- TE-toimistosta se ja se hei.
- Hej...
- Meillä on aika tässä sinulle tänne, keskiviikkona täällä toimistolla kello 11, tätä kuntouttavaa työtoimintaa varten.
- Förlåt...? Kan vi tala på svenska, är det möjligt?
- Kuunnelkaa nyt tämä asia, ei, ei... siis, minä soitan Työ - ja elinkeinotoimistosta!
- Niin? 
- Niin. Käymme läpi tässä moniammatillisen ryhmän kanssa...
- Kenen?
- No, siis, terveydenhuollon ja sosiaalitoimen täältä kunnasta, ja meillä on tämä kuntouttavan työtoiminnan paikkakin jo valmiiksi katsottuna....
- Ahaa...missä tämä paikka on?
- Kotisairaanhoidossa...kotipalvelussa...
- Mikä on toimenkuvani siellä?
- No hoitaminen, lääkitseminen, vaipotus, siivoaminen, ruoan laitto...
- Eihän se käy.
- Mutta sinähän olet sairaanhoitaja, sinullahan on tämä koulutus.
- En ole, ei minulla ole sairaanhoitajan koulutusta. Olen lääkintävahtimestari. 
- Niin... mutta...
- Voisitteko kertoa, olenko edunvalvonnassa?
- Ööö... Ette? Mitä? Minä...
- Minulla on siis itsemääräämisoikeus?
- Kaikillahan meillä on.
- Ei ole, sitä voidaan rajoittaa edunvalvonnalla.
- Niin.
- Joten jos minulla on vielä itsemääräämisoikeus, niin kuka päätti puolestani tästä palaverista?
- No, me nyt päätimme tästä...
- Miksi siellä on paikalla tämä moniammatillinen ryhmä?
- Sehän on ihan yleinen käytäntö!
- En ole tietääkseni sosiaalihuollon asiakas... En saa, en ole hakenut toimeentulotukea.
- Mutta näitä kuntouttavan...
- Olen käynyt katsomassa avoimet työpaikat ja siellä on auki kaksi paikkaa kotisairaanhoidossa.
- Niin me olemme täyttäneet näitä tällä kuntouttavalla, meillä on paljon näitä kuntouttavan...käytämme näitä...
- Ja rikotte lakia?
- Ei, kyllä tämä on ihan yleinen käytäntö...
- Onko teillä tarjota minulle työtä, jossa on palkka? Työehtosopimuksen mukainen rahapalkka?
- Meillä on tarjota nyt tätä kuntouttavaa...
- Ei kuntouttavalla saa lain mukaan tehdä palkkatyötä korvaavaa työtä, kuvaamasi mukaista työtä. Kerroit työstä, jota en voi tehdä 9 eurolla päivässä.
- Minä kirjaan sitten täne, että sinä kieltäydyt ottamasta vastaan työtä...
- Missä kohtaa minä olen kieltäytynyt ottamasta vastaan työtä? En minä ole kieltäytynyt ottamasta vastaan työtä. Minä olen kysynyt, millä perusteella on siellä moniammatillinen ryhmä? Miksi tarjoatte minulle kuntouttavaa työtoimintaa keskustelematta asiasta ensin kanssani? Ja teette päätöksen teidän moniammatillisessa ryhmässä ilman minua?
- No... kyllä tämä on ihan lakisääteinen tapa...
- Voitteko te toimittaa minulle perustelut lainkohtineen? Hyvän hallintomenettelyn mukaisesti? Sekä ministeriön ohjeistuksen? Ja asiasta valituskelpoisen päätöksen, jonka te olette tehneet minua kuulematta?
- En minä voi sellaista toimittaa! 
- Minä en aio tulla siihen moniammatilliseen palaveriin.
- Sitten siitä seuraa kolmen kuukauden karenssi!
- Millä perusteella?
- Koska sinä kieltäydyt...
- En minä ole kieltäytynyt ottamasta työtä vastaan. Sanoin, että en tule moniammatilliseen palaveriin. Se on täysin tarpeetonta kohdallani.
- Mutta...mutta ei tämä, tämä käytäntö, meillä...
- Minun äidinkieleni on ruotsi. Sinä et puhu minulle ruotsia.  Tämä puhelu menee nauhalle.
- Sinun olisi pitänyt kertoa se heti alussa, että minä olisin osannut varautua, tällainen salanauhoittaminen on laitonta!
- Kyllä tämä on ihan lakisääteinen asia ja tapa. Onko sinulla hyvä palkka?
- Mitä...?
- Kun kello lähenee kahdeksaa, niin ajattelin, että oletko muistanut iltalisät ynnä muut?
- Me emme tienneet aikaisemmin, oletko sinä vaihtanut puhelinnumerosi!
- Minulla on ollut tämä numero yli kymmenen vuotta.

Tarina ei vielä kerro, millaisen sanktion TE-toimisto tällä kertaa keksii yhteistyössä sosiaalitoimen ja terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. Kauhun vallassa odotamme postinjakajaa.

Eduskunnassa ollaan yksimielisesti purkamassa siis normeja. Poistamassa hankaloittavaa byrokratiaa. 

Uutisissa kerrotaan, että "Osana sääntelyn purkamista hallitus aikoo vauhdittaa isojen hankkeiden lupaprosesseja. Rutiininomaisia lupa-asioita siirretään puolestaan ilmoitusmenettelyyn. Tavoitteina on vähentää myös kuntien tehtäviä ja velvoitteita"

Ou jee, ja tämä myydään perusmaukoille hankaloittavan byrokratian alasajona? Jotta voidaan jälkeenpäin sanoa, että Sipilän hallitus teki kaikkensa tehdäkseen ihmisen elämästä helpompaa? 

Miksi isojen hankkeiden? Miksei pienien hankkeiden lupaprosesseja helpoteta? Sellaisten, joilla on merkitystä tavalliselle ihmiselle käytännössä? Jospa jatkossa saisi rakentaa pienen, soman grillikatoksen ilman, että jonkin sortin tarkastaja tulee nillittämään, että se täytyy purkaa. Koska se on puoli neliötä liian suuri.
Mitä rutiininomaisia asioita ne meinaavat siirtää ilmoitusmenettelyyn? Saako täällä kohta oikeasti myydä itseleipomaansa pullaa vapaaehtoistuvalla? Voisiko hankkia kesäkanan ilman, että on rekisteröidyttävä kunnan maaseututoimeen, kunnan terveydensuojeluviranomaiseen ja rakennusvalvontaan?

Mitä kuntien velvoitteita ne meinaavat purkaa? Voisiko olla mahdollista, että kuuluisa " meillä on täällä tämmöinen tapa" purettaisiin ja koko maan systeemit yhtenäistettäisiin esimerkiksi omaishoidon, vammaispalveluiden, toimeentulotuen, lastensuojelun ynnä muun kohdalla? Vai aikovatko ne kenties purkaa komentoketjuja, joita pitkin perusmaukat yrittävät kiipeillä asioineen, tulematta hullua hurskaammaksi suorittaessaan monologia puhelinvastaajalle?

Ideaalitilanteessahan ne säätävät kaiken toiminnan yhdelle luukulle, jossa istuu hyväntuulinen asiakaspalvelija hymyssä suin odottamassa apua tarvitsevaa perusmaukkaa. Iloinen viranomainen on koulutukseltaan pätevä, tunnistaa termin perus- ja ihmisoikeudet, sekä noudattaa mielellään hallinnon neuvontavelvoitetta sekä tuntee alaansa kuuluvat säädökset tulkiten niitä kohtuudella ja kokonaisuuden huomioiden. 

Mjaah, eipä taida toteutua. Elinkeinoelämän keskusliiton liite julkaisuun "Hyvä sääntely-parempi Suomi" alkaa luvulla, jonka otsikko on "Normeja purkamalla kuntien lakisääteisiä tehtäviä yritysten hoidettavaksi".
Toisin sanoen eksistenssiminimillä aletaan tehdä rahaa. Eksistenssiminimi on ihmisarvoisen elämän ja elämisen vähimmäistaso. Puretaan siis normit pois tieltä, jotta päästään tekemään voittoa sillä, että sinä saatat vammautua tai sairastua tai masentua tai jäädä työttömäksi. Tai vanha faijasi saattaa joutua laitoshoitoon. Tai Kela ryhtyy maksamaan toimeentulotukia, joihin se ryhtyy soveltamaan samaa odotusaikaa kuin työmarkkinatukeen. 

Kesäkanan pitäminen tulee edelleen olemaan helvetinmoisen byrokratiarallin takana. Mutta kun puretaan määritelmät siitä, miten asiat tulisi hoitaa niin kaikki muuttuu hyvin yksinkertaiseksi. Kun normi ei enää säätele oikeuttasi, sitä säätelee raha. 

Pahoinpitely on rikos.

