Jos ihmiset pysyisivät asiassa - asiassa kuin asiassa - olisi takuulla vähemmän konflikteja. Vähemmän sotia, vähemmän eriarvoisuutta, vähemmän avioeroja, vähemmän ikävää ylipäätään.

Mietin, miksi kaikki syyttelevät toisiaan, koska Helsingissä kuoli nuori mies turhan väkivallan seurauksena? Miksi keskustelufoorumit ovat pullollaan äärimmäistä suunsoittoa ja toisten haukkumista joko suvakiksi, rasistiksi, äärivasemmistolaiseksi tai viherterroristiksi? Miksi tehdään pääasia siitä, että joku on persu tai kommari? Ihan kuin itse asialla ei olisi enää edes väliä. Sillä, että joku kävi jonkun toisen päälle. Sillä, että joku kuoli. Kaikki keskittyvät joko syyttämään tai puolustamaan, mutta kukaan ei tunnu etsivän ratkaisuja.

Miksi me oletamme, olemme oman totuutemme kanssa niin ehdottomat?
Mikä tekee ihmisestä oman agendansa puolustajan niin verissäpäin, että se tekee muutoin fiksusta ja viisaastakin täyden ääliön?

Joku, joka ei tykkää ulkomaalaisista, tekee aasinsillan maahanmuuttopolitiikkaan vaikka mistä. Vaikka virren hoilotuksesta. Esim. koulussa uskonnon harjoittaminen ei kuulu kuvioon ja virren hoilotus on uskonnon harjoittamista. Virsi kuuluu siten kirkkoon, ei kouluun. Kouluun kuuluu uskonnon neutraali opetus. Kuuluuko kirkkoon kuulumattomien suomalaisten perheiden ääni silloin, kun kouluissa laiminlyödään uskonnon vapautta, jota myös kirkkoihin kuulumattomuus ja oikeus olla osallistumatta, on? Ei kuulu, mutta tummahipiäinen jos sanoo, että onko pakko jos ei taho, niin nousee äläkkä.

​Näin järkevää on ihmisten nillitys. Nillitetään siitä, mikä ruokkii omaa ideologiaa, eikä huomata, että itse asia on ihan sivuseikka. Oikeasti virren hoilotuksen lopettaminen ei ole se juttu, mutta onhan sillä helppo ratsastaa silloin, kun kyseessä ovat "mamut". Omat pakanat saavat olla, vaikka yhtä lailla heillekkin tulee järjestää muuta toimintaa virrenhoilotuksen ajaksi. Kukaan ei silti tule huutamaan vaikkapa minun lapsilleni, jotka eivät kirkkoon kuulu, että "maassa maan tavalla".
(Siltä varalta, että joku himoaa jälleen sivuraiteille: virsiesimerkki on vain esimerkki asian sivussa olemisesta. Se ei siis ole kannanotto koulujen joulujuhliin.)

Joku mesoi tässä taannoin, että kaiken maailman viherpiipertäjät syövät soijaa ja tuhoavat sademetsiä. Soijan viljelyn vuoksi tuhoutuu paljon sademetsää. Joten hän ei ainakaan syö soijaa, hän syö lihaa. Hetken mietittyäni muistin, että suurin osa soijasta menee karjan rehuksi... Joten olinkohan nyt niin, että mielipiteensä totena esittänyt henkilö ei vain voinut sietää "viherpiipertäjiä"? Sademetsiä hän ei ainakaan ollut tosissaan pelastamassa, koska mussutti lihaa päivästä toiseen.

Netissä on vellonut myös keskustelu motoristien menemisistä kouluihin. Motoristit on leimattu järjestäytyneeksi rikollisuudeksi ja netti pullistelee kommentteja, joissa tehdään selväksi, etteivät rikolliset kuulu kouluihin esimerkkiä antamaan. Jokunen älynsä säilyttänyt on komenttiketjuissa kyllä osoittanut, ettei sanoilla "motoristi" ja "rikollinen" ole mitään todistettua yhteyttä. Kukaan ei kuitenkaan ole kiinnittänyt huomiota syyhyn, miksi motoristit ovat kouluihin menneet: puolustamaan kiusattuja ja puhumaan koulukiusaamisesta. Hyvällä asialla olemisesta on kova tarve tehdä sopimatonta ja rikollista.

Eikö jengi näe, mihin tämä epäolennaisuuksissa vellominen on jo johtanut? Kun laajennetaan skaala netin kommenttiketjuista yhteiskuntaan, huomataan, että esim. työttömyyttä hoidetaan epäolennaisuuksilla. Samoin lastensuojelua. Samoin sosiaaliturvaa. Jopa terveydenhuolto on pullollaan asian vieressä vellaamista.

Ajatelkaa nyt: mitä helvetin hyötyä on työllisyyttä edistävistä tukitoimista? Kuntouttavasta työtoiminnasta, joka ei johda ikinä mihinkään? Tulevista haastatteluista kolmen kuukauden välein? Kurssituksista, joissa opetetaan kysymään "pääsenkö töihin?" Mitä hyötyä on lastensuojelusta, jos perusteltu lapsen pahoinpitelyilmoitus ei johda mihinkään, mutta nimetön epäily mahdollisesta päiväkännistä aiheuttaa kiiresijoituksen suoraan päiväkodista, päiväkännin todenperäisyyttä edes tarkastamatta? Mitä hyötyä on höpistä kattavista terveydenhuoltopalveluista, jos johtoportaassa himoituin prioriteetti on moitesaarnaaminen komentoketjun ohittamisesta? Hoitajapulalla kun ei ole merkitystä, mutta sillä on, kenen lupaa pitää ensin kysyä, että saa palkata sijaisen äärimmäiseen hätään.

