"Miten yhteiskunta sitten tukee, jos väsyy?"

Olen raskaana ja käyn siis säännöllisesti äitiysneuvolassa. Syntyvä lapsi on viides ja ikäeroa edelliseen tulee 6 vuotta. Neuvolassa tsekkaillaan niitä samoja asioita kuin neljällä edelliselläkin kerralla, mutta myös uutta on tullut mukaan. Yksi niistä on aanelonen, jossa kysellään mm.parisuhteesta.

Vastaukset ympyröidään väliltä "täysin samaa mieltä" ja "täysin eri mieltä". Kysellään keskinäisestä avoimuudesta kotitöiden jakamisen kautta aina seksiin asti. Sekä äiti että isä täyttävät tämän aanelosen ja menevät sitten yhdessä neuvolaan keskustelemaan lopputuloksesta.
Puhuin tästä töissä ja ihmettelin työkavereille, mitkä mahtavat olla ne standardit, joihin pariskuntien vastauksia verrataan? Millä pistemäärällä pääsee läpi? Meinaan, kai tällä jotakin on tarkoitus seuloa? 
Niin, mitä tällä seulotaan ja mitä neuvola toteaa, jos pariskunta onkin standardikysymyksistä eri mieltä kuin pitäisi olla? Millainen perhe vastaa tarpeeksi oikein ollakseen kelvollinen vanhemmuuteen? Pohdin tätä ääneen ja duunikaveri kysyi, että kysy niiltä ennemmin, miten yhteiskunta oikeasti tukee, jos esimerkiksi väsyy? 

Niimpä, hyvä kysymys.
Väsyy. Siihenhän kaikki aina perustuu: "äiti on väsynyt", "isä on paljon töissä", ja niin edelleen. Lähes jokaisessa huostaanottohakemuksessa mainitaan yhtenä huostaanoton perusteena väsymys. Paljonko saa väsyä, että ollaan vielä turvallisilla vesillä, ja paljonko on liikaa? Kuka sen määrittelee ja miten, jos yksi äiti tarvitsee unta 10 tuntia ja toinen pärjää neljällä?
No, jos väsyy niin, että se käy vaaralliseksi, miten yhteiskunta tukee? Lähettämällä kotiin perhetyötä? Kahdeksi tunniksi kerrallaan? 
Kotihoitoa? Salli mun nauraa, sehän on varattu vanhuksille. Perhekuntoutusta? No sitäpä sitä ja ellei sinne lähde niin huostaan voi aina ottaa. 

Mietin ja pohdin koko päivän tätä duunikaverini kysymystä, enkä keksinyt yhtäkään vastausta, miten yhteiskunta tukisi oikeasti vaarallisen väsynyttä vanhempaa. Olen kuullut monien äitien puhuvan väsymyskokemuksistaan: Kuinka on otettu yhteyttä toiveikkaana lastensuojeluun tai neuvolaan, jotta saataisiin apua. Mutta apu on ollut palaveria palaverin perään. Keskusteleminen ei auta, jos nukuttaa. Siihen auttaisi uni, mutta kotiin ei saa apua, ei sitten millään. 
Virallinen taho kantaa kasvavaa huolta siitä, mihin vanhemman väsymys voi johtaa, mutta ei auta konkreettisesti poistamaan väsymystä. Sen sijaan se puhuu ja täytättää asiakkaallaan lippua ja lappua. Toinen toisensa perään. Liput ja laput vaikuttavat olevan olemassa siksi, että niistä voidaan keskustella, luoda siis harha siitä, että tässä sitä apua nyt annetaan, puhumalla. 

Eikö ole absurdia?
Yhtä lailla voisimme saada rikki menneen auton korjaantumaan itsestään juttelemalla sille sen ongelmista, kuin väsyneen ihmisen virkeäksi juttelemalla väsymyksen aiheuttamista ongelmista. Tämmöisen kyselylomakkeen täyttäminen tuntuu puiden (koska puista tehdään paperia) tuhlaamiselta. Jos ei ole toimivia keinoja auttaa, miksi kysellä ja kartoittaa, onko avun tarvetta? Minkä takia se neuvola ei voi kysyä vastaanotolla suullisesti näitä asioita? Luuleeko tämmöisen lapun luoja, että joku oikeasti vastaa kysymykseen "olen valmis näkemään vaivaa parisuhteemme kehittämiseksi", että " täysin eri mieltä"?

Mielestäni tämmöiseen lappuseen kiteytyy nyky-yhteiskunnan ideologia. Kaiken pitää olla kirjattuna johonkin, jotta kirjaus voidaan repiä esille ja nostaa arvoon arvaamattomaan, mikäli tarve tulee. Tarve voi olla mikä milloinkin, ihmisen pakkohoitoon laittaminen, lastensuojelun asiakkuuden avaaminen, tukitoimien väkisin tuputtaminen, neurologisen vamman osoittaminen. Eikä kukaan koskaan kyseenalaista ja kysy, miksi tämmöinen lappu on täytettävä?
​Mitäs, jos en täytä? 
Mitä sitten sanotaan?
Millaisen leiman saa?
Väsynyt äiti? Vai mahdollinen perheväkivallan uhri? Vai tilannettaan ymmärtämätön? 

Tuossa lappusessa on myös kysymys, että olenko tietoinen asioista, joita voin kysyä neuvolasta? 
Olen.
Aion kysyä kaikki tämän blogin kysymykset ensi kerralla neuvolassa.
Kai ne nyt oman lappunsa sisällölliseen merkitykseen osaavat vastata?

​

---