Sen tunnusmerkistö on määritelty rikoslain 21, luvussa ja sanamuoto kuuluu seuraavasti:
"Joka tekee toiselle ruumiillista väkivaltaa taikka tällaista väkivaltaa tekemättä vahingoittaa toisen terveyttä, aiheuttaa toiselle kipua tai saattaa toisen tiedottomaan tai muuhun vastaavaan tilaan, on tuomittava pahoinpitelystä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Yritys on rangaistava."

Kun kaksi korstoa käy nuoren kimppuun, kaataa tämän ja painaa hänen rintaansa polvella siten, että nuoren on vaikea hengittää ja hän tuntee kipua, ja häneen jää käsittelystä mustelmajälkiä, kyseessä ei ole rajoittaminen, kiinnipito eikä ennaltaehkäisy vaan rikos.

Kun aikuinen pakottaa lapsen syömään väkisin, istuttaa häntä pöydän ääressä ja pakkosyöttää, kunnes lapsi oksentaa, ei kyseessä ole kasvatuksellinen auktoriteetti vaan rikos.

Kun lapsen olkapää menee sijoiltaan, ei kysymyksessä ole lapsen ohjaaminen kädestä pitäen vaan rikos.

Jokaisen mainitsemani tosiesimerkin kohdalla kyseessä on pahoinpitely. Siitä tehdään rikosilmoitus, syyttäjä syyttää ja tekijä joutuu oikeuteen ja saa rangaistuksen. Lapsen ollessa kyseessä asiaan puuttuu lastensuojelu, joka huolehtii lapsen oikeudesta nauttia henkistä ja fyysistä koskemattomuutta. Paitsi jos pahoinpitely tapahtuu lastensuojelulaitoksessa, niiden ammattilaisten toimesta, joita ohjaajiksi kutsutaan.
Silloin kyseessä ei ole pahoinpitely vaan lapsen rajoittaminen, kiinnipito, ruumiintarkastus, eristäminen, rauhoittaminen tai lapsen  oma tai sivullisten suojaaminen. 
Sillä ei ole merkitystä, että lasta sattuu. Tai tulee jälkiä. 
Niin käy, koska lapsi rimpuilee, laittaa vastaan, riehuu, huutaa, on eri mieltä. Pahoinpitelee suutuspäissään itse itsensä.
Sellaista se nyt vain on, koittakaa nyt juntit käsittää, että ammattilaiset tietävät kyllä, mikä on homman nimi.

Rikoslaki korreloi lastensuojelulain kanssa, joka velvoittaa huolehtimaan lapsen henkisen ja fyysisen kasvun turvaamisesta. 
Yksinkertaistako?
Ei tunnu olevan. 

Todisteita ei ole, vaikka lapsi olisi mustelmilla, hän aiheutti ne itse rimpuilemalla. Todisteita ei ole, koska poliisi ei ilmoituksesta huolimatta mene katsastamaan tilannetta vaan hoitaa asian puhelimitse ohjaajien kanssa. Todisteita ei ole, koska lapsi ei pääse lääkäriin ilman ohjaajaansa. Todisteita ei ole, koska lapsi ei saa yhteyttä sosiaalityöntekijäänsä. Todisteita ei ole, koska kaikki uskovat ohjaajia eikä kukaan kuuntele lasta. Todisteita ei ole, koska lapsi ei pääse lomille, ennen kuin todisteet katoavat. Todisteita ei ole, koska lapset vain valehtelevat. Todisteita ei ole, koska lastensuojelulaitoksia ei valvo kukaan.

Ei kukaan.
Eikä kukaan ota kantaa. Ei edes erityisvaltuutettu ota kantaa. Asia on häveliäs, se on nolo, sitä ei tapahdu tässä maassa. 

Ei tietenkään. Kaikki ne lapset, jotka kertovat näistä pahoinpitelyistä, valehtelevat. Kaikki, joka ikinen. Toisistaan tietämättä, toisiaan tuntematta, eri puolilla maata. Ne, jotka ovat laitoksissa tällä hetkellä ja ne, jotka ovat päässeet jo pois. 
Ja jotta saisivat aikaiseksi edes sosiaalipornoa, kuten tämäkin blogi ja loppuun liittämäni linkki, valehtelevat pirut vielä samalla tavalla ja yhdenmukaisesti.

http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/lapsemme-laitoksissa-osa-2-mita-laitoksissamme-tapahtuu























 

- Kun mä vien tuon lääkärintodistuksen mun kouluun, niin eihän mua sen sairasloman perusteella saa erottaa? 
- Ei. Ei saa.

Vastasin, kun kysyttiin.  


Jaa ei vai? Niin lensi innokkaasti opiskeleva äiti kuin leppäkeihäs kauan toivomastaan koulutuspaikasta, koska hänellä on erityislapsi.

Homma koululla yritettiin epätoivoisesti hoitaa mukamas laillisesti antamalla varoitus ei mistään:

"Koulun puolesta minun koulutus on keskeytetty, koska sairasloma kestää yli 5vk. Sittenkin pitää koulutukseen hakea uudestaan, ja kovasti epäilen etten tule uudelleen valituksi, onhan minulla vielä silloinkin erityislapsi. Varoituksesta sanoi, että se on annettu ja se pysyy tiedoissa. "

Aloitetaampa alusta tämä tositarina. 

Kesällä 2014 äiti haki ensimmäisen kerran opiskelemaan aikuiskoulutuskeskukseen pintakäsittelylinjalle. Ensi yrittämällä hän ei sinne päässyt, mutta syksyllä hän haki uudelleen ja sai paikan. "Saan myös ammattinimikkeen. Olisin vihdoinkin jotain", hän kertoi innoissaan.
Koulu alkoi 24.11.2014. Erityislapsellekkin varmistui hänen tarvitsemansa paikka, osastojakso, jossa lapsen asia edistyisi jo kauan toivottuun suuntaan. Diagnoosi olisi noin 8-12 viikon päässä. Äiti kertoi tilanteestaan kouluttajilleen. Hän kertoi myös joutuvansa olemaan välillä poissa lapsen vuoksi ja kysyi, tarvitseeko koululle toimittaa asiasta todistusta.
"Sanoivat että ei tarvitse todistusta, koska lapsen sairauden takia saa olla poissa ja ilmoitus riittää". Äidille sanottiin myös "sinun on mentävä kun lapsi sen tarvitsee".

Vaihtui vuosi 2015. Lapsi palasi normaaliin kouluun ja äiti kuljetti häntä aamuisin, luottaen suulliseen lupaan, jonka oli opettajiltaan saanut. Hän siis myöhästyi puoli tuntia aamuisin. Lapsi sai oman avustajan, mutta avustaja ei ollut työssä perjantaisin ja maanantaisin, jolloin äidin oli noudettava lapsi itse koulusta pois. Joten hän lähti opinahjostaan aikaisemmin. Opettajat hyväksyivät asian ja äiti hoiti opiskelunsa hyvin.

Eräänä päivänä äiti sai tekstarin, jossa hänen kaverinsa kyseli, missä hän on. Kaveri kertoi törmänneensä äidin opettajaan, joka oli jutellut äidin yksityisyyden suojan piiriin kuuluvista seikoista. Kaverille oli tullut tarve kysyä, miten äiti ja lapsi oikein voivat.
"Ensimmäinen ajatus oli, että miten hitossa opettaja voi kertoa oppilaansa koulunkäyntitietoja ihmiselle, joka ei ole koulun oppilaana, kertoiko hän mitään muuta, ja kertooko vastaisuudessakin? Miten kouluttajat voivat olettaa, että uskallan edes kertoa syitä poissaoloihini, jotka kumminkin ovat niinkin arkaluonteisia  kuin lapseni sairaus? En minä siellä koululla ole kertonut lapseni tilasta muille kuin omille kouluttajilleni luottaen siihen, että heillä on vaitiolovelvollisuus. Onko todella niin, että vaitiolovelvollisuus ei koske aikuiskoulutuskeskusta?"

Äiti oli syystäkin hermostunut. Hän kysyikin opiskelijapäiväkirjassa, voisiko tällaisista asioista kysyä suoraan häneltä, mikäli kysyttävää on? 
Heti seuraavana aamuna äiti komennettiin toimialapäällikön toimistoon ja hänen käteensä lyötiin kirjallinen varoitus. Syyksi oli kirjattu poissaolot koulutuksesta sekä opiskelijan kyseenalainen motivaatio. Opiskelija ei kirjauksen mukaan todennäköisesti kykenisi suoriutumaan koulutuksesta.  "Työaikojen noudattaminen ontuvaa, joten työelämäntaidot puutteelliset”.

Äidillä oli olemassa lääkärintodistus lapsen tilanteesta, mutta varoitusta ei suostuttu purkamaan. Äidin toimitettua todistuksen koululle se ymmärrettiin sairaslomalapuksi. Koulutus keskeytettiin "liian pitkän sairasloman vuoksi". Tämä on kuulemma käytäntö. 
"Sanoivat että voin hakea sitten uudelleen koulutukseen ja päästyäni jatkan siihen mihin nyt jäin. Mutta, silti jouduin luovuttamaan työvaatteeni ja varusteeni takaisin,luovuttamaan pukukaappini ja viemään omat tavarani kotiin. Miksi? Minähän sanoin että haen varmasti uudelleen sinne? Se koulutus on minulle tärkeä, minun unelmani! Minä itse epäilen hyvin vahvasti, että minua ei todellakaan tulla uudelleen valitsemaan. Minun tilanteenihan ei ole kesään mennessä muuttunut. Minulla on vielä kesälläkin erityislapsi."

