Sipilän hallitus rikkoo syrjinnän kieltoa

Sipilän hallitus on päättänyt eriarvoistaa lapsemme ja kehitellyt subjektiivisen päivähoito-oikeuden riisto-ohjelman toimeenpantavaksi. Jos toinen vanhemmista on kotona, kokopäiväisestä päikkyilystä on turha haaveilla. Eliitillä on mahdollisuus edelleen porskutella kotirouvina ja tehdä vaikka TV-sarjaa siitä, miten hirvittävän vaikeata on löytää kunnollinen ja tarpeeksi ruma sisäkkö.  
Myös keskipalkkaisen Reimajengin lapset ovat  etuoikeutettuja verrattuna kirpparivaatetuksella verhottuihin työttömien lapsiin. Tai sellaisten perheiden lapsiin, joissa äiti on ottanut ja päättänyt  olla kotona, kunnes nuorimmainen täyttää kolme vuotta. Tai irtisanotun yksinhuoltajan lapsiin. Tai lapsiin, joilla on erityispiirteitä - silloinhan, jos toinen vanhemmista on kotona, on oltava vähintään asiakas lastensuojelussa, jotta erityinen pääsee päikkyyn, kuten moniaammatillinen ryhmä suosittelee.
Sipilän hallitus ajatteli subjektiivisen päivähoidon parissa puuhastellessaan kustannustehokkuutta. Aikaisemmin pakotettiin vanhemmat jakamaan lapsen hoitovastuu puoliksi sen kummemmin tutkimatta ja hutkimatta, monenko perheen tilanne heikkenee pakkojaon myötä. Niin tehtiin nytkin. Hallitus ei käyttänyt asiantuntijavalmistelua, eikä suorittanut minkäänlaista vaikutusten arviointia siitä, millaiset seuraukset päivähoitoon pääsemisen rajoituksilla tulisi olemaan. Talous oli ainoa kriteeri.
Mitetitäämpäs sitä taloutta jokusen rivin verran:
Päivähoito on varhaiskasvatusta, joka edeltää esikoulua ja peruskoulua. Varhaiskasvatuksella on yhteys tulevaan koulumenestykseen mm. sosiaaliselta kannalta katsottuna. Päiväkodissa lapset oppivat sosiaalisia taitoja ja luovat ihmissuhteita. Koulumaailmassa onnistumisen yksi tärkeimpiä pointteja on se, miten siellä yhteisössä pärjää. Köyhät tietävät, että jo pelkkä köyhyys altistaa lapset kiusaamiselle ja syrjäytymiselle. Hallitus päätti sitten edistää tätä syrjäytymistä. 
Varhaiskasvatus on nimensä mukaan kasvatusta sekin, siellä voisi jopa sen rikkaan pentu oppia sietämään sitä köyhän pentua ja tajuamaan, että tässä seistään samalla viivalla. Kotoa ei aina tule hyvää tasa-arvokasvatusta saatua, edes sillä rahalla. 
Tämä " kustannustehokas" päätös tulee maksamaan vuosien saatossa paljon rahaa. Lapset erotellaan kasteihin. Alimmissa kasteissa saadaan vähemmän ja ylemmissä enemmän. Jokusen kymmenen vuoden jälkeen alimpien kastien kasvatit seisovat leipäjonoissa, mielenterveystoimistojen jonoissa ja työttömyyskortistojen jonoissa, koska heille ei suotu samoja lähtökohtia kuin parempien perheiden lapsille. 
Mutta eihän "kolmen ässän kokoonpano" sellaista älyä ajatella. He kun eivät ole yhdenvertaisuudesta kuulleetkaan, saati lapsen oikeuksista.
YK.n lapsen oikeuksien sopimus on täällä(kin) voimassa. Sen tulisi taata hyvinvoinnin ja oikeudenmukaisuuden toteutuminen lapsille. Varhaiskasvatus on peruspalvelu, se on lapsen oikeus, ei aikuisen. 
Perustuslakimme velvoittaa yhdenvertaisuuteen, siinä on syrjinnän kielto: ketään ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan henkilöön liittyvän syyn perusteella.
Henkilöön liittyvä syy on myös se, kuinka monta sisarusta lapsella on, millä tavalla perheessä on järjestetty lasten hoito ja kuka hoidosta vastaa. 
Hallituksemme rikkoo  syrjinnän kieltoa päättämällä eriarvoistaa lapsemme sen perusteella, että joku käyttää hoitovapaansa kokonaan, joku toinen menee töihin kokiessaan olevansa vähemmän pullantuoksuinen kodin hengetär, joku kolmas sanotaan irti taloudellisista ja tuotannollisista syistä ja joku neljäs voittaa ässäarvalla vuoden päivähoitomaksut yksityisessä päivähoitopaikassa. 
Hallituksemme rikkoo  heikennyksen kieltoa, joka tarkoittaa, että saavutettujen perus - ja ihmisoikeuksien tasoa ei saa heikentää. Moni kyllä "nillittää" mielipidepalstoilla ja somessa, että itse tehdyt muksut hoidettakoon kotona itse, jos kerran töitä ei ole. Kustannustehokkaan talouspropagandan uppoamisen voi suorastaan haistaa ja maistaa näiden tapausten kohdalla. 
Julkisen vallan on kuitenkin noudatettava tarkoin lakia, mukaan lukien syrjinnän kieltoa.  Ei kelpaa selitykseksi se, että " jos kerran on toinen kotona niin mitä se kakara siellä päikyssä tekee?" tai " Miks sinne päikkyyn pistää se nelivuotias jos kerta on vauvan kans kotona, ja vielä ilmatteeks!" 
Kyse ei ole aikuisen subjektiivisesta lomaoikeudesta vaan lapsen oikeudesta varhaiskasvatukseen, jonka jo kerran mainitsin olevan peruspalvelu. Siis samanlainen palvelu, kuin terveyskeskus. 
Lapsen oikeus saada sosiaalistua, oppia, kehittää itseään, osallistua ja saada muiden samanikäisten seuraa on lapsen etu. Ja lapsen etua tulee  lain mukaan vaalia, se tulee laittaa lapsia koskevan päätöksenteon perustaksi niin tuomioistuimessa kuin poliittisessa päätöksenteossakin.
Onko tosiaan niin, ettei "oikeusvaltiossa" yksikään taho puutu hallituksen tekemään ihmisoikeusrikkomukseen? Joka voidaan luokitella törkeäksi sen koskiessa puolustuskyvyttömiä lapsia. 
Mitäs jos jäädään kaikki vain kotiin hoitamaan pikku pilttejämme? Ei mennä töihin,  ei laiteta yhtäkään lasta päiväkotiin ja annetaan piut paut koko systeemille? Seurataan katseella sivusta, kuinka eliitti ja päättäjät nostavat "talkoilla, joihin kaikkien on osallistuttava" tämän maan takaisin kuvitteelliseen A-ryhmäänsä.
Duunarit ja köyhät tätä maata nimittäin pyörittävät. Kyllähän sen oman aikuisen selkänahkansa rippeet vielä voisi tuonne valtion salkun täytteeksi heittää, mutta raja menee jumalauta jossakin. 
Lasten selkänahat täytyy jättää rauhaan.
Ja sillä sipuli.

---