Tällaisia esimerkkejä on Suomi pullollaan ja me päivittelemme niitä. Päivittelemme ja sussiunailemme. Herrat kehittelevät lisää turhaa byrokratiaa, ja perusmaukat keskittyvät perustelemaan tapahtumia tyyliin "koska delfiinit". Kukaan ei oikeasti etsi ratkaisuja. Miksipä etsisikään, sillä mainehan siinä menee ja vittuilun taito ruostuu, jos ongelmat maailmasta alkavat kadota.

Pysytään nyt vain edelleenkin asian vieressä, oli asia mikä hyvänsä. Toisaalta, kyllähän asian vieressä oleminenkin työllistää kaikenmaailman asiantuntijoita, jotka kilpaa kertovat meille Ylen kanavilla, mikä oikeasti mättää. Ja missithän voivat hoitaa maailmanrauhan, kuten aina ennenkin.
                             

​Istuin eilen vanhempainillassa. KiVa Koulun puuttumistapaa kiusaamiseen käytiin läpi. En tiennytkään, etteivät kiusaaja ja kiusattu kohtaa lainkaan vaan kiusaamistapausta setvittäessä osapuolia kuullaan erikseen. Kerrottiin myös, ettei systeemissä vaadita kiusaajalta anteeksipyyntöä. Kiusaajan on luvattava, ettei enää kiusaa ja sillä sipuli. Kiusaaja lupaa tämän "kuulustelijoilleen" ja asiaa seurataan. Systeemiin kuuluu lomakkeita, joiden avulla tilannetta tarkkaillaan.

Vanhemmissa herätti kysymyksiä tämä anteeksi pyytämättä jättäminen. Eikö se kuulu hyviin tapoihin? Pyytää anteeksi? Sehän on tapakasvatusta.

On, tosin asialla on kääntöpuolensa. Sanalla "anteeksi" on myös nk. väärällä tavalla vapauttava voima. "Anteeksi" ei ole taikasana, jolla kiusatun tuska haihtuu kuin tuhka tuuleen. Kaikki ei ole sanan "anteeksi" jälkeen läheskään ookoo. Kiusaaja saa vapautuksen, mutta usein kiusattu jää henkiseen helvettiinsä vielä vuosiksi eteenpäin. Anteeksi pyytämisestä on hyötyä vain, jos se tulee aidosti sydämestä, aidon katumuksen kautta. 

Joten kuten ymmärsin vielä tämän, miksi anteeksi pyytämistä ei KiVa Koulussa käytetä. Mutta sitä en ymmärtänyt, miksi osapuolet eivät kohtaa? Ei ole sama asia joutua puhutteluun keltaista liiviä pitävän opettajan kanssa kuin nähdä kiusaamisensa aiheuttama tuska toisessa ihmisessä. Kiusaaja pääsee helpommalla. Syyksi kerrotaan, että kiusatulle voi olla traumaattista joutua kohtaamaan kiusaajansa. 
Kuitenkin kiusattu kohtaa kiusaajansa joka päivä koulun arjessa. Kumpikin kantaa hiljaista tietoa siitä, että tilanteeseen puututtiin, joku "kanteli", joku sai moitteen, väänsi ehkä itkua moittijansa edessä, joutui lupaamaan, että lopettaa ja nyt tilannetta tarkkaillaan. Mutta asiaa ei puhuttu halki poikki ja pinoon naamatusten, ei pakotettu kohtaamaan. 
Oikeassa elämässä asioiden pakoileminen ei koskaan johda hyvään ja oikeaan lopputulokseen. Se, että lapsia ei koulussa laiteta kohtaamaan tosiasioita, vallankaan niitä, joista he itse ovat tekemisisllään vastuussa, on väärä tapa kasvattaa uusia ihmisiä. On yhtä tyhjän kanssa selittää, etteivät kaikkein pienimmät vielä osaa välttämättä toimia sosiaalisissa ympyröissä ja sen vuoksi vanhanaikainen kurinpito kiusaamisasioissa ei ole tehokasta.

En minäkään Koivuniemen Herraa kannata, mutta pidän paskapuheena väitettä, ettei eskari-ikäinen välttämättä tajua, mitä toiselle tekee. Tai jos eka-tokaluokkalainen vetää kaveria toistuvasti käkättimeen koulun vessassa, hän kyllä tietää, mitä on tekemässä. Eikä asialla ole tuon taivaallista tekemistä sosiaalisten suhteiden ymmärtämisen kanssa. 
Tekemistä asian kanssa taitaa ennemmin olla kaiken maailman psykologian asiantuntijoilla, jotka ovat opiskelleet alaa ymmärtääkseen omia traumojaan. Nyt nämä vintinliiraajat luovat sitten koulumaailmaan hullutuksiaan, joita kutsutaan metodeiksi ja saavat maalaisjärjellä varustetut opettajatkin uskomaan satuihinsa. Valtakunnallista kiusaamiskäyrää tuijottaen hoetaan, että "KiVa Koulu tehoaa, käyrä laskee". Samaan aikaan nurkan takana ottaa jälleen yksi oppilas toiselta senkkaa nenästä tietäen, että siitä seuraa korkeintaan  puhuttelu.

Nynny Nyhverö on kirjoittanut jo vuonna 2012, ettei KiVa Koulu toimi. Ei toimikkaan.
Jos se toimisi metodeilla, joista ilmeisesti kuulin eilisessä vanhempainillassa vasta jäävuoren huipun, kiusaaminen olisi jo aikaa sitten ollut historiaa.
​
https://kiusatunvastaisku.blogspot.fi/2012/01/rehtorikysely-paljasti-kiva-koulu-ei.html