Äiti sai siis kenkää, mikä sekin olisi riittänyt nöyryyttämään ihan riittävästi. Mutta eihän ihmistä oikeusvaltiossa näin vähällä sovi päästää. Äiti kävi TE-toimistossa selvittämässä, mitä nyt tapahtuisi. Ja kertomassa mitä oli tapahtunut. TE-toimiston virkailijan mukaan äiti olisi oikeutettu työmarkkinatukeen. Mutta lausunnon saapuessa postitse, oli päätös kuitenkin kielteinen.
"Mulla alkaa voimat ja keinot loppumaan. Mun on pakko ottaa lapseni pois iltapäiväkerhosta koska mulla ei oo enää varaa maksaa sitä hoitoa eikä mulla ole varaa ajaa koulumatkoja päivässä 80km. Joudun ottamaan sisaruksetkin pois päivähoidosta. Mulla on pää niin täynnä etten enää jaksa ku tuijottaa ulos ja itkeä tätä vitun kyykyttämistä." 

Äiti lähetti mailia TE-toimistoon, joka vastasi:

"Olet lähettänyt sähköpostia liittyen kuulemiseen. Selvityksen voi antaa kirjallisena Kaakkois-Suomen TE-toimistolle 14 päivän kuluessa kirjeen päiväyksestä. Onko tämä sähköposti annettu selvityksesi, minkä perusteella teemme lopullisen ratkaisun koulutuksen päättymisestä? Jos tämä on annettu selvitys, työnhakusi on voimassa toistaiseksi ja TE-toimisto ottaa sinuun yhteyttä. Muussa tapauksessa työnhakusi on voimassa xx.xx.15 asti ja sinun täytyy ottaa yhteyttä  ja varata aika."

Sitten tuli päätös kuukauden ajalle, jossa työmarkkinatuki oli myönnetty kulukorvauksineen. Erotodistus oli päivätty päivää ennen kuin työmarkkinatuki oli myönnetty. Kuukauden jälkeen tuki lakkautettiin. TE-toimisto esitti perusteluikseen kerta toisensa jälkeen, että äidille on jo maksettu 500 päivää tukea. Äidin tarkastaessa asian hän huomasi saaneensa vuodesta 2005 lähtien yhteensä vain noin 300 päivää työmarkkinatukea. TE-toimisto päätti kuitenkin pitää ilmeisesti nopalla arpomansa vuoden 2006 päätöksen voimassa nyt, vuonna 2015. TE-toimisto sanoi, että äidin on ensin täytettävä työssäoloehto, eli oltava 5kk töissä tai opiskelemassa, ennen kuin hänelle maksetaan mitään. Muistianne virkistääkseni huomautan, että äiti oli juuri täyttänyt kyseisen ehdon opiskelemalla.

Äiti sinnikkäästi kysyi TE-toimistolta, miksi näin? Ja toimisto vastasi lopulta, että kysy Kelasta, koska Kelahan se maksaja on. No äiti teki työtä käskettyä. Kelastakaan ei löytynyt viittäsataa maksettua päivää.

Elettiin jo toukokuuta 2015, kun TE-toimisto innostui lausumaan työvoimapoliittisen lausuman. Itselleen.

"Työssäolovelvoite on täyttynyt. Ennen 08.03.2015 annetut lausunnot voi poistaa. Tämä on työ- ja elinkeinotoimiston sisäinen lausunto. Lausuntoa ei toimiteta työttömyysetuuden maksajalle."

Äiti taas sai seuraavanlaisen lausuman:
"Päätös työmarkkinatuesta                                                     
Työmarkkinatuesta 18.05.2015 antamamme päätös on   oikaistu eduksesi.                                            
Työmarkkinatukea ei ole myönnetty:  17.05.2015 - 03.10.2015"

Äiti siis sai vanhat vuonna kukka ja keppi tehdyt päätökset kumottua ja siitä tehtiin lausunto, jota ei toimiteta kenellekkään? 
Jonka jälkeen äidille iloisesti ilmoitettiin hänelle " edukkaasta" päätöksestä, jossa karenssi kestäisi toukokuulta lokakuulle?

Äiti ryhtyi kyttäämään omia henkilökohtaisia sivujaan TE-toimiston nettipalvelussa ja jännäksi se todellakin meni. 

"Taas tuli uus päätös näkyviin"  hän ihmetteli.

"Työttömyysetuuden maksamiselle ei ole työvoimapoliittista estettä 17.05.2015 - .
Perustelut: Määräaika 0W5 päättynyt 16.5.2015, 0R7/17.3.2006 purkautunut 9.3.2015"

Ja sitten taas:

"Työvoimaviranomainen on 19.05.2015 antanut seuraavan työvoimapoliittisen lausunnon:
Lausunnon saaja KELA
Työttömyysetuuden maksamiselle ei ole työvoimapoliittista estettä 09.03.2015 - . Perustelut:
Kumotaan 25.3.15 uudistettu 0R7/ 17.3.2006 -lausunto. Hakijan katsotaan purkaneen em. päivämäärällä asetetun 5 kk työssäolovelvoitteen 8.3.2015 mennessä Uravalmennuksella aj. 1.-26.9.14, työssäololla aj. 20.10.-7.11.14/ ja työvoimakoulutuksessa ololla aj. 24.11.14-8.3.15= 5 kk. Määräaika 0W5 voimassa 18.3.15"

Äiti kysyi minulta, mitä helvettiä tuossa lukee? Mikä määräaika? Vastasin, että vitustako minä tiedän, mutta selvitän. Se selvitys kestikin tovin, sillä oli mentävä linkistä linkkiin aina ministeriön sivuille saakka, jotta löysi kyseisen nollaweeviitosen. Odotusajan, jonka aikana ei makseta senttiäkään.

Mutta ei äidin kyykyttäminen tähänkään jäänyt. Seuraavaksi TE-toimisto ryhtyi miettimään, onko tuen maksamiselle sittenkin este, sillä äitihän on lapsensa omaishoitaja. Ne ryhtyivät miettimään, onko äiti työmarkkinoiden käytettävissä. 
Ja taas tuli lausuntoa:
"Sinulla ei ole oikeutta työmarkkinatukeen odotusajalta 17.05.2015 - 03.10.2015 (=140pv.) Odotusaika asetetaan henkilölle, jolla ei ole ammatillista koulutusta. Työ- ja elinkeinotoimiston lausunto 17.05.2015 alkaen toimitetaan myöhemmin. Tiedoksi työnhakijalle: Maksaja harkitsee keskeytetäänkö etuuden maksatus käsittelyn ajaksi (eli käsittelyn, jonka aikana ei oltu maksettu mitään tähänkään mennessä). Perustelut: Kelan lausuntopyyntö, lapsen omaishoitajana toimiminen".

Äiti otti yhteyttä Kelaan, ja selvitti jälleen asiaa. Kela totesi, että he voivat asettaa tuon 5 kk odotusajan vaikka kuinka monta kertaa peräkkäin, jos haluavat.

Kuinkahan tämän yksinkertaistaisi? Äiti sai potkut aikuiskoulutuksesta puututtuaan oman oikeusturvansa rikkomiseen. Hän ehti opiskella kuitenkin niin pitkään, että työssäoloehto täyttyi. Samaan aikaan hän hoiti lastaan. 
TE-toimisto päätti, että äiti, joka juuri on täyttänyt työssäoloehtonsa, ei ole oikeutettu työmarkkinatukeen, koska työssäoloehto ei täyty. Sitten se päätti noudattaa päätöstä vuodelta 2006. Sitten se päätti purkaa kaikki aikaisemmat päätöksensä ja lausui asiasta itse itselleen. Sitten se lausui innoissaan äidille, että päätös on muutettu äidin eduksi ja että äiti on nyt karenssissa. Sitten se päätti, että nollaweeviisi on täytetty. Sitten se päätti, ettei nollaweeviisi olekkaan täytetty.  Sitten se päätti, että tukea ei voi maksaa, koska äiti hoitaa omaa lastaan. Sitten se päätti, että tukea voi maksaa odotusajan jälkeen.  Sitten se päätti, että Kela päättää ja Kela päätti, että odotusaika voidaan ottaa uusiksi vaikka kuinka monta kertaa.

Ja minä päätin kirjoittaa tästä blogin ja te voitte päätellä, minkä takia. 

