"POOOIS TÄÄLTÄ!"

Loma lasten kanssa on oma lajinsa. 
Elleivät lapset ole kuin puutarhatonttuja, on melko utopistinen ajatus, että matkustaminen sujuisi sievästi ja sopevasti.
Me päätimme lähteä etelään. Lentokoneella.

Ensin piti matkustaa junalla, jotta pääsi lentokoneeseen. Nuorimmainen 1v8kk osaa jo sujuvasti pari sanaa ja käyttää niitä usein. Etenkin, kun jumitetaan paikoillaan vaikkapa kassajonossa. Taikasanat "POIS TÄÄLTÄ!" äidiltä perityllä erittäin kuuluvalla äänellä huudettuna ovat melko tehokas tapa saada ihmisten huomio.
Huokaisin helpotuksesta, kun kapsäkkeinemme pääsimme junaan ja Temperamenttipatukka nukkui. Puolisen tuntia. Sitten se alkoi. "Pois täältä. Pooois. POOOIS TÄÄLTÄ!!!!"
Isukilla oli läppärille ladattuna Temperamenttipatukalle lempparishow, amerikkalainen Kid TV, joka soittaa tuttuja lastenlauluja. Se ei ihan toiminut, koska koneen aukominen kesti liian kauan, - ja kun Patukan hermo palaa, pitää hakata näppistä ja silloinhan ohjelma jumittuu. 
"POOOOISSSSS TÄÄLTÄ!"

Joten kuten selvisimme Tikkurilaan, josta vaihdolla lentokentälle, mutta ensin ruokailu. Muut istuivat Subwayssä, minä ajattelin päästää mukulan rattaista, jotta energiaa purkautuu. Juoksin silmälasiliikkeestä toiseen, sillä jokin kakkuloissa viehätti lasta ja kiusaantuneet myyjättäret yrittivät hymyillä minulle ymmärtäväisesti. 

Matka jatkui mekkalan kera, mutta pahin oli vielä edessä, sillä rattaat laitettiin lentokoneen ruumaan ja sehän tarkoitti sylissä kantamista aina koneeseen asti.
Turvatarkastus, odottelu portilla. Ne sujuivat, kun vain jaksoi juosta lapsen perässä. Olin onnellinen, kun Temperamenttipatukka uinahti syliini juuri ennen koneeseen nousua. Mutta koneeseen olikin bussikuljetus. Siihen dösään verrattuna helvetti on viileä. Ja kuuraketti hiljainen. Ja Stockmannin hulluilla päivillä on tilaa. Eipä nukuttu enää!

Koneeseen mennessä huudettiin ja loppua ei näkynyt. Istuin lapsi sylissäni kuin zombie, tuijottaen näkymätöntä pistettä kaukaisuudessa. Hoin itselleni, että tämä kestää vain neljä ja puoli tuntia. Isukin paikka oli takanani olevassa rivissä ikkunapaikalla, itse istuin käytävän puolella. Edessäni istui venäläisperhe, joiden ilme oli jo lähteissä sellainen, että "olisipa ase mukana".
Hyvin ilkeitä olivatkin nämä itänaapurit. Oltiin lennetty reipas tunti, kun he olivat jo kolmasti haukkuneet ja heristelleet sormeaan/nyrkkiään yksivuotiaalleni. Ja pari kertaa vanhemmalle tyttärelleni, koska hän käytti selkänojan tarjotintaan. Se "häiritsi" rouvaa. Neljännellä kerralla, kun mies ryhtyi penkkien välistä mesoamaan, avasin sanaisen arkkuni, että nyt vittu se turpa kiinni. 
Seuraavaksi kipittää sievä lentoemo komentamaan minua, että olkaapas hiljaa. 
Just.
Eräs suomalainen nainen kävi sentään tarjoamassa paikkaa kolmannelta riviltä, hän oli selkeästi ymmärtänyt tilanteen. Kieltäydyin, koska minähän en perkele siirry. Siirtykööt ne, joita lapseni suuresti haittaa. 

