Rajat ja turpa kiinni

On mahdottomuus saada ihmiset ajattelemaan muutakin, kuin rasismia tai suvakkiutta. Koska kyse ei ole kummastakaan. Kyse on siitä, että ihminen itse ei ajattele, vaan uskoo. Jompaa kumpaa sektoria, eikä välimaastoa ole. Sitä ei saa olla, se rikkoo halutun kuvion, on oltava joko vastaan taikka puolesta.
Minkä helvetin takia? Miksi minun tulisi olla rasistiryhmässä silloin, kun olen sitä mieltä, että maahanmuuttajan tekemä raiskaus on rikos? Ja suvakkiryhmässä silloin, kun olen sitä mieltä, että ihmisoikeudet kuuluvat rikoksentekijällekkin?
Koska niin se nyt vain on.
Pidemmälle menevää mietintöä ryhmäilystä on turha edes yrittää kertoa kenellekkään, ei sitä haluta sisäistää. Halutaan olla joko tai, huutaa suuntaan tai toiseen. Luokitella, lokeroida ja unohtaa kaikki muu.

Suomella on rajat. Rajojen sisäpuolella tapahtuva raiskaus tai pahoinpitely on otsikoissa nanosekunnissa. Metrin päässä suomen rajan ulkopuolella tapahtuva vastaava teko ei edes ylitä uutiskynnystä. Paitsi tyylillä "ja kohta ne tulee tänne!" Päättyykö väkivallanteon kauheus Suomen rajaan?
Päättyykö rikoksen kauheus suomalaiseen kulttuuriin? Islamilaiset tavat ovat tapetilla. Omassa maassamme on omat tavat. Yksi niistä on vetää kännit ja vedota sitten siihen känniin, kun tappelee kaupungilla taikka paiskoo perheensä hankeen. Se on ihan ookoo, kukaan ei meso siitä netissä, paitsi Anna Kontula sivusi asiaa raiskauksista puhuessaan. Suhteellisuuden vuoksi ihmettelen, olemmeko itse patoja vai kattiloita? Ja pidemmälle vietynä, mitä vitun väliä sillä edes on? Koska ei auta uhreja, että facessa mesotaan ja jaetaan katkottujen kaulojen kuvia. Kauhisteluja piisaa, keinoja ei.
Ainoa keino näyttää olevan rajat kiinni. Kiinni, kiinni, ja mitä sen jälkeen? Isoloidumme tänne ja kaikki on hyvin? Kun se pahisjengi on rajan tuolla puolen, säästymme kaikelta? Syttyy varmaankin sota, mutta meillähän on rajat kiinni! Bileet pystyyn, vähänkö me oltiin fiksuja! Samalla suljemme rajat varmaan sotilasliitoltakin ja EU:lta, sillä rajojen sulkeminen auttaa kaikkeen. Mutta onko yksikään näistä huutajista miettinyt miten? Ja mitä sen jälkeen? On aika onnetonta todeta, että maailma pelastuu yhdellä päätöksellä, ajattelematta muita vaikutuksia, me kuitenkin olemme melko lailla kansainvälisen ohjauksen piirissä. Jos rajat laitetaan kiinni, se on ihan ookoo, jos se on paras, ainoa, järkevin ratkaisu. Ratkaisun teossa on kuitenkin huomioitava myös vaihtoehtoiset keinot, lieneekö niitä edes mietitty?
Jos ei ole mietitty, miksi ei ole mietitty? Se on ihan kelpo kysymys.
On ihan ymmärrettävää, että ihmisiä vituttaa, kyllä meillekkin valehdeltiin suut ja silmät täyteen, kun vastaanottokeskus piti tänne saada parissa viikossa. Huomioitavaa on kuitenkin se, että niiden pötypuheiden vaikutus ärsytti myös tulijoita, ei vain meitä kuntalaisia. Miksi emme vaadi oikeaa tiedottamista puolin ja toisin, miksi suutumme tiedotuksen kohteille, emmekä väärän tiedon antajalle?

Koko pakolaiskeskustelu on karannut käsistä. Pakolaisasiat organisoitiin päin persettä, kiireellä ja hutiloiden, vaikka kriisi oli selkeästi ennustettavissa vuosien ajan. Sen sijaan, että sivistynyt suomalainen kansa käyttäisi julkisuuden tuomaa painetta hyväkseen kohdistaen ongelmalähtöisyyden päättäjiin, se kohdistaa sen pakolaisiin ja osin itseensä. Ellei foorumeilla kinata siitä, oliko joku väkivaltauutinen totta taikka mielenosoitus järkevää, kinataan siitä, miksikä saa toisia sanoa.
Otetaan itseensä, koska järki on nykyään synonyymi rasismille. Tai suvakki on synonyymi matuja naiville huorille. Sitten ryhdytään jakamaan faktaa ja fiktiota kilpaa ja ollaan aasinsillalla numero neljäsataakolmetoista. Mitä silläkin on merkitystä, miksi sinua halutaan kutsua? Miksi nostatat itseäsi vetoamalla siihen, että joku sinua idiootimpi päätti haukkua sinut mielipiteesi perusteella? Jos kerran tiedät mitä teet ja teet oikein, eikö ole aivan sama, mitä mieltä sinua tuhannesti älykääpiömpi suunsoittaja on?

Näyttää siltä, että suhteellisuudentaju ja järki on kadonnut kaikilta. Kukaan ei edes yritä pohtia konfliktin ratkaisukeinoja. Lukuun ottamatta rajojen tälläämistä kiinni ja katupartioita, jotka kumpikin ovat provosoivia,riitaisia keinoja. Ajamme täällä rauhaa ja demokratiaa uhkaamalla äärimmäisillä keinoilla, miksi? Lisäksi riitelemme keskenämme, miksi?
Lyön vetoa, ettei yksikään “rasisti” tai yksikään “suvakki” hyväksy joukkoraiskauksia tai lasten ahdistelua. Lyön vetoa, ettei hyväksy, oli tekijä sitten musta, vaaleanruskea tai valkoinen tai vaikka eskimo.
Eikö nyt herranen aika olisi järkevämpää panostaa niihin keinoihin, jolla maahanmuuttajien seassa saapuvat ääritapaukset saadaan seulottua? Ja koulutukseen ja tiedottamiseen kulttuurien äkkinäisen sekoittumisen ja kuilun välillä? Tai ihan mihin tahansa muuhun keinoon, edes yrittää ideoida keinoja ilman raivoa, unia koirista tai vuohiaktivismia? Sen sijaan, että kytätään haukkana seuraavaa kenties todenmukaista uutista maahanmuuttajista, ja aloitetaan itseään toistava kommenttiketju, joka päättyy joka kerta samaan lopputulokseen, eli ei mihinkään järkevään.

Tuonne mielenosoittajien sekaan mahtuisi varmaan vielä yksi ryhmä. “Rajat ja turpa kiinni!” Olen itse tämän myötä ensimmäinen sen edustaja. Suvakkihuora vaikenee täten koko aiheesta  ja hymyilee kauniisti kaikille, ei ystävällisyyttään vaan erään muiston vuoksi. Kannatin ja kirjoitinkin joskus suoran demokratian puolesta. Eräs ystäväni kysyi tuolloin, olenko ihan varma, että kansalla piisaa siihen äly? Hyvä kysymys.
:)
:)
:)
​:)