Hallitus yrittää saada köyhiä tapetuksi välillisin keinoin, leikkauspolitiikalla, koska ampuakkaan niitä pirulaisia ei voi.
Uskon, että hallitus epäonnistuu tavoitteessaan, sillä köyhä on rikasta älykkäämpi elämänmuoto. Köyhän on käytettävä älyään ja mielikuvitustaan säilyäkseen hengissä. Rikas voi aina ostaa sen, mitä tarvitsee. Siihen ei juuri älyä tarvita. " Tosson sulle raha, anna mulle appelsiini" , ja siinä se.
Perussäästämistä en tässä luettele. Jokainen tietää jo, että sähköä voi säästää sammuttamalla ylimääräiset valot ja sammuttamalla television napista eikä kaukosäätimestä sun muuta. Samoin jokainen tietää, että lämmityskuluista voi säästää laskemalla huoneiden lämpötilaa ja nukkumalla villapaita päällä. Ajattelen sen sijaan pieniempiä juttuja, joista saa irti ehkä jotakin muutakin mukavaa kuin se pelkkä säästö. Samalla saattaa vahingossa oppia jotakin uutta, saada mielekästä tekemistä, pitää mielen virkeänä ja tulla jopa hyvälle tuulelle. Hallituksen harmiksi siis juuri toisin päin kuin oli tarkoitus.

Asumisen menoihin köyhällä ei juuri ole sanomista. Asuminen maksaa mitä maksaa, on siis mietittävä muita juttuja, joista voi säästää. Yksi on ruoka. Jauhelihaa voi jatkaa tai sen voi kokonaan korvata soijarouheella. Pussukka näyttää kaupassa kalliilta kokoonsa nähden, mutta soijarouhe turpoaa. Yhdestä pussukasta saa monta 400 gramman valejauhelihakastiketta. Soijajauhosta saa myös veteen sekoitettuna "maitoa".  Pussi maksaa alle 2 euroa ja lopputulema on monta litraa. Mitään huonoa soijassa ei ole, sillä sen ravintoarvo lihaan verrattuna on moninkertainen puhumattakaan muista terveysvaikutuksista.
http://www.ruokala.net/reseptit/haku/ruokala?words=soijarouhe

Syksyllä tietenkin metsään. Poimimaan marjat ja sienet talteen talven varalle. Sienikirja mukaan!!

Kannattaa noukkia myös pihlajanmarjat. Niistä saa hyvää mehua. 
Ja viiniäkin:   https://www.youtube.com/watch?v=xlLXaRRqIkk

Siiderin ystäville, joilla on mahdollisuus päästä noukkimaan omenoita ja keittämän niistä mehua :  https://www.youtube.com/watch?v=ELCtLXdV-Wk

Metsään kannattaa mennä keväälläkin, keräämään kuusenkerkkiä ( muista pyytää maanomistajan lupa). Myös niistä saa mehua. Ja siirappia, joka sopii mausteeksi, yskänlääkkeeksi ja lettujen päälle. 
http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/11670/Kuusenkerkk%C3%A4siirappi/

Kesän mittaan kerätään apilaa, joka kuivataan teeksi. 
http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/156616/Apilankukkatee%20juustoleivill%C3%A4%20ja%20P%C3%A5lan%20ruusuhillolla/

Voikukan tuoreet lehdet sopivat salaattiin. Juurista saa mm.kahvinjatketta tai korviketta. 
http://www.yrttitarha.fi/kanta/voikukka/

Nokkosta älköön kukaan unohtako. Menkää siis ulos, siellä on paljon muutakin syötävää. 
Tässä avuksi mobiilisovellus:
http://www.suomenluonto.fi/sovellus/

Tupakanpolton lopettanee moni köyhä viimeistään nyt. Ne, joilta se ei onnistu, voivat kerätä leskenlehtien lehdet ja kuivata ne ja jatkaa sätkää niillä. Vanha kansa väittää sen hillitsevän tupakkayskääkin. 
Kuivia käpyjä kannattaa kerätä säkkitolkulla, niillä voi grillata. 
Kaloja kannattaa onkia. Hyvällä kalaonnella saaliista riittää pakastimeen asti.

Seuraavaksi tipsejä naisväelle. Shamppoon voi laimentaa vedellä 50/50. Puhtaustulos on sama. Myös hiustenhoitoaineen voi laimentaa, etenkin hiuksiin jätettävän hoitoaineen. Kun laittaa suihkepulloon Sunsilkin hiuksiin jätettävää hoitoainetta puolet ja vetä puolet, riittoisuus pidentyy yli puolella. Hyviä hiusdonitseja saa vanhoista sukkahousuista, ainoa hyvä NiksiPirkan neuvo ikinä. Kannattaa käydä ostamassa hevosen jouhiharja hiusharjaksi, se kestää lopun elämän. Kylmä kahvi on hyvää hiusvettä. Samoin nokkosvesi. Oliiviöljy on hyvä hiusnaamio. Kasvonaamion taas saa tuorehiivaa ja jogurttia sekoittamalla, huomattavasti Garnierin litkuja halvempaa. Hammasharjaa ei kannata ostaa joka kuu vaan vanha kannattaa keittää. Vanhaantuneen ripsivärin voi juoksuttaa käyttökelpoiseksi tilkalla vettä. Kynsilakan käyttöikä pitenee pisaralla kynsilakanpoistoainetta, joka laimentaa lakkaa. Kynsihoitoloiden sijasta kannattaa mennä YouTubeen ja kirjoittaa hakusanaksi " do it yourself nail art". Ja sama juttu hiusten kanssa, " do it yourself hairstyles". 

Vanhoista T-paidoista saa upeita toppeja. Tässä muutama linkki ja tubesta löytyy lisää:
https://www.youtube.com/watch?v=xualeGbDqzk
https://www.youtube.com/watch?v=HaQIZQrYjks

Myös kenkiä voi tuunailla:
https://www.youtube.com/watch?v=2r-zF48muPk

Ja näiden linkkien myötä tubesta tarjotaan yhtä jos toistakin vastaavaa linkkiä aina puhelimen tuunailusta kodin sisustukseen. Ja mitäs muuta köyhällä työttömällä on kuin aikaa? ;)

Kun koluatte kirppiksiä, suosikaa tuubivaatteita ja monella tapaa muunneltavia mekkoja niin tulee yhdestä monta:
https://www.youtube.com/watch?v=vGtpZ65zAqE
https://www.youtube.com/watch?v=_kUspC_3LIg

Lapselliset perheet puetetaan tietenkin kirpputorivaatteisiin. Kirppiksillä pätee sama sääntö kuin kaupoissa. Osta talvivaatteet kesällä ja toisinpäin niin saat ne halvemmalla. Kerrostaloissa asuvat voivat varata yhden kanahäkkikomeron kellarista kierrätystarkoitukseen. Komero on aina lukitsematon ja sinne voi viedä kukin sen, mitä ei itse tarvitse ja toinen hakea, mitä tarvitsee. Yritin vinkata Tampereen sossuille tällaisesta tilasta, mutta ne sanoivat, ettei kaupungilla varmaankaan ole antaa sellaiselle tiloja. Omassa kunnassani on tällainen tila ja homma toimii hyvin. 

Kaiken sellaisen kangastavaran, jolla ei enää mitään tee, voi leikata matonkuteiksi. Sitten tarvitaan vain suuri virkkuukoukku. Jos osaa virkata, voi tehdä patalappuja, kylppärin mattoja, kukkaruukun suojuksia, kasseja tai koreja. Jos ei osaa virkata, niin:
https://www.youtube.com/watch?v=3ojGgStCgoI&list=PLmo1q3rPcuemVl8GGYHc-QP5W8EMUHQmC

Lasten harrastukset maksavat. Minä olen ohjannut muksuja opettelemaan opas kourassa kasvien tunnistamista. Harvaa tenavaa sellainen hotsittaa ajatuksena, mutta touhu on alkanut kiinnostaa, jos jokaiseen kasviin liittyy jokin tarina. Se on vaatinut äidiltä tutkimusta mm internetissä, en minäkään jokaisen ojakellukan historiaa sentään tunne. Maalla asuessani otin lapset mukaan kehittelemään itse tehtyjä leikkivälineitä. Käytimme hyväksemme mm vanhoja perunalaatikoita ja auton renkaita. Kaupungissa asuessamme lapset eivät harrastaneet mitään maksullista. Kävimme mm. katselemassa junia ja ruokkimassa sorsia. Liikuntaa lapset saivat, koska kaupungissa meillä ei ollut autoa. Teimme 5 kilometrin kävelylenkkejä kaupasta kauppaan tarjousten perässä. Kuulostaa tylsältä, mutta kierrosten aikana ehdimme jutella paljon elämästä ja asioista. Ja pysähtyä leikkipuistoihin kavereita tapaamaan. Joukkuepelejä muksut ovat pelanneet sitten ilmaiseksi koulun liikuntatunneilla. 

