Lapset pahoinpitelevät itse itseään

Pahoinpitely on rikos.

Sen tunnusmerkistö on määritelty rikoslain 21, luvussa ja sanamuoto kuuluu seuraavasti:
"Joka tekee toiselle ruumiillista väkivaltaa taikka tällaista väkivaltaa tekemättä vahingoittaa toisen terveyttä, aiheuttaa toiselle kipua tai saattaa toisen tiedottomaan tai muuhun vastaavaan tilaan, on tuomittava pahoinpitelystä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Yritys on rangaistava."

Kun kaksi korstoa käy nuoren kimppuun, kaataa tämän ja painaa hänen rintaansa polvella siten, että nuoren on vaikea hengittää ja hän tuntee kipua, ja häneen jää käsittelystä mustelmajälkiä, kyseessä ei ole rajoittaminen, kiinnipito eikä ennaltaehkäisy vaan rikos.

Kun aikuinen pakottaa lapsen syömään väkisin, istuttaa häntä pöydän ääressä ja pakkosyöttää, kunnes lapsi oksentaa, ei kyseessä ole kasvatuksellinen auktoriteetti vaan rikos.

Kun lapsen olkapää menee sijoiltaan, ei kysymyksessä ole lapsen ohjaaminen kädestä pitäen vaan rikos.

Jokaisen mainitsemani tosiesimerkin kohdalla kyseessä on pahoinpitely. Siitä tehdään rikosilmoitus, syyttäjä syyttää ja tekijä joutuu oikeuteen ja saa rangaistuksen. Lapsen ollessa kyseessä asiaan puuttuu lastensuojelu, joka huolehtii lapsen oikeudesta nauttia henkistä ja fyysistä koskemattomuutta. Paitsi jos pahoinpitely tapahtuu lastensuojelulaitoksessa, niiden ammattilaisten toimesta, joita ohjaajiksi kutsutaan.
Silloin kyseessä ei ole pahoinpitely vaan lapsen rajoittaminen, kiinnipito, ruumiintarkastus, eristäminen, rauhoittaminen tai lapsen  oma tai sivullisten suojaaminen. 
Sillä ei ole merkitystä, että lasta sattuu. Tai tulee jälkiä. 
Niin käy, koska lapsi rimpuilee, laittaa vastaan, riehuu, huutaa, on eri mieltä. Pahoinpitelee suutuspäissään itse itsensä.
Sellaista se nyt vain on, koittakaa nyt juntit käsittää, että ammattilaiset tietävät kyllä, mikä on homman nimi.

Rikoslaki korreloi lastensuojelulain kanssa, joka velvoittaa huolehtimaan lapsen henkisen ja fyysisen kasvun turvaamisesta. 
Yksinkertaistako?
Ei tunnu olevan. 

Todisteita ei ole, vaikka lapsi olisi mustelmilla, hän aiheutti ne itse rimpuilemalla. Todisteita ei ole, koska poliisi ei ilmoituksesta huolimatta mene katsastamaan tilannetta vaan hoitaa asian puhelimitse ohjaajien kanssa. Todisteita ei ole, koska lapsi ei pääse lääkäriin ilman ohjaajaansa. Todisteita ei ole, koska lapsi ei saa yhteyttä sosiaalityöntekijäänsä. Todisteita ei ole, koska kaikki uskovat ohjaajia eikä kukaan kuuntele lasta. Todisteita ei ole, koska lapsi ei pääse lomille, ennen kuin todisteet katoavat. Todisteita ei ole, koska lapset vain valehtelevat. Todisteita ei ole, koska lastensuojelulaitoksia ei valvo kukaan.

Ei kukaan.
Eikä kukaan ota kantaa. Ei edes erityisvaltuutettu ota kantaa. Asia on häveliäs, se on nolo, sitä ei tapahdu tässä maassa. 

Ei tietenkään. Kaikki ne lapset, jotka kertovat näistä pahoinpitelyistä, valehtelevat. Kaikki, joka ikinen. Toisistaan tietämättä, toisiaan tuntematta, eri puolilla maata. Ne, jotka ovat laitoksissa tällä hetkellä ja ne, jotka ovat päässeet jo pois. 
Ja jotta saisivat aikaiseksi edes sosiaalipornoa, kuten tämäkin blogi ja loppuun liittämäni linkki, valehtelevat pirut vielä samalla tavalla ja yhdenmukaisesti.

http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/lapsemme-laitoksissa-osa-2-mita-laitoksissamme-tapahtuu























 

---