Työkkärin työtarjous on velvoittava silloinkin, kun on jo töissä

Työkkäristä tulee aanelonen, jossa velvoitetaan hakemaan työtä karenssin uhalla. Muuten hyvä, mutta kaveri on jo duunissa, toimeksiannolla, ja saa soviteltua päivärahaa.

Paneudutaan asiaan tarkemmin. Toimeksianto ei ole työsuhde. Toimeksiannosta tehdään sopimus, jossa toimeksiantaja valtuuttaa toimeksisaajan tekemään tietyn suorituksen palkkiota/korvausta vastaan.

Esimerkkinä voidaan ajatella kauppaedustajaa, joka tekee sopimuksia tuotteesta halukkaiden ostajien kanssa. Edustaja toimii siis tuotteen varsinaisen myyjän lukuun palkkiota vastaan. Toimeksiantosopimus voidaan tehdä määräajaksi tai toistaiseksi, siinä on myös irtisanomisaika. Kohtuuttomia ehtoja ei toimeksiantosopimuksessakaan saa olla ja toimeksiantosopimuskin on osapuoliaan velvoittava sopimus niin kuin laissa säädetään.

Työkkäri katsoo ihmisen yrittäjäksi, jos ihminen tekee yrittäjää vastaavaa työtä omassa työssään. Mutta silloin, kun ihminen tekee työtä toimeksiannolla toiselle, sille, joka työllistyy omassa työssään, yrittäjäksi ei tietenkään voida katsoa. Tyyppi tekee siis työtä, mutta ei ole työsopimuslain mukaisessa työsuhteessa, eikä yrittäjä. Ja työkkäri lähettää velvoittavan työtarjouksen, tyypin on haettava tarjottua kokoaikatyötä, tai hän menettää sovitellun työttömyysetuutensa.

Kukaan ei ole tullut ajatelleeksi, että tyypin tulee tässä tapauksessa ottaa riski, että hän joutuu korvausvelvolliseksi toimeksiantajajalleen. Mikäli hän rikkoo toimeksiantosopimusta ja siitä syntyy toimeksiantajalle menetyksiä, joutuu hän korvaamaan menetyksen. Kaverin tapauksessa summa olisi viitisen tonnia riihikuivaa rahaa. Tarjottu kokoaikatyö olisi sen luontoinen, että toimeksiantosopimusta olisi pakko rikkoa, mikäli kaveri saisi tarjotun työn. Tökkäri siis antaa ymmärtää, että sopimusrikkomus on okei, suorastaan pakko tehdä, jos aikoo pysyä näkkileivän syrjässä kiinni?
Hassunhauska ajatus, että viranomaistaho painostaa rikkomaan lakia.

Asiassa on vielä yksi jippo: tarjottu työ on täsmälleen samaa, kuin nyt toimeksiannolla tehtävä työ. Se on kuitenkin ilmoitetu työkkäriin "kokoaikatyönä", mitä se ei käytännössä kuitenkaan ole.
Työn kuva on kausiluontoista ja riippuvainen seikoista, joita on vaikea ennustaa. Kaverilla saattaa olla kuukausi töitä ja kolme viikkoa ei mitään. Kaikki riippuu täysin säästä. Toimeksianto ja osuuskunnan kautta laskuttaminen on siis järkevin ja helpoin tapa myös toimeksiantajalle. Palkkio maksetaan toteutuneesta työstä ja korvaus päivystämisestä. Erikseen ei tarvitse miettiä lomautuksia, ei maksuja ajalta, jona töitä on mahdotonta tehdä, ja homma toimii, kaikki ovat tyytyväisiä.

Kurkistetaan seuraavaksi, mitä sanoo työttömyysturvalaki:

"1 § (9.7.2004/636)
Lain tarkoitus
Työttömän työnhakijan taloudelliset mahdollisuudet hakea työtä ja parantaa edellytyksiään päästä tai palata työmarkkinoille turvataan korvaamalla työttömyydestä aiheutuvia taloudellisia menetyksiä tämän lain mukaisesti."

Toisin sanoen lain tarkoitus on se, että ihminen saisi duunia, pääsisi työmarkkinoille, saisi taloutensa pyörimään sohvalla makaamisen sijaan. Kaveri on aika hyvin tavoitteessa, koska tekee ahkerasti duunia aina, kun sitä on. 

Mutta eihän se työkkäriä - tai valtiota- lämmitä. Päin vastoin kismittää, että ajoilta, jona työtä ei ole, on maksettava se soviteltu päiväraha. Joten kaveria painostetaan ennemmin tekemään sopimusrikkomus. Näin voidaan tehdä, koska kysymys on toimeksiannosta. Jos kaveri olisi osa-aikahommissa tai lomautettuna, mahdollinen soviteltu päiväraha olisi tietenkin maksettava. Mutta toimeksiantosopimukseen ei sovelleta työsopimuslakia eikä näköjään työttömyysturvalakiakaan. Sillä ei ole tuon taivaallista merkitystä, että kaveri elättää toimeksiannolla perheensä, luo perheensä ostovoiman toimeksiannollaan, säästää valtion rahoja saadessaan soviteltua päivärahaa sen sijaan, että makaisi kiltisti soffalla odotellen työkkärin lähettelemiä osoituksia avoimista työpaikoista.

Eikö se, että kaveri on käytännössä töissä, eikä esimerkiksi jonossa sairaseläkkeelle, riitä? Onko sillä merkitystä, jos sen työn tekee toimeksiannolla? Miksi työkkäri kiusaa tällaisia duunareita? Eikö tässä maassa piisaa kokoaikatyöttömiä, joille lähetellä lippulappusia karenssin uhalla? Miksi niitä lähetellään sellaisille, jotka ovat reilusti kertoneet viranomaisille, mitä tekevät ja saavat jousen roposen soviteltua päivärahaa?
Tällä laillako Suomi nostetaan suosta? Vai onko tämäkin vain Parkanolainen tapa?


Blogin kuva on kaapattu Sakari Timosen blogista. 
​http://blogit.image.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/2016/02/24/tyottomyystilastojen-suursiivous/

---