Liikkuminen maksaa. Paitsi jos käyttää kulkemiseen polkupyörää. Silloin, kun minulla oli vasta kaksi lasta, tein kaikki kauppareissut munamankelilla, joka perässä oli peräkärry. Kärryyn mahtuivat lapset ja ostokset. Jos naapuriapu toimisi, tuolla keinolla voisi käydä kaupassa, vaikka lapsia olisi viisi. Pienimmät mukaan ja isoimmat siksi aikaa naapurin silmän alle. Valitettavasti nykyään ihmiset eivät ole kiinnostuineita jeesimään toisiaan samassa määrin kuin tarkkailemaan toisiaan. Joten reissut kannattaa tehdä julkisilla, mikäli se on mahdollista, tai kävellen, jos kauppa on lähellä. Kauppakassit lastataan tyhjiin lastenvaunuihin. Kun vauvasta tulee kävelevä mini-ihminen, ei vanhoja vaunuja siis kannata myydä vaan käyttää niitä kauppakassien kuljettamiseen. Omalla autolla ei kannata ajaa, ellei ole aivan pakko. 

Kaikki ilmaisjakelut, jotka ovat sanomalehtipaperia, kannattaa säästää. Niistä saa tehtyä paperimassaa ( ohjeet jälleen tubessa haulla "paperimassa"). Ja massasta saa tehtyä vaikka mitä. Myös haku "taikataikina" antaa vinkkejä erilaisiin askarteluihin. Itse olen muotoillut edellämainituista koriste-esineitä ja tauluja, joita olen sitten antanut lahjaksi ihmisille merkkipäivinä. Samaan tyyliin saa tehtyä koristeet jouluksi, pääsiäiseksi, halloweeniksi tai mihin tahansa juhlaan. Ja lapset mukaan, jos niitä on tullut tehtyä. Lasten kaverisynttäreita varten kannattaa pitää yllä lahjakaappia, jota täydentää aina, kun löytää jotakin edullista lahjaksi sopivaa. Kun on varasto, ei tule edellisenä päivänä viimetipan paniikissa ostettua sitä 30 euron legorobottia...

Tämä blogi sai alkunsa aamulla, kun luin netissä kiertävää uutista äidistä, joka syö vain pari kertaa viikossa, jos lapsilta jää jotakin. Alussa sanoin köyhän olevan älykkäämpi, koska köyhän on mietittävä keinoja selviytyä, nauttimisen keinoista puhumattakaan. Kaikki köyhät eivät kuitenkaan jaksa huoliensa keskellä miettiä ja pohtia niitä keinoja. Joten miksi emme me, jotka vielä jaksamme, jakaisi niitä niille, jotka eivät jaksa? 
Me voimme tehdä muutakin kuin osoittaa mieltämme hallituspolitiikkaa vastaan. Olisi kiva, jos jatkaisitte tätä blogia ja kertoisitte, miten olette tehneet köyhästä elämästänne siedettävämpää vähällä rahalla tai täysin ilmaiseksi? 

Tietysti vielä mukavampaa olisi, jos jokainen auttelisi toinen toistaan tarpeen tullen. Leipoisi leivän, katsoisi välillä kaverin lasten perään, kyytisi kauppaan, kutoisi villasukat ja niin edelleen. Jakaisi omaa osaamistaan. On nimittäin joitakin asioita, joiden arvoa ei voi määritellä rahassa. Yksi niistä on hyvä mieli.

Facessa pyörii vanha Henri Heikkisen blogi. Jostakin kumman syystä se on taas ajankohtainen. Blogi ilmentää loistavalla tavalla suhtautumista köyhiin. Ihan kuin Henri olisi kirjoittanut hallitusohjelman tälle kaudelle: "Vitun köyhät!". "Ympäri korvia". "Käsittämättömän hyvät mahdollisuudet tehdä mitä tahansa". 

Oli sitä minullakin hyvät lähtökohdat, ei meillä oltu mielestäni köyhiä. Kaverit pitivät porvareina. Mummoni oli syntyjään "svenska talande bättre folk". Äitini teki töitä niska limassa ja se myös näkyi. Minut kasvatettiin tekemään asioille jotakin. 
Tässä maassahan on valinnan vapaus, väittää eliitti. Minä valitsin elämäntavan, joka sisälsi villivihanneksia, marjojen poimintaa, puulämmityksen ja vanhan saunan kaukana kehäkolmosesta. Ajatuksenani tehdä vaikkapa matalapalkkaistakin hanttihommaa. Minulla oli velaton talo.
Mutta ei. Minut pakotettiin ottamaan vastaan toimeentulotukea, jota en tarvinnut. Kotonani ramppasi lastensuojelu kauhistelemassa puusaunaa ja jaksamistani yksinhuoltajana. Länkyttämässä, että minun tulisi muuttaa kirkolle asumaan. Vuokralle. Siis kuluttamaan asumistukea ja toimeentulotukea. Kissan viikset. Lopulta muutin pois. 
Muksut menivät päikkyyn ja kouluun, etsin töitä, sain kuntouttavaa työtoimintaa laittomalla suunnitelmalla ja minulla teetettiin palkkatyötä korvaavaa työtä. Oli siinä pätkä oikeaakin työtä, joka loppui sairaslomaan. Ajattelin sitten vaihtaa suuntaa ja ryhtyä opiskelemaan, se jää nähtäväksi, kuinka ämmän nyt käy. 

Toimiessani vapaaehtoisena tukihenkilönä olen saanut nähdä omin silmin, kuinka köyhiä kohdellaan. He saavat jo ympäri korviaan.  Sillä kaikilla ei ole asuntoa, joka myydä tiukan paikan tullen, kuten Henri blogissaan kertoi tehneensä ja siten tietävänsä, mitä köyhyys on. Kaikilla ei ole perhettä tai ystäviä "kuten kuuluukin" Henrin mielestä olla. Henri luulee olleensa joskus köyhä ja tietävänsä siitä jotakin. Ihan perusläppää, kun kyseessä on kokoomuslainen. Henri tai joku muu tulevaisuuden toivo voisi vastata muutamaan kysymykseen:

Mitä ehdottaisit omaishoitajalle työttömyyden sattuessa kohdalle? TE-toimisto päättää, että omaishoitaja työllistyy kotona ja työttömyyskorvaus evätään. Vaikka hän kuinka olisi ollut juuri äsken työssä/opiskelemassa ja omaishoitajana yhtä aikaa, niin hän ei mukamas ole työmarkkinoiden käytettävissä? Selittäisikö joku koppava kokoomuslainen tämän logiikan? Tai kepulainen tai persu, samaa sakkia kun ovat.

Mitä sanoisit entiselle yrittäjälle, joka on työllistämistä edistävien palveluiden piirissä? Ratkomassa ristikoita kuntouttavassa työtoiminnassa, vaikka voisi ihan hyvin olla oikeissa töissä? Mutta kun oikeisiin töihin ei pääse. 

Mitä tarjoaisit susirajan takana asuvalle perheelle? Korvapuustia? Toimeentulotukisossu sanoo, ettei auto kuulu tuen piiriin. Auto on rikki eikä julkisilla pääse. Eikös ole jännää? Perhe päätyy pikavippiin maksaaksensa autonsa korjauksen, vaihtoehtoisesti jää 6-henkinen perhe ruokkimatta. 

Mitä toteaisit pienelle tytölle, jolta lähtee oikeus  päiväkotiin, koska äiti ei saa työpaikkaa?  Kun siihen tulee huolestunut lastensuojelija kyselemään, mitenkäs tämä lapsi nyt sosiaalistuu, kun hän ei ole päiväkodissa? Samaan aikaan esikoinen kiikuttaa kotiin lappusta, jossa lukee, että koulun tilille tulee maksaa 25 euroa kuussa. Luokka on päättänyt tehdä luokkaretken Lontooseen ja matka maksaa 600 euroa. Onko ideoita? 

Antaisitko ympäri  korvia 82-vuotiaalle papalle, joka asuu palveluasunnossa? Pappa  haluaa, että ryhdyt hänen edunvalvojakseen ja maksat hänen laskunsa hänen puolestaan. Käytyäsi läpi papan menot ja tulot, päätät pestä papan pyykit kotonasi itse, koska yksi pesukoneellinen maksaa papalle 7 euroa. Ehkä voisit harkita myös papan pesemistä ja ruokkimista itse... eihän siitä eläkkeestä jää muuten papalle käteen mitään. Kohta ne varmasti hinnoittelevat hyvän huomenen toivotuksenkin erikseen.

Entäpä työkyvyttömäksi päätynyt invalidi, joka on jouten kotonaan päivästä toiseen katsomassa DVD.ltä vanhoja Ritari Ässiä? Antaisitko ympäri korvia? Kun hän kysyisi, miksi hän ei pääse vaikkapa shoppailemaan? Koska joku päätti, että hän tuhlaa vääriin asioihin, kuten tupakkaan? Ja on siis omaa syytään rahaton edunvalvojan ( vai pitäisikö sanoa edunriistäjän?) istuessa rahakirstun päällä?

Löytyykö viisaita neuvoja äidille ja isälle ja liudalle lapsia, jotka ostivat talon, johon iski salama? Talo meni rikki. Siis hajosi, halkesi, "poks". Vakuutusmaksut oli maksettu kiltisti, mutta joukko vakuutusyhtiön älypäitä päätti, että talo hajosi vanhuuttaan, eikä korvannut mitään. 

