Olen raskaana ja käyn siis säännöllisesti äitiysneuvolassa. Syntyvä lapsi on viides ja ikäeroa edelliseen tulee 6 vuotta. Neuvolassa tsekkaillaan niitä samoja asioita kuin neljällä edelliselläkin kerralla, mutta myös uutta on tullut mukaan. Yksi niistä on aanelonen, jossa kysellään mm.parisuhteesta.

Vastaukset ympyröidään väliltä "täysin samaa mieltä" ja "täysin eri mieltä". Kysellään keskinäisestä avoimuudesta kotitöiden jakamisen kautta aina seksiin asti. Sekä äiti että isä täyttävät tämän aanelosen ja menevät sitten yhdessä neuvolaan keskustelemaan lopputuloksesta.
Puhuin tästä töissä ja ihmettelin työkavereille, mitkä mahtavat olla ne standardit, joihin pariskuntien vastauksia verrataan? Millä pistemäärällä pääsee läpi? Meinaan, kai tällä jotakin on tarkoitus seuloa? 
Niin, mitä tällä seulotaan ja mitä neuvola toteaa, jos pariskunta onkin standardikysymyksistä eri mieltä kuin pitäisi olla? Millainen perhe vastaa tarpeeksi oikein ollakseen kelvollinen vanhemmuuteen? Pohdin tätä ääneen ja duunikaveri kysyi, että kysy niiltä ennemmin, miten yhteiskunta oikeasti tukee, jos esimerkiksi väsyy? 

Niimpä, hyvä kysymys.
Väsyy. Siihenhän kaikki aina perustuu: "äiti on väsynyt", "isä on paljon töissä", ja niin edelleen. Lähes jokaisessa huostaanottohakemuksessa mainitaan yhtenä huostaanoton perusteena väsymys. Paljonko saa väsyä, että ollaan vielä turvallisilla vesillä, ja paljonko on liikaa? Kuka sen määrittelee ja miten, jos yksi äiti tarvitsee unta 10 tuntia ja toinen pärjää neljällä?
No, jos väsyy niin, että se käy vaaralliseksi, miten yhteiskunta tukee? Lähettämällä kotiin perhetyötä? Kahdeksi tunniksi kerrallaan? 
Kotihoitoa? Salli mun nauraa, sehän on varattu vanhuksille. Perhekuntoutusta? No sitäpä sitä ja ellei sinne lähde niin huostaan voi aina ottaa. 

Mietin ja pohdin koko päivän tätä duunikaverini kysymystä, enkä keksinyt yhtäkään vastausta, miten yhteiskunta tukisi oikeasti vaarallisen väsynyttä vanhempaa. Olen kuullut monien äitien puhuvan väsymyskokemuksistaan: Kuinka on otettu yhteyttä toiveikkaana lastensuojeluun tai neuvolaan, jotta saataisiin apua. Mutta apu on ollut palaveria palaverin perään. Keskusteleminen ei auta, jos nukuttaa. Siihen auttaisi uni, mutta kotiin ei saa apua, ei sitten millään. 
Virallinen taho kantaa kasvavaa huolta siitä, mihin vanhemman väsymys voi johtaa, mutta ei auta konkreettisesti poistamaan väsymystä. Sen sijaan se puhuu ja täytättää asiakkaallaan lippua ja lappua. Toinen toisensa perään. Liput ja laput vaikuttavat olevan olemassa siksi, että niistä voidaan keskustella, luoda siis harha siitä, että tässä sitä apua nyt annetaan, puhumalla. 

Eikö ole absurdia?
Yhtä lailla voisimme saada rikki menneen auton korjaantumaan itsestään juttelemalla sille sen ongelmista, kuin väsyneen ihmisen virkeäksi juttelemalla väsymyksen aiheuttamista ongelmista. Tämmöisen kyselylomakkeen täyttäminen tuntuu puiden (koska puista tehdään paperia) tuhlaamiselta. Jos ei ole toimivia keinoja auttaa, miksi kysellä ja kartoittaa, onko avun tarvetta? Minkä takia se neuvola ei voi kysyä vastaanotolla suullisesti näitä asioita? Luuleeko tämmöisen lapun luoja, että joku oikeasti vastaa kysymykseen "olen valmis näkemään vaivaa parisuhteemme kehittämiseksi", että " täysin eri mieltä"?

Mielestäni tämmöiseen lappuseen kiteytyy nyky-yhteiskunnan ideologia. Kaiken pitää olla kirjattuna johonkin, jotta kirjaus voidaan repiä esille ja nostaa arvoon arvaamattomaan, mikäli tarve tulee. Tarve voi olla mikä milloinkin, ihmisen pakkohoitoon laittaminen, lastensuojelun asiakkuuden avaaminen, tukitoimien väkisin tuputtaminen, neurologisen vamman osoittaminen. Eikä kukaan koskaan kyseenalaista ja kysy, miksi tämmöinen lappu on täytettävä?
​Mitäs, jos en täytä? 
Mitä sitten sanotaan?
Millaisen leiman saa?
Väsynyt äiti? Vai mahdollinen perheväkivallan uhri? Vai tilannettaan ymmärtämätön? 

