Naistenpäivä

Hyvää naistenpäivää.
Ei, odota, tämä päivä ei ole yhtään kummallisempi kuin mikään muukaan. Ukkosi toivottaa sivumennen hyvää naistenpäivää, johon vastaat lähinnä, että "pah".
Ei ole tiedossa kukkasia, sydämen muotoisia suklaarasioita eikä kynttiläillallista. 
Onneksi ei, koska kukat varistavat, suklaa lihottaa ja kuitenkin joutuisit siivoamaan keittiön sen illallisen jälkeen.
Naisten päivä on joka päivä, sillä naiset tekevät paljon näkymätöntä työtä.
Tai ei näkymätöntä, mutta huomaamatonta.
Aamuviideltä herättää vauva, joka kaipaa aktiviteettia. Lelu käteen, tutki sitä. Kops, lattialle, no, äiti nostaa, ole hyvä, kops, lattialle no voi voi, ja äiti nostaa. Kops.
Sama toistuu satakolmekymmentäkuusi kertaa ja siinä sivussa valmistuu kahvi, jota itse et juo ja aamupala, jota itse et ehdi syödä. Kello käy kuin maailmanlopun edellä, yksi on kipeä, kolme pitää saada kammattua, pukeisiin ja koulutielle. Ja jos joku luulee, että kun päästään konttausikäisen pukemisvaiheesta ja lapsi alkaa pukea kurahaalarinsa itse niin homma helpottaa, on hän väärässä. Varhaisteini se vasta onkin vaikea pukea, koska se ei kuule, ei näe ja sen mitä se kuvittelee sinun kehoittavan niin siitä se väittää periaatteessa vastaan.
Jonakin aamuna se ehkä lähtee kouluun pelkissä kalsareissa.
Kun tupa tyhjenee kakaroista ja ukko on mennyt töihin laskeutuu rauha?
Vauvakin nukkuu.
Oletteko kuulleet eteisestä, joka olisi järjestyksessä? En minäkään, vaikka eilen juuri siivosin sen. Sitten pitää tiskata kaikki se, mitä aamiaiselta jäi - pitkin tasoja tottakai, koska yksikään elävä sielu ei ymmärrä, mikä on tiskialtaan virallinen merkitys.
Pyykit on pestävä ja kuivuneet raivattava kaappeihin. Minä inhoan pykkien levittämistä kuivumaan, koska miesväen puntit ovat aina eri päin ja hihat samoin. Ja sukat mykkyrässä, niitä on ärsyttävää oikoa.
Kaapinovissa on ketsuppiviiruja, ulkona sataa lunta, kissat haisevat ja vauva herää. Rätti, kola ja tissi jossakin määrittelemättömässä järjestyksessä. Vauvan hypyytys, vaipotus, Samalla muistan, että päivän e-pilleri on unohtunut. Otan sen heti tämän jälkeen, en luota enää sterilisaatioihin.
Otetaas sosetta, niin nukut ehkä tunnin pidempään ja ehdin siivota.
Soseen jälkeen vauva pitää pestä ja vaatteet vaihtaa, koska sosetta on joka paikassa. Kylpyyn siis. Kissat ulos ensin. Vanhat lauantaimakkarat perään, jos eivät kelpaa, kyllä harakat syö.
Kylpy, kuivaus, liirum laarum tilitalitallallaa- leikitystä ja jes, nyt se nukahtaa. Ei nukahdakkaan. No, hommat etenevät yksikätisesti vauva toisella lonkalla. Selkä huutaa hoosiannaa, mutta viis tämmöisen vanhan kääkän ruodosta, eteenpäin.
Se ei nuku, siis siivoamaan olikos sen nyt ketsuppi vai sinappi niistä ovista ja kolaamaan piha. Paitsi, että roskis on täynnä, se ensin, ja joo, pyykkikone lopetti, nyt äkkiä ne pyykit ja sitten ulos... kolmen tunnin kuluttua laitetaan jo ruokaa, koska ensimmäinen rauhanrikkoja palaa koulusta. Ja se kipeä yksilö, ai niin se! Pitää käydä kysymässä, kuinka se voi, ja onneksi jo paremmin, mutta sille pitää viedä juotavaa.
Joku idiootti soittaa kysyäkseen, haluanko osallistua asiakaskyselyyn, joka vie vain kolmisen minuttia? LUULETKO SINÄ, ETTÄ MULLA ON AIKAA KOLME MINUTTIA!?!? Ja luuri korvaan. Vauva on jossakin vaiheessa nukahtanut lonkalle ja kuolaa käsivarrelleni. Vauva vaunuihin ja äkkiä suihkuun, illalla ei kumminkaan kerkiä.
Ja se e-pilleri! Mutta ensin on pakko käydä pissalla, kun sekin on unohtunut.
Perunoista tuli ylikypsiä ja koulukkaat ovat valuneet kotiin, joko se koulu nyt loppui, vastahan ne sinne lähtivät. Eteinen on taas sekaisin. Tulkaas nyt laittamaan tämä  eteinen järjestykseen, ettei kaikki ole aina hukassa...
"Tässä on posti" kaivaa yksi reppuaan. "Äitii! Tää pitää allekirjoittaa!" Missäs yksi on? Ai saamari, sehän on siellä kerhossa ja se pitää hakea autolla. Eikun menoksi. Hiukset märkänä tuuleen ja tuiskuun.
Miesääni taustalla kertoo jotakin maailmanmenosta uutisen aa bee ja cee perusteella, kuulostaa aivan kuin joku puhuisi kolmen seinän takaa. Oho, se on oma ukko, jossain välissä sekin kotiutui ja ilmeisesti sillä on jotain ylen tärkeää asiaa. Ihan kuin tässä nyt olisi aikaa maakuntauudistukselle, kun tässä on edelleen se e-pillerikin ottamatta!!
Tiskiallaskin on taas täysi, "tiskaa nyt edes". Ja kuka jumaliste täytti pyykkikorin ja missä välissä? Mitä? Täytyykö huomiselle uimareissulle olla eväätkin? No miksen lukenut Wilmaa, niin, joo, tosiaan, sitäkin tulisi vahtia 24/7, jos joku keksisi lisää kissanristiäisiä. Kuten huomaatte, alkaa hermoni kiristyä.
"Minä voi laittaa päiväll..." 
-ETKÄ LAITA!!!! MENE POIS TIELTÄ! IMUROIKAA EDES!! Mielessäni mietin, että taas saa siivota koko köökin, jos sen päästää keittiöön...
Ukko pakenee koneelleen tajuamatta, mikä siihen iski. Kiroillen lähden autolla kauppaan ja matkalla muistan sen e-pillerin. Palatessani kaikki näyttää ihan samalta kuin aamulla, kun aloitin. Eteinen on sekaisin, pyykkiä kasa, tiskiallas täysi, imuria ei ole olemassakaan, tasot täynnä mukeja ja lautasia, ruoka seisoo hellalla, kissat haisevat sisällä, lapset kinastelevat, ukko istuu kuulokkeet päässä ja vauva nukkuu.
Ai nyt sä sitten nukut vai? 
Puoli kahdeksalta, vannon ja vakuutan, nuo kaikki ovat huoneissaan ja nukkuvat. Silloin minä, YKSIN MINÄ, katselen murhamysteeriä televisiosta ja saan sen hetken ruhan.
Kun kello tulee puoli kahdeksan, minä nukun ja muut ovat hereillä.
Semmoinen on tämän naisen päivä, joka päivä.
Ei tässä ehdi mitään ideologiaa miettiä, aika kuluu akkanakin, piikana se ei edes piisaa.