Varmasti älykkäät neuvosi tekisivät hyvää myös perheelle, jossa mies loukkaantui vakavasti ja joutui jäämään työstään pois? Samat älypäät vakuutusyhtiössä miettivät, tarvitaanko rakennusalalla välttämättä toista jalkaa ollenkaan, mikähän mahtaa olla vamman vaikeusluokitus? Ja sen mukainen korvaussumma?

Ehdottaisitko korvapöllyä tulosvaroituksen saaneelle äidille, jonka tulisi tehdä 40 kauppaa yhtäkkiä yllättäen parissa päivässä? No myikö hän? No myi, mutta silti hänet irtisanottiin, koska viime hetkellä joku pomo päätti ehdosta, jossa yli 25 kaupan ylittäviä kertamyyntejä ei otetakkaan huomioon?

Mitä sanoisit isälle, joka taistelee oikeudesta saada tavata omia lapsiaan? Isälle, jolla on työpaikka, mutta perkeleesti velkaa sen vuoksi, että hän on joutunut maksamaan oikeudenkäyntikulunsa itse? Entinen muija vie osituksessa puolet omaisuudesta ja isä muuttaa vuokralle kaksioon. Lopulta hän häviää oikeudessa ja yksi peruste on taloudellinen tilanne, joka nyt sattuneesta syystä on entisellä muijalla huomattavasti parempi? 

Ja korville vaan, eikös niin, miestä, jolla oli kaksi asuntoa ja yritys sekä omaisuutta? Kunnes eräänä päivänä työt loppuivat ja yrityskin loppui. Vääränä päivänä, ja verottaja vei kaiken jättäen mukavasti vielä velkaakin. Mies muutti vuokrayksiöön patjan, kahvinkeittimen ja undulaatin kera. Olin itse muuttamassa sitä undulaattia.

Valintoja on elämä täynnä. Valitsen Henkan mallin:  V*tun oikeistoporvarit. Ihan kuin en tietäisi, mitä on olla varakas. On sitä minullakin joskus rahaa ollut. Ei tartte tulla hihoista nykimään ja nillittämään vasemmistopopulismista tai tulee luudanvarresta! Paitsi jos on hyvännäköinen pitkätukkarokkari, semmoiselle voin tarjota itse käärityn sätkän. 

Tässä vielä linkki siihen vanhaan blogiin.
http://henriheikkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/152948-vtun-koyhat

- Onko sinulla asuntolainaa? Korkovähennyksen ennustin katoavan hiljalleen, mutta olin väärässä. Vähennys katoaakin nopeasti. Pian se on 50% ja sitten kohta jo 25% ja sitten vissiin nolla. Ajatuksena lienee se, että jos ihmisellä on varaa ostaa kämppä niin sitten on varaa maksaa se. Niin varmaan on, en minä vastaan väitä. Mietin vain, kuinka rikas pitää sitten olla? Perusduunari voi saada lainan, jos on vakiduunissa. Mutta sähkö kallistuu, lämpö kallistuu, vesi kallistuu, kaikki asumiseen liittyvä kallistuu. Täällä uskaltaa pian lisääntyä enää eliitti, sillä lapset kuluttavat rahaa. Eliitti on se osa kansasta, joka työllistää lainakelpoisen vakiduunarin jossakin suuressa lafkassa, aina tulosvaroitukseen asti. Kiinteistövero muuten nousee.

- Joudutko elämään jukisen sektorin armoilla? Tyhmä kysymys. Paitsi jos sinulla on rahaa maksaa silkin tilkkuja yksityisopetuksesta. Hallituksen julkisen sektorin leikkaukset kohdistuvat suurelta osin opetukseen ja koulutukseen. On nimittäin eriarvoisen tärkeätä, että köyhät tyhmenevät. Sillä tavoin he pysyvät todennäköisemmin hiljaa. Kukahan idiootti sekin oli, joka halusi yhdenvertaistaa koulutuksen? Ei tainnut ajatella, että oppiessaan uutta, köyhä ryhtyy kyseenalaistamaan julkisessa tiedossa olevia totuuksia. Kuten sitä, että köyhyys on ihmisen ihan ihka oma vika. 

-Korkeakouluihin on turha luulla menevänsä sitten kesäkuun, heinäkuun ja elokuun takia. Nimittäin proffat ovat out eikä tiede kiinnosta enää ketään. Näin on päätellyt valtiovarainministeri. Hän osaa laskea moneen miljoonaan, jotka ajatteli korkeakoulutuksesta napsaista valtion kassaan siltä varalta, ettei Kreikka maksa velkojaan koskaan takaisin: Leikkaamalla opintotukia ja karsimalla maistereita. Kandit voivatkin mennä suoraan duuniin, esimerkiksi lääkäreksi. Tekemällä oppii - niin ja vallankin (hoito)virheistään. Piruako sitä maisteriksi asti lukea tarvitsee! Pääseehän sitä A.n matikalla valtiovarainministeriksikin. 

- Käykö lapsesi päiväkodissa? Subjektiivista päivähoitoa rajataan, ryhmäkoot kasvavat ja lapsenkaitsijoita vähennetään. Viis yhdenvertaisuudesta, nyt säästetään. Sitä paitsi, juurihan tässä todettiin, että köyhyys, siis myös työttömyys on oma vika. Tarvitsee vain mennä töihin niin kyllä se päikkypaikka sieltä irtoaa, eikä tarvitse vinkua syrjäytymisestä tai perusoikeuksien polkemisesta. On se kumma, etteivät aikuiset ihmiset osaa huolehtia ehkäisystä, ellei ole varaa itse hoitaa niitä mukuloita. Ja on se ammattilaistenkin nillitys ryhmäkokojen kasvamisesta melko turhaa, kai siinä nyt menee kymmenen lasta siinä missä viisi, kuusi tai seitsemänkin? Sipilän mallissa 10-16 lasta menee ihan helposti yhdeltä äidiltäkin. Sen kuin laittaa vanhemmat lapset hoitamaan ne pienemmät. 

- Onko sinulla erityislapsi? Avustajia katoaa kuvioista, välttämättömän tuen saaminen vaikeutuu. Kouluvaikeudet lisääntyvät. Mutta mitä sitten? Jos lapsi on kerran niin hankala, ettei sopeudu yhteiskuntaan vaan aina täytyy olla antamassa ylimääräistä koeaikaa taikka tukemassa taikka ymmärtämässä koko elämän ajan, niin piruako hyötyä sellaisesta yksilöstä edes on? Syrjäytyköön rauhassa! 

- Asutko ARA- asunnossa vuokralla? Pian niihin pääsee vain pienillä tuloilla ja määräajaksi. Tulot tarkastetaan niin ikää määräajoin, ja mikäli ne ylittävät rajan, lennät ulos. Nimittäin nyt loppui se maiseman saastuttaminen - köyhät asutetaan omiin kolhooseihinsa rumentamasta kunnon kansalaisten merinäköaloja. 

-Osta uusi auto, siitä saat veroedun. Vanhalla Nissanilla huristelusta maksat n.30 euroa enemmän. Kyllä se matka taittuu munamankelillakin ja jos työmatka on pitkä kuin nälkävuosi niin muuta lähemmäs työpaikkaasi äläkä kitise. Jos sinulla ei ole duunia niin mitä edes teet autolla? 

- Sosiaaliturva kannustaa passiivisuuteen. Joten työttömyyskorvaukset alas ja laiskat köyhät matalapalkkaisiin töihin. Jonkunhan nekin on tehtävä. 200 miljoonaa ansiosidonnaisesta pois niin johan loppuu odottelu, että saisi koulutustaan vastaavaa työtä tai tessin mukaista palkkaa. Työmarkkinajärjestöjen kanssa sovitaan yksissä tuumin, että leikkausta sovelletaan vain korkeampituloisiin. Näin köyhät eivät äkkää, että karsitaan myös sairausvakuutusmenoja, korotetaan lääkekorvauksien omavastuita samoin kuin työmatkakorvausten omavastuuosuutta ja yhtä lailla polttoainekustannuksia. Jäljelle jäävät ajan saatossa siis vain suurituloiset ja terveet valioyksilöt, joista on jotakin hyötyäkin. Loput ajakoot viimeisillä bensoillaan terveydenhuoltoon, johon heillä ei ole varaa. Toiveissa kun on liikaa sairastavien työsopimusten purkaminen ja sehän helpottuu, kun ne idiootit eivät pysty enää maksamaan työmatkojaan eivätkä saavu paikalle. Ja koska sosiaaliturvalla ei elä, yhteiskunnan kuona poistuu ennakoitua nopeammin luonnollisen poistuman kautta, koska jätti ylihintaiset lääkkeensä apteekkiin.