Tuossa lappusessa on myös kysymys, että olenko tietoinen asioista, joita voin kysyä neuvolasta? 
Olen.
Aion kysyä kaikki tämän blogin kysymykset ensi kerralla neuvolassa.
Kai ne nyt oman lappunsa sisällölliseen merkitykseen osaavat vastata?

​

​Juha Sipilä kertoo, etteivät tähän asti tehdyt toimet vielä riitä työllisyyden parantamiseksi. Uusista kujeista kerrotaan Sipilän mukaan elokuussa. ( Lähde Uusisuomi.fi)
Minä en jaksa jännittää sitä, mitä mahtaa tämän riistoporvarin likaisessa mielikuvituksessa liikkua. Vähäiselläkin älyllä voi arvata, mitä tuleman pitää.
Isot yksityiset yritykset ryhtyvät tietenkin alentamaan palkkoja. Kehitetään huippuunsa "pätevyysperusteinen palkanalennus". 35 vuotta työtä tehnyt todetaan äkisti työhönsä pätemättömäksi, koska jokin uudenkarhea kurssi testeineen on käymättä, ja palkkaa alennetaan sillä syyllä jokunen prosentti.
Kun tällaiset alojen konkarit sitten istuvat kursseillaan, heitä sijaistavat 9 euron työkokeilijat, joista ei ole työnantajille kuluja. Julkisella puolella homma hoituukin kuntouttavalla työtoiminnalla. 
Sipilä aikoo varmasti ajaa läpi myös vastikkeellisen työttömyysturvan. Työttömyyskorvausta vastaan on siis käytävä työssä. Kortisto on täynnä ammattilaisia, joten voidaankin kysyä, kauanko palkkaa enää kannattaa kenellekkään maksaa? Sen kuin ilmoittaa vain TE-toimistoon, montako orjaa tarvitsee ja kuinka pitkäksi aikaa.
Laatu? Mikä vitun laatu? Joku huutelee tuolta takavasemmalta, että ei tuo ole mahdollista, koska työnteon motiivi laskee ja sitä mukaa laatu. Ketä laatu kiinnostaa, jos voitto on maksimaalinen? Nousevalla pörssikurssilla ja vanhuksen ruokalaatikon sisällöllä ei juuri ole muuta yhteistä kuin suhdanne. Toisella se nousee ja toisella laskee.
"Mutta sosiaaliturvamenot kasvaisivat", väittää joku. Miten niin? Missä lintukirjassa lukee, että sosiaalimenot kasvaisivat? Johan tässä on leikattu lapsilisistä, subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta, nostettu terveysmaksuja ja omavastuita. Mikä estää esim.toimeentulotuen perusosan alentamisen tai harkinnanvaraisen toimeentulotuen poistamisen kokonaan? 
Kohta kaikesta sovitaan paikallisesti. Kaikki perustellaan jokaisen osallistumisvelvoitteella vauvasta vaariin. Ja ellei se riitä,  taikasana "kiky", oikeuttaa kaikkeen. 
Voihan näistä väitellä, vääntää ja kääntää, viilata pilkkua ja roikkua lillukanvarsissa. Lopputulema tulee joka tapauksessa olemaan tätä menoa päin persettä. Ainoa, mitä minä "jännään" on, että millä läpällä Sipilä seuraavaksi lobbaa ideologiaansa kaikkien osallistumisesta samalla, kun järjestelee vakuutuskuoriaan.

Kuntouttavasta työtoiminnasta on kirjoitettu paljon, mutta silti siitä ei juuri mitään tiedetä. Paitsi se, että tekijälle maksetaan 9 euroa päivässä.
Kun kerron olevani töissä, suhtautuminen on "ahkera, hyvä kansalainen, reipas monilapsisen perheen veroja maksava äiti,". Kun kerron olevani pätkätöissä, suhtautuminen alenee sääliksi tyyliin "voi voi, on se nykyään kurjaa, kun on niin hankala saada vakihommia". Kun kerron, että olen 9 eurolla kuntouttavassa työtoiminnassa, muutun halvaksi makkaraksi "ai jaa niitä kyvyttömien juttuja".

