Bumerangi

Joululoma.
Kaikki lapset kotosalla aamusta iltaan.
Osa nukkuu kello kahteen iltapäivällä, osa vahtaa piirrettyjä, leikkii, piirtää, tekee paahtoleipää, ramppaa ulos-sisään-ulos-sisään. 

Minä teen parhaani pitääkseni talon sisälmykset edes jossakin järjestyksessä.
Koska vanhemmat lapset ovat jo hyvinkin kykeneväisiä auttelemaan kotitöissä, minä nakitan heille milloin roskien viemistä ja milloin koiran ulkoiluttamista. 

Kauniiseen vihjeeseen "vieköhän joku roskat?" ei tule vastausta lainkaan. Sanoiko se jotain? 
Siirryn astetta vakavampaan kehoitukseen. "Joku saa nyt viedä roskat".
Lapsissa on havaittavissa hermostunutta liikehdintää. Kuka mahtaa olla se joku? Mä vein ne viimeksi-niin mutta mä pyyhin pöydän-niin mutta mä tyhjensin pesukoneen-väittely alkaa.
Minä tokaisen nasevammin vanhemmalle tyttärelleni, että no niin, sinä viet ne roskat. Ja sillä sipuli.
Vastaus on "kohta".

-Kohta ja kohta. Ei kun heti.
-Mutta kun mulla on tää kesken.
-No sä voit jatkaa sitä piirtämistä sitten, kun olet vienyt ne roskat, eihän siinä mene kuin 30 sekutia!
-Mut...
-Ei mitään mutkuja eikä sitkuja, nyt oikeesti. Vie nyt ne roskat.
-Miks just nyt?
-Koska mä sanon.
-Mut sä sanot kans aina et "kohta" kun mä kysyn jotain!

No niinpäs sanonkin, voi veräjän sarana, pitääkö noiden mukuloiden aina saada matto mun kinttujeni alta? Tosiaan, mikä on aikuisen yleisin ja raivostuttavin vastaus? Minäkin muistan, kuinka lapsena ärsytti, jos pyysi jotain tai kysyi jotain ja vanhemmat vastasivat "kohta" tai "katsotaan nyt".
Sehän on vain tapa, jolla saa siirrettyä sitä lapseen keskittymistä edes viidellä minutilla eteenpäin, jotta ehtisi toimittaa loppuun jonkin muun "tuiki tärkeän asian". 
Valitettavasti "kohta" ja "katsotaan nyt" periytyvät sukupolvelta toiselle. Aikuinen saa käyttää noita karmeuksia lapseen, mutta lapsi ei saa käyttää niitä aikuiseen, sillä aikuisen mielestä kaikki on tehtävä heti. 
Mukamas.
Mitä minä nyt vastaisin tuolle tytölle tuossa pöydän ääressä? Hän piirtää. Ja aikoo viedä roskat kohta. Lisäksi hän juuri sivalsi minua itse heittämälläni bumerangilla. Ja vieläpä osui.

En vastaa mitään. Joskus sitä joutuu sellaiseen tilanteeseen, että on parempi pitää suunsa kiinni. Ja oppia jotakin.