-Oletko eläkkeellä? Eläkkeensaajien asumistukea saa noin 180 000 mummua ja pappaa Uuden Suomen artikkelin mukaan ( 9.6.2015) Matemaatikko laski, että yli 40 000 ihmistä menettää 100-200 euroa ja noin 40 000 ihmistä menettää 50-100 euroa kuukaudessa.  Säästöä syntyy edellä mainittujen terveydenhuollon kiristysten ja kuristusten myötäkin, kotihoidosta, niille, joiden toivotaan sairastavan ja myös kuolevan kotona. Mieluummin äkkiä, sillä hallitusohjelmassa on aiheena myös hoitajien jaksaminen. Ja ne jaksavat paremmin, mitä vähemmän on hoidettavia.

- Poliisi saa lisää valtaa. Sakot tuplaantuvat ja pian poliisi jakelee kentällä tuomioita aina kahteen vuoteen asti. Sillä rauhoitetaan oikeuslaitoksen juttusumaa. Eivät kaikki rötöstelijät ja pikkudiilerit mitään riippumatonta tuomioistuinta tarvitse. Vähän ylimitoitettua voimakeinojen käyttöä ja yö tai pari putkassa, jonka päälle tuntuvat sakot. Ei tee mieli valittaa. Järjestyy aikaa oikeusprosesseille niiden kunnollisten ihmisten asioissa, joilla on varaa käydä oikeutta.

- Jos täällä on vielä kaiken jälkeen köyhiä tai kipeitä, jotka eivät ole älynneet kuolla tai muuttaa maasta niin hallituksella on kyllä heillekkin tekemistä. Sitä kutsutaan uudeksi työttömyysturvan malliksi. Jotkut tuntevat sen paremmin nimellä kuntouttava työtoiminta.

 Usein, kun erityinen lapsi halutaan hoitaa kuntoon, perheelle tarjotaan avhuollon sijoitusta. Räikeämmissä "hoitomuodoissa" haetaan huostaanottoa vedoten siihen, että perheessä ei riitä voimavarat, taito tai ymmärrys. Lapsi tarvitsee ehdottomasti ammattilaisen apua. 
Ammattilaisen, joka kasvattaa.

Minulla on erityinen. Meillä on usein erityisiä kotona kylässä.  Joten minä mietin, miten ammattilainen jaksaa? 
Miten ihmeessä ammattilainen jaksaa valvoa öisin monta tuntia lapsen kanssa, koska erityiselle täytyy selvittää pidemmän kaavan kautta, että se paha uni oli ihan oikeasti vain uni. 
Miten ihmeessä ammattilainen jaksaa ja ehtii etsiä yövalon, juuri sen oikeanlaisen yövalon, jota ilman erityinen ei kykene nukkumaan? Ja kun sitä ei löydy, nukkumaan erityisen vieressä koko yön?
Miten ihmeessä ammattilainen paneelikeskustelee erityisen saadessa raivarit? Kun erityinen käy päälle kuin raivohärkä huutaen, kirkuen ja lyöden? Ja sen jälkeen rauhoittaa, komentaa, antaa narua, kerrata, vedota, kerrata taas, kyseenalaistaa ja kerrata jälleen? Ja sen jälkeen varmistaa, että erityinen on kaikesta huolimatta rakas.

Miten ammattilainen jaksaa ruokailut, jotka toistuvat samalla tavalla päivästä toiseen? Ruokailut, joissa porkkana ei saa koskettaa perunoita?

Miten ihmeessä ammattilainen jaksaa selvittää viikoittain koulun tai päiväkodin kanssa samoja toistuvia asioita? Kiusaamista? Levottomuutta? Karkailua? Unohtelua? Syömättömyyttä? Kirkumista? Omatoimisuuden liiallisuutta tai omatoimisuuden olemattomuutta?
Miten kummassa ammattilaisella riittää piuhaa leikkikentillä, kaupoissa, kaverisynttäreillä? Paikoissa joissa erityisen erityisyyden ilmenemiseen kaikkine "katastrofeineen" on satayksiprosenttinen todennäköisyys?
Miten ammattilainen jaksaa hammaslääkärit, terveyskeskuslääkärit, neuvolat, päivystyskäynnit...? Joissa erityisen pitelemiseen tarvitaan ehkä komppania hoitsuja ja miljoonat maanittelut?

Miten ammattilaisella yksinkertaisesti riittää mielikuvitus? Kun erityiselle ei sama juttu toimikkaan joka kerralla? Kun täytyy keksiä monta eri tapaa?
Minä olen kamalan huolissani ammattilaisista. Kuinka he oikein jaksavat kaiken tämän ihan yksin? Erityistä  oikeasti perinpohjin tuntematta? 

Erityistä perinpohjaisesti rakastamatta? 

Monsanto on luonut superparsakaalin.
Nyt meillä ei ole enää mitään hätää.
Maailma pelastuu.

Lähde:
http://safkatutka.fi/superparsakaali_suomeen/

"Suomessa arvioidaan olevan noin 300 000 omaishoitotilannetta, joista 60 000 on sitovia ja vaativia.  Vain pieni osa kaikista omaishoitotilanteista on lakisääteisen omaishoidon tuen piirissä. Laissa omaishoidon tuesta määritellään omaishoitajaksi henkilö joka on tehnyt toimeksiantosopimuksen läheisensä omaishoidosta kunnan kanssa. Omaishoitosopimuksia oli Suomessa vuonna 2014 n. 43 000."
Tieto on peräisin Omaishoitajat ja läheiset -liitto ry.n sivustolta.

Kela puolestaan informoi sivuillaan, että omaishoito säästää kuntien hoitomenoja vuosittain yli 2 miljardia euroa. 

Omaisen hoitaminen on siis suositeltavaa budjetin näkökulmasta. Omaisen hoitaminen ei ole kuitenkaan kevyttä työtä. Moni ryhtyy silti omaishoitajaksi. Väitän, että rakkaudesta, sillä hoitopalkkiolla ei rikastumaan pääse.  Miten yhteiskuntamme kohtelee omaishoitajiaan? Avaan asiaa kahdella esimerkkitapauksella. 

Esimerkki 1: Erään lapsen omaishoitaja oli erotettu aikuiskoulutuksesta. Koulutuskeskukseen mennessään  huoltaja oli kertonut erityislapsestaan ja lapseen liittyvistä erityistilanteista, joiden vuoksi hänen olisi välillä oltava poissa koulutuksesta. Kyse oli muutamista tunneista, ei kokopäiväisistä poissaoloista. Koulutuskeskus suhtautui ymmärtäväisesti. Huoltajalle kerrottiin suullisesti, että " totta kai sinä menet lapsen ehdoilla". Koulutuskeskuksen opettaja lipsautti väärässä paikassa väärään aikaan salassapidettävää tietoa koskien perheen tilannetta. Huoltaja reklamoi asiasta. Reklamoituaan hän sai varoituksen ja hänet erotettiin poissaolojen vuoksi. 
Tämän jälkeen asiasta kiinnostui TE-toimisto, joka katsoi huoltajan eronneeksi koulutuksesta ja tarjosi karenssia. Asiasta tehtiin kantelua ja valitusta ja tehdään edelleen, sillä kun koulutusasia oli oikenevinaan työmarkkinatuen puolesta, purjehtikin estradille omaishoidontuki. TE-toimisto ryhtyi pohtimaan, voiko työmarkkinatukea lainkaan maksaa omaishoidontuen hoitopalkkion vuoksi. 

Pohtikaamme ykkösesimerkin tilannetta ensin lain näkökulmasta. Huoltajan työssäolovelvoite täyttyy. Huoltajalle on asetettu 140 päivän odotusaika, jona hänelle ei kuulemma makseta mitään. Työvoimaviranomainen miettii, voidaanko maksaa ensinkään, koska huoltaja saa omaishoidon tuen hoitopalkkiota. En tiedä, mistä viranomainen repii tuon 140 päivää, vaikka työssäoloehto täyttyy. En tiedä, mistä viranomainen repii ongelman omaishoidon tuen palkkiosta, sillä se ei vaikuta työttömyyskorvaukseen, mikäli huoltaja on työmarkkinoiden käytettävissä. Ja hän on. Ellei olisi, eihän hän olisi kyennyt opiskelemaankaan. 
Ilmeisesti TE-toimistossa ei osata ajatella loogisesti ja lakihan on hyvinkin loogista ja tarkkaa. Joskus jopa yksinkertaista. Asiat joko ovat tai eivät ole. En ole vielä törmännyt lakiin, jossa arvottaisiin ei - juu - vaarinhousut. 