Kerron, mitä on kountouttava työtoiminta, ilman termejä ja koukeroita:

Kuntouttavaan työtoimintaan on pakko mennä, tai menettää tukensa. Yllättävä käsitys on, että työttömyysturvan tulisi olla vastikkeellista. Oikeasti työttömyysturvan tarkoitus on auttaa pärjäämään sen ajan yli, jona ei ole töitä, mutta laiska työtön-propaganda on mennyt läpi ja iso osa ihmisistä kuvittelee työttömyysturvan olevan helppoa rahaa, jolla elelee herroiksi. Niin herroiksi, ettei töitä kannata edes hakea.

On sama, paljonko olet hakenut duunia. Ellei ole tärpännyt, on lopputulos pakkovärväytyminen kuntouttavaan työtoimintaan. Vaikka et olisikaan kuntoutettava, vaikka olisit työkykyinen. Vaikka olisit jo ollut kuntouttavassa työtoiminnassa useasti. Vaikka mitään lain mukaista syytä ei olisi laittaa sinua kuntouttavaan työtoimintaan. Sinne päädyt, jos et onnistu saamaan työtä. Vaikka ensin tulisi tarjota montaa muuta vaihtoehtoa. Niitä ei tarjota.

Kun menee kuntouttavaan työtoimintaan, kukaan työpaikallasi ei tiedä, mitä sinulla saa teettää. Siellä luullaan, että teet töitä siinä, missä muutkin. Sinun on itsesi kerrottava, ettet sa tehdä kaikkea sitä, mitä palkkaa nauttiva työläinen tekee. Samalla sinun on otettava riski siitä, että leimaudut selitteleväksi laiskiaiseksi.
Duunikaverisi ei tiedä, ettei sinua koske mikään työläistä koskeva turva tai etuus. Ainoa, mitä tiedetään, on, että saat sen 9 euroa. Kuulet kysymyksiä siitä, miksi teet vain neljää tuntia päivässä, mikset hae sairaslomaa, kun olet kipeä ja niin edelleen. Ihmetellään, kun väkeä ei saada töihin ja kuinka työttömät ovat laiskoja tukien ruokkiessa tätä laiskuutta. Moititaan, ettei rahaa ilmaiseksi tule, että miksi kuntouttavasta puhutaan ilmaisena työnä? Saahan siitä sen 9 euroa sen varsinaisen tuen päälle!
Saat epäuskoisia katseita, jos avaat suusi ja kerrot, että kuntouttavalla työtoiminnalla työ on itse asiassa  ilmaista työnantajalle. Ja että kunta tienaa jokaisesta 9 eurostasi euron ja rapiat. Kun kerrot, että tämä duuni tässä, jota teen, siitä on joskus maksettu jollekkin ihmiselle palkkaa. Kun kerrot, että sinusta ei mene vakuutusmaksuja eikä eläkettä kerry, ei myöskään lomia, ei mitään muutakaan. Kerrot, että olet ilmainen duunari työn teettäjälle, työpanoksesi menee sinne samaan paikkaan, minne palkallistenkin työntekijöiden työpanos menee. Sinun panoksesi ei vain maksa työnantajalle latiakaan.
Kerrot, että olet sosiaalihuollon asiakas. Viimeistään siinä vaiheessa sinua pidetään täytenä luuserina. Koska kukaan ei tiedä, että kuntouttava työtoiminta on sosiaalihuoltoa. 

Itse olen kuntouttavassa työtoiminnassa. Kutsun "kuntouttavaa" paikkaani ihan reteesti työpaikakseni, koska töitä minä siellä teen. Ja koen olevani aika tärkeäkin, ainakin niin on annettu ymmärtää. Olen keittiöapulaisena kotipalvelussa, teen siis töitä, joita nykyisin pidetään hanttihommina. Minä kuitenkin pidän siitä työstä, tiskikoneen ja lattiamopin lisäksi työhön kuuluu yllättävän paljon muutakin. 
"Paljon muutakin" sisältää siis paljon. Ihan kaikkeen en saisi lain mukaan ryhtyä, mutta tätäkään ei kukaan tiedä: en minä voi sanoa, etten tee tuota ja tätä.
Tai voinhan minä, mutta ihmistyössä täytyy ajatella tilanteen mukaan ja laittaa asioita tärkeysjärjestykseen. Kyse ei ole työvoimapulasta, ei siitä, että tarkoituksella teetettäisiin laissa kiellettyä palkkakorvaavaa työtä. Kyse on muuttujista, joita ei voi ennakoida, jonkun sairaslomasta ja  aikatauluista, joista ei voi äärettömiin joustaa.
Voisiko joku teistä sanoa ei, jos kysytään, että voitko katsoa tämän lääkepurkin päälle, että menee oikeaan osoitteeseen? Sillä välin kun hoitaja itse juoksee pää kolmantena jalkana auttamaan jotakuta, joka ei pääse itse vessaan? Hoitajat eivät myöskään voi kävellä asiakkaiden itsemääräämisoikeuden ylitse. Paljon sattuu tilanteita, joissa asiakkaan toisin toimimisen tahtoa on kunnioitettava ja sen vuoksi muu aikataulu kusee. Tai jos sattuu jotain, joka sitoo useamman hoitsun. Tai jos joku äkisti sairastuu ja tarvitsee ambulanssia. Tai, tai,tai ja jos, sillä sellaista on hoitajan työ ja joskus tarvitaan tilanteessa lisäkäsiä. Rupea siinä sitten nillittämään, että tällaista ei saa teettää kuntouttavalla... homma ei vain käytännössä toimi, ole mahdollista niin, että semmoisissa tilanteissa sanoo ei.
Tämä tiedetään siellä, missä alun perin päätetään käyttää kuntouttavan työtoiminnan orjia sen sijaan, että maksettaisiin oikeasta työstä oikeata palkkaa. Tätä tietoa ei kuitenkaan jaeta hierarkiassa alaspäin, sillä mitä vähemmän duunaritason jengi tietää kuntouttavasta, sitä enemmän ja helpompaa sitä on käyttää. 
​
Moni ala yksityistyy, eikä yksityisellä saa käyttää kuntouttavaa työtoimintaa hyväkseen. On kuitenkin olemassa possunaukko. Jos työmaan kiinteistön omistaakin kunta tai julkiseeen sektoriin luettava yhdistys, voidaan henkilö määrätä kuntouttavaan työtoimintaan kunnan tai yhdistyksen lukuun. Tiloissa toimiva yksityinen yritys saa siten ilmaisen työpanoksen. Harva tietää tai tajuaa tätäkään. Tietoa ei jaeta ja harva kuntouttavaan työtoimintaan joutuva ryhtyy lähetyssaarnaamaan asioiden oikeasta laidasta, kuten minä teen.

