Juulialle

​Vesiliukumäessä seuraava,
hänen nimensä on Juulia,
aito, vielä ymmärtämätön,
kuin naama hymiön,
erilainen lapsi,
minuahan oli yksi eikä kaksi,
ja monet illat sylityksin,
näki, kuinka äiti itki, yksin.
Silti rohkeasti maailmalle
kerran lähtee, kun ei vain jäisi sen alle.
Jonain päivänä minä olen poissa,
muistaako elon viidakoissa
ne opit, joita antaa koetin,
taisteluissa, joita harvoin voitin?
Tuolla hiekkalinnaa rakentaa,
itkeekö, jos aallot sen murentaa?
Toivomus vain yksi tää,
hälle pyydän hyvää elämää.