Katsahdin taakse, isukki siellä hymyili jollekkin.
HYMYILEEKÖ TUO??? Kehtaa siis vielä tuossa virnuilla? Justiinsa niin. Ja nyt sitten piisaa.
Työnsin Temperamenttipatukan penkkien ylitse viistoon, että "OTA!" -loppuu se hymyily. Ja meteli siirtyi riviä taaemmas.
Oikeasti isukki on huonokuuloinen, eikä hymyillyt tilanteelle, mutta hymyili joka tapauksessa täydellisen väärässä ajankohdassa ja se riitti minulle. 
Kertasin mielessäni joka ikisen kirosanan ja noiduin venäläiset hukkumaan Välimereen.
Ja tännekkin reissuun piti sitten väkisten lähteä. Eikö jumalauta olisi voinut käydä vaikka Ähtärin eläinpuistossa?

Pääsimme perille kuitenkin. Alkoi se loma. Laukkujen purku, liukkaat kivilattiat, liikaa koristeita mummolan huushollissa, joista kahdessa viikossa saatiin hajoitettua mm.lamppu ja jalallisia laseja.

Uima-allas: "pois täältä!", kunnes siirryttiin isompaan altaaseen lapsi sylissä ja lapaluiden väli umpijumissa.

Markkinat -kunhan rattaat liikkuivat ja kädessä oli vesimelonin siivu. Muuten: POIS TÄÄLTÄ!

Eläintarha. 
-Katso, kameli!
-POIS TÄÄLTÄ!
-Kato ny! Kirahvi!
-POIS TÄÄLTÄ!
-Hei, katso, apina...
-POOOIS...
Eläintarhassa oli vain kaksi asiaa, joita Temperamenttipatukka olisi katsellut iät ja ajat. Paikallinen pullasorsa ja karannut kana. Jes. Matkustin sitten Espanjaan asti näyttääkseni mukulalleni kanan. 40 asteen helteessä se hieman vitutti. 

Kävimme kiinalaisessa ravintolassa tuottamassa kulinaarisen kokemuksen yksivuotiaalle. Me söimme ja yksivuotias nukkui. 

Kävimme tivolissa. Ahtauduin pienille tarkoitettuun karuselliin lapsen kanssa. Ja ihme sentään lapsi oli ihan hiljaa. Sanoi jopa "WAU".

Kävin basaarissa ostoksilla. Liikkeeseen sisälle päästyäni alkoi tuttu huuto "POOOIS TÄÄLTÄ!" Kiersin tunnin liikkeessä lapsi käsivarrellani ja rattaat ostoskärryinä. Tulipa toispuoleinen käsitreeni. 

Toisin sanoen kaikki sujui hyvin, kunhan oli ulkona ja ratas liikkui. Jos se pysähtyi.... Arvaatte varmaan?

Etelässä talojen seinät ovat paperia. Naapurissa asuva isäntä poistui ensimmäisellä viikolla asunnostaan, koska "silencio". Juu, sori, tällä on suuret äänihuulet. Etenkin öisin. Ennätyshuuto taisi kestää päälle pari tuntia.

Loppulomasta päätimme syödä koko sakki ulkona rantakadun ravintolassa. Temperamenttipatukka karjui jo valmiiksi (liian pitkä odotus) ja jaoimme isukin kanssa vuoroja jo etukäteen, että kumpi hotkii, että saadaan rattaat liikkeelle. 

Kotimatkaa odotinkin kauhunsekaisin tuntein. Koneessa jälleen...eih...pitäisikö kiskaista känni? Olisi edes evvk fiilis, jos olisi kunnon tuiterissa. Lipitin aamupäivästä asti Malibua, joka puski saman tien hikenä ulos, eikä tuottanut toivottua tulosta. Lento lähti aikaisin aamulla, mutta Temperamenttipatukka päätti nukkua päiväunet iltakahdeksaan. Laita sellainen sitten ajoissa maate. Lopulta kahden tunnin unien jälkeen alkoi kotimatka, jonka ajan Temperamenttipatukka nukkui, jopa Suomenkin kamaralla junassa. 

Oli meillä hauskaakin.
Totesin kuitenkin isukille, että taisin olla pirteämpi ennen lomalle lähtöä kuin nyt loman jälkeen.

​Mutta vielä teen yhden reissun tyttäreni kummilaan, Itä-Suomeen. Siellä meidät onneksi majoitetaan Temperamenttipatukan kanssa leikkimökkiin, ulos. Mikä on helkkarin hyvä asia, mikäli yksivuotiaani haluaa pois sieltäkin.