En nyt erittele tässä oikeastaan mitään sen kummempia pointteja. Kerron vain, miten asiat oikeasti menevät "in real life". Toivon, että jengi alkaisi enemmän miettiä asioita, ennen kuin avaa tietäväisenä suunsa työttömistä ja kuntouttavasta työtoiminnasta. Asiat eivät ole niin yksioikoisia ja mustavalkoisia kuin sitä luulee. Samassa kuntouttavan sopassa on laki ja lainmukaisuus, käytäntö ja muuttuvat olosuhteet, tieto ja tiedon jakaminen, asenteet ja ennakkoluulot. Lakia ei noudateta, kuten se on noudatettavaksi tarkoitettu. Käytännössä ihminen pakotetaan 9 euron hommiin. Kukaan ei tiedä eikä tiedoita työmaita siitä, mitä kuntouttava on ja mitä siihen kuuluu ja mitä ei. Ei työkavereilta voi odottaa, että he itse alkavat lukea lakia kuntouttavasta työtoiminnasta ja ottaa selkoa siitä, mitä töihin tulevalta tyypiltä voi odottaa ja ikävää on sekin, että kuntoutettavan itsensä täytyy koko ajan olla avaamassa asiaa. Vielä ikävämpää on, ettei missään kukaan aktiivisesti valvo sitä, miten kuntouttavaa käytetään. 

Itseäni harmittaa, ettei perheen lisäyksen vuoksi taida herua oikeita töitä tälläkään kertaa. Sillä oikeisiin töihinhän tämän kuntouttavan työtoiminnan tulisi lopulta johtaa, olen kuntsarissa jo kolmatta kertaa. Koska en ole saanut muuta kuin kuntouttavaa työtoimintaa, tulen saamaan minimiäitiyspäivärahan. Työttömänä ollessani en voinut opiskella, koska taloutemme ei olisi kestänyt sitä, joten olen edennyt luuserilinjastolla avoimessa yliopistossa. Lapsia taas en tilannut lisää, niitä vain tulee sterilisaatiosta huolimatta. Kohta meitä on seitsemän. Olisi huisin jännää saada työtä, mutta koska minua on ennenkin rangaistu lasten saamisesta kuntouttavalla työtoiminnalla, niin tehdään vissiin jatkossakin. Ja pakkohan sinne on mennä, koska nämä suut on ruokittava. Tällaisia asioita on turha selittää päättäjille, herroja ei kiinnosta, mihin köyhä kuolee, kunhan se vain kuolee.
Mutta olisi sentään lohdullista, että tavan perusmaukat eivät ihan heti asennoituisi työttömään laiskana yhteiskunnan elättinä ja esittäisi nasevia mielipiteitään siitä, kuinka työttömiä ei saa töihin ja kuinka maamme perusturvan taso kannustaa sohvaperunailemaan. Vallankin, kun nämä kaikentietävät ovat duunareita itse, tai yrittäjiä, joiden ei tarvitse tietää mitään helvetillisestä lappusodasta Kelan kanssa, eikä siitä, että 9 eurolla saa 9 litraa sitä halvinta maitoa.