Voimme pohtia asiaa myös toisesta näkökulmasta. Kuinka helppoa on arki erityisen lapsen kanssa? Kuinka monta kertaa erityisen huoltajat  saavatkaan kuulla lapsensa olevan vain huonosti kasvatettu, kuinka koulu ei vain kiinnosta, kuinka kotona täytyy olla jotakin ongelmia, jotka heijastuvat lapsen käytökseen. Kuinka monta kertaa omaishoitaja saa kuulla, miten helppoa hänellä on, hänhän on kotona! Tarvitsee "vain" hoitaa kotia ja sitä hoidettavaa. Ja siitä vielä maksetaan. Ja sitten kehdataan vielä kitistä. 
Mutta otetaampa pois palkankorotukset, lisätään 100 tuntia työaikaa niin johan löytyy kitinää sieltäkin, missä juuri kitistiin kitisemisestä. Tosin duunarin työaika on sen rapiat 8 tuntia vuorokaudessa. Omaishoitajalla se on 24/7. Omaishoitajissakin on työssä käyviä ( esimerkiksi päiväkoti - tai kouluikäisen omaishoitajalla on mahdollisuus tehdä  työtä tai opiskella). Työnsä päälle omaishoitaja hoitaa vielä omaistaan kotona. Sellaista omaista, joka muuten kuluttaisi " teidän" verorahojanne. Kuten alussa mainittiin, omaishoito säästää yli 2 miljardia euroa rahaa. Jos omaishoitaja haluaa joskus "kitistä", mielestäni hän saa "kitistä", sillä harva niistä, joka kitisee  "kitisemisestä", jaksaisi viikkoakaan omaishoitajan saappaissa. 

Esimerkki 2: Eräs huoltaja toimii lapselleen omaishoitajana. Hänelle on tehty hoitosuunnitelma, kuten kuuluukin. Mutta sopimusta omaishoidon tuesta hänelle ei ole tehty lainkaan. Huoltajalla on vain päätös hoitopalkkion maksamisesta. Kysyttäessä kunnasta, miksi sopimusta ei ole, kuului vastaus: " meillä on täällä tämmöinen tapa". Sama tapa koski olemattoman sopimuksen määräaikaisuutta. Vaikka sopimusta ei ollut, oli se voimassa määräaikaisesti, ei toistaiseksi, kuten laki vaatii.  Sopimusta pyydettiin useampaan kertaan, siihen pyydettiin myös kirjaamaan lain vaatimat asiat. Sopimusta ei saatu, sen sijaan sosiaalitoimistossa tarkistettiin suunnitelmaa. Lopulta huoltaja pyysi, että suunnitelmaan edes kirjattaisiin sen olevan samalla myös sopimus. Onhan sopimus oltava, kuten laki määrää. Sosiaaliviranomainen sanoi selvittävänsä asiaa. Kunnassa tapahtuvien organisaatiomuutosten vuoksi hän ei osannut sanoa, voiko niin kirjata. Kun organisaatio sitten muuttui, muuttui huoltajan omaishoidontuellinen menettelykin. Hän täyttää nyt lappua kerran kuukaudessa, kuten työttömätkin tekevät. Oikeastaan hän ei tiedä vieläkään, miten muuttunut systeemi toimii, mikä lappu, minne, milloin, mitä siihen kirjoitetaan? 
 Aikaisemmin huoltaja oli pyytänyt apua kunnalta mm. apuvälineisiin, jotka hänelle oli luvattu. Lupauksen toimeenpano kesti kaksi vuotta. Laeissa on monessakin kohtaa mainintaa kohtuullisesta ajasta, mutta " kohtuullista" ei tarkemmin määritellä. Ehkä olisi syytä alkaa määrittelemään.
Edelleen eräs apuväline, on erittäin oleellinen hoidettavan turvallisuuden vuoksi, on "haussa". Viranomaisen vaatimat aaneloset ovat nyt kasassa, niiden hankkimiseen on kulunut useampi kuukausi. Tänä aikana hoidettavan tapaturman riski on ollut moninkertainen joka ikinen päivä. 

Voisin kuvitella, että omaisen hoitaminen kotona vaatii paljon aikaa ja energiaa. Voisin kuvitella, että joka ikinen ylimääräinen byrokraattinen vatkausliike aiheuttaa lievästi sanottuna näppylöitä. Voisin kuvitella, että vitutuskäyrä nousee, kun selvää asiaa ei saa menemään jakeluun sellaiselle taholle, jonka tulisi tietää siitä jo virkansakkin puolesta.
Kertaan ties monennenko kerran, ettei kunnan ohjesääntö tai "tapa" ohita eduskunnan säätämää lakia. Ja laki sanoo, että omaishoidon tuesta on oltava sopimus. Ja että sopimus tehdään toistaiseksi, vain erityisestä syystä se voidaan tehdä määräaikaiseksi. Esimerkin 2 hoidettavan tilanne ei vastaa millään muotoa erityisen syyn tuunusmerkistöä. Omaishoidon tuki ei ole pelkkä hoitopalkkio. Se sisältää myös suunnitelman hoidon sisällöstä ja määrästä, suunnitelman muiden hoidettavalle ja hoitajalle suunnattujen palveluiden sisällöstä ja määrästä, suunnitelman vapaista ja vapaiden aikana järjestettävästä hoidosta. Suunnitelman on oltava osa sopimusta. Suunnitelma ei siis ole sopimus. Sopimus laaditaan suunnitelman pohjalta. Laki on hyvin selkeä. 

Olin mukana erään hoidettavan asiassa käydyssä palaverissa, jossa moniammatillisen ryhmän keralla käsiteltiin kuntoutusta, sen kulkua ja saavutettuja tuloksia sekä tulevia tavoitteita. Ryhmästä puuttuivat ne tahot, jotka pyörittävät varsinaista paperisotaa. Eli juuri ne, jotka halutessaan voivat junnata jonkin apuvälineen hankintaa maailman tappiin saakka. Tai todeta, ettei omaishoitajalle ole tarjolla hierontapalvelua jumittuneen selän vuoksi, koska se ei kuulu hoidettavan tuen piiriin. Mutta fysioterpiaan voi aina hakeutua terveyskeskuslääkärin kautta. Lähetteellä.

Moniammatillinen ryhmä oli loistava. Se tunsi hoidettavan läpikotaisin. Ryhmässä tunnistettiin perheen tapa ja voimavarat. Hoidettavan asiat käytiin läpi perusteellisesti, perhettä kuultiin ja mielipide huomioitiin. Edistymistä kehuttiin, vielä saavuttamattomia tavoitteita ei jääty voivottelemaan. Kun kuuntelin, millaisen työn takana on mehun kaataminen mukiin- siis sellaisen omatoimisen tekemisen tavoite, joka meille "normaaleille" on päivänselvyys - ajattelin, että " niiden viranomaisten pitäisi olla kuulemassa tämä. He eivät käsitä, millaista tämän perheen arki on".

Viranomaiselle omaishoitaja ja hoidettava ovat vain pinkka paperia. Kaikki se , mitä päivittäin tapahtuu perheiden elämässä, jää aanelosten ulkopuolelle. Aamuneljän herätykset. Askareet, joista hoidettava ei ilman apua selviä. Kouluvaikeudet. Vaaratilanteet, joita "normaalit" eivät edes osaa ajatella vaaratilanteiksi. Kommunikaatiovaikeudet. Raivokohtaukset. Vaipat. Liikkumisen vaikeus. Ruokailun vaikeudet. Lääkkeet. Ja se, että hyvänäkin päivänä kamelin selän saattaa katkaista hyttynen makuuhuoneessa. 

Ehdotan, että jokainen omaishoidon tukeen liittyviä päätöksiä käsittelevä viranomainen pakotetaan lakisääteisesti vähintään viikon mittaiseen kokemuskoulutukseen. Koulutukseen kuuluu aidosti lapsen tilanteen tuntevien asiantuntijoiden kuuleminen (perhe mukaan lukien!)  ja 100% hoitovastuu hoidettavasta 24/7. Vasta sen jälkeen saa tehdä päätöksiä siitä, mitä myönnetään ja mitä ei. Kokemuskoulutuksen voisi asettaa lakisääteiseksi myös TE-toimistojen virkailijoille, mutta heidän opetusohjelmaansa lisättäisiin omaishoidon ohessa suoritettava kokopäiväinen palkkatyö tai opiskelu. Ehkä sen jälkeen ei tarvitsisi enää miettiä, voiko työttömäksi jääneelle omaishoitajalle myöntää työttömyyskorvausta? 
Koulutuksen teoriaosuudeksi viranomaisille annettaisiin heidän omat viranomaispäätöksensä ko. perheistä. Mitään muuta ohjeistusta heille ei annettaisi. Heille laskettaisiin lisäksi päiväbudjetti, joka vastaisi omaishoitajan tuntipalkkaa. Eräs hoitaja laski omansa - oman palkkionsa mukaan - ja sai tulokseksi reilut 50 senttiä tunti.

Tuokin 50 senttiä tunti on osa kahden miljardin säästöä. Saisiko sillä kahdella miljardilla hieman inhimillisyyttä viranomaisten päätöksentekoon? Tai ehkä inhimillisyys on liikaa pyydetty, mutta jos sillä rahalla saisi viranomaiset edes noudattamaan lakia?

Lopuksi muutama valaiseva linkki:
http://www.omaishoitajat.fi/omaishoidon-tuki-0
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2005/20050937?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=laki%20omaishoidon%20tuesta