaista liiviä pitävän opettajan kanssa kuin nähdä kiusaamisensa aiheuttama tuska toisessa ihmisessä. Kiusaaja pääsee helpommalla. Syyksi kerrotaan, että kiusatulle voi olla traumaattista joutua kohtaamaan kiusaajansa. 
Kuitenkin kiusattu kohtaa kiusaajansa joka päivä koulun arjessa. Kumpikin kantaa hiljaista tietoa siitä, että tilanteeseen puututtiin, joku "kanteli", joku sai moitteen, väänsi ehkä itkua moittijansa edessä, joutui lupaamaan, että lopettaa ja nyt tilannetta tarkkaillaan. Mutta asiaa ei puhuttu halki poikki ja pinoon naamatusten, ei pakotettu kohtaamaan. 
Oikeassa elämässä asioiden pakoileminen ei koskaan johda hyvään ja oikeaan lopputulokseen. Se, että lapsia ei koulussa laiteta kohtaamaan tosiasioita, vallankaan niitä, joista he itse ovat tekemisisllään vastuussa, on väärä tapa kasvattaa uusia ihmisiä. On yhtä tyhjän kanssa selittää, etteivät kaikkein pienimmät vielä osaa välttämättä toimia sosiaalisissa ympyröissä ja sen vuoksi vanhanaikainen kurinpito kiusaamisasioissa ei ole tehokasta.

En minäkään Koivuniemen Herraa kannata, mutta pidän paskapuheena väitettä, ettei eskari-ikäinen välttämättä tajua, mitä toiselle tekee. Tai jos eka-tokaluokkalainen vetää kaveria toistuvasti käkättimeen koulun vessassa, hän kyllä tietää, mitä on tekemässä. Eikä asialla ole tuon taivaallista tekemistä sosiaalisten suhteiden ymmärtämisen kanssa. 
Tekemistä asian kanssa taitaa ennemmin olla kaiken maailman psykologian asiantuntijoilla, jotka ovat opiskelleet alaa ymmärtääkseen omia traumojaan. Nyt nämä vintinliiraajat luovat sitten koulumaailmaan hullutuksiaan, joita kutsutaan metodeiksi ja saavat maalaisjärjellä varustetut opettajatkin uskomaan satuihinsa. Valtakunnallista kiusaamiskäyrää tuijottaen hoetaan, että "KiVa Koulu tehoaa, käyrä laskee". Samaan aikaan nurkan takana ottaa jälleen yksi oppilas toiselta senkkaa nenästä tietäen, että siitä seuraa korkeintaan  puhuttelu.

Nynny Nyhverö on kirjoittanut jo vuonna 2012, ettei KiVa Koulu toimi. Ei toimikkaan.
Jos se toimisi metodeilla, joista ilmeisesti kuulin eilisessä vanhempainillassa vasta jäävuoren huipun, kiusaaminen olisi jo aikaa sitten ollut historiaa.
​
https://kiusatunvastaisku.blogspot.fi/2012/01/rehtorikysely-paljasti-kiva-koulu-ei.html

---