Kela kyykyttää ihmisiä. Olen seuraillut useaa tapausta. Ja ne ovat vain jäävuoren huippu.

Yksi kyseli toimeentulotukensa perään. Hänelle ryhdyttiin kiukkuisesti kertomaan, että täällä on kiire, postilaatikot ja sähköpostit täynnä. Ja sinä kehtaat soittaa tänne? Olisit laittanut liitteesi selkeämmin. Lopuksi luuri korvaan.

Toinen on sairastunut monella tapaa ja työkyvytön. Hänellä on usealta eri lääkäriltä diagnoosi työkyvyttömyydestään. Kelan lääkäri -tai kuka lienee-on kuitenkin eri mieltä. Terve kuin pukki. Mene töihin. Tai hanki uusi diagnoosi, jotta voin torpata senkin.

Kolmas asuu perheineen asunnossa, joka on Kelankin mielestä heille  liian pieni. Perhe asuu kaupungissa, jossa vuokrat alkavat matalimmillaan numerolla 7, vaikka kyse olisi kymmenen neliön yksiöstä. Kela vaatii muuttamaan halvempaan, ilmeisesti isompaan asuntoon, siis asuntoon, jota ei ole edes olemassa.

Neljäs on saanut ukaasin, että hänen asumistukensa lakkautetaan kokonaan, ellei hän heti selvitä ruokakuntansa tuloja Kelaan. Huomautus, että tulot on jo selvitetty kolmesti, ei kelpaa. Ne täytyy selvittää, Kela vaatii. Niimpä perhe selvittää Kelalle neljännen kerran tulonsa, jotka kaikki tulevat Kelasta.

Viidennestä Kela huolestuu toden teolla, koska tämä ihminen ei osaa täyttää jotakin lomaketta. Ei osaa kyllä virkailija itsekkään, mutta päättää silti huolestua toden teolla ihmisen mahdollisesta lääkkeiden väärinkäytöstä.

Kuudes on opiskelija, joka asuu kolmiossa, jossa asuu toinenkin opiskelija. Kumpikin opiskelijoista on kihloissa, mutta ei keskenään. Kelan mielestä asunnossa asuvat opiskelijat ovat avopari, joten asumistukea ei heru kuin jokunen kymppi. Kela ei piittaa kihlauksista vaan ilmeisesti on sitä mieltä, että koko konkkaronkka kihlattuineen on jonkin sortin moniavioinen kompleksi?

Seitsemäs on odotellut, että saisi työttömyysturvansa. Kelalla on kuitenkin odotusaika, useampi kuukausi. Ihminen vartoilee useamman kuukauden, eikä mitään kuulu. Kysyttäessä asiasta Kela vastaa, että "me voidaan kuule laittaa tää odotusaika vaikka kuinka monta kertaa peräkkäin"!

Kahdeksas ajatteli, että sitä voisi mennä itse käymään Kelassa, kun tässä on jo odoteltu ja netissä koitettu asiaa selvittää, eikä se etene. Hän menee Kelaan ja ottaa vuoronumeron ja jonottaa. Vuorollaan hän pääsee luukulle, jossa hänelle kerrotaan, että tässä me arvioimme sen, tarvitsetko virkailijan apua vai et, jos tarvitset niin voit mennä tuonne jonottamaan. Ellet, niin neuvomme sinua hoitamaan asiasi netissä.

Yhdeksäs ei saa toimeentulotukea, koska hänen lapsensa omistaa osuuden asunnosta. Mummo kun oli idiootti ja meni lahjoittamaan lapsenlapsilleen kämppänsä, osuuden siitä itse kullekkin. Lapsen tulisi realisoida osuutensa, jotta perhe pysyisi näkkileivän syrjässä kiinni.

Kymmenes ei saa apteekista ostetuksi lääkkeitä, koska Kela ei ole tehnyt vieläkään toimeentulotukipäätöstä. Lain velvoittama määräaika päätöksen tekemiselle on aikaa jo umpeutunut, eikä tässä muuten hätää olisi, mutta kun ne lääkkeet tarvitsee lapsi. Kävi ihminen sosiaalitoimistossakin, mutta ne sanoivat, etteivät lääkekulut kuulu harkinnanvaraisen puolelle, ne pitää Kelasta hakea, ne rahat.

Klikkaa kuvaa suuremmaksi

Siirretään hallituspolitiikka suoraan perheseen.
Vanhemmat toteavat, että nyt on säästettävä rahaa. He eivät halua säästää kuitenkaan Bemaristaan, osakesalkuistaan eivätkä merenrantahuvilastaan. He istuvat kehysriihitsemässä kettiössä ja luovat seuraaville vuosille perheen budjetin:

Koulussa ja päiväkodissa kulkeminen maksaa, päätetään, että lapset menevät kouluun ja päiväkotiin vain kolmena päivänä viikossa. Jos lapset yrittävät opiskella omaehtoisesti kotona, he menettävät oikeuden koulunkäyntiin kokonaan.
Myös matkakuluja karsitaan lopettamalla harrastukset kokonaan.
Lapset tekevät palkatonta kotityötä, jonka vastineeksi he saavat leikatun lautasmallin, vaatteet päällensä ja heidän minimitarpeistaan huolehditaan.
Jos he eivät osallistu työntekoon, annetaan 3kk kestävä karenssi, jona aikana he menettävät leikatun lautasmallin, vaatteet ja muut välttämättömyydet. Lapset voivat anoa etuuksiaan kirjallisesti liitteineen ja pätevin perusteluin. Anomukset käsitellään rahastoliikenteen ja veronkierron varmistamisen vuoksi viivästyneenä, mutta kuitenkin kohtuuajassa, joka on noin 3 kk.
Nopeuttaakseen anomuksen käsittelyä lapset voivat kävellä kirjastoon ja lähettää hakemuksensa rajatulla, mutta ilmaisella nettiajalla,
Koska vanhemmilla on kiire huvijahdin kulujen piilottamisessa yrityskulujen muotoon, neuvontaa hakemuksen täyttöön ei toistaiseksi anneta.
Ensin lasten tulee kuitenkin realisoida omaisuutensa.
Lelut, kirjat ja korvikemaito myydään pihakirppiksellä.
Polkupyörän käytöstä peritään käyttömaksu, johon kirppisrahat kuluvat. 
Mummon ja vaarin säästämät pesämunat maksetaan vanhemmille jo kuluneista hoitovuosista takautuvasti 5% korolla.
Lapset kävelevät mummolaan, mutta mummo ei voi auttaa, koska hänelläkään ei ole rahaa tai ruokaa. Mummon eläke kului terveydenhuolto - ja lääkekuluihin. 
Lapset saavat mummolta vain influenssan. 
Vanhemmilta saa maksusitoumuksen kolmen päivän flunssailuun, jonka jälkeen kaikki sairastelun aikainen vesi, kuumemittarin käyttömaksu ja Panadol peritään karenssin jälkeen vähentämällä vaatekuluja. Tarvittaessa poistetaan käytöstä alushousut, koska ne eivät ole välttämättömyys.
Lapset päättävät käyttää perustuslaillista oikeuttaan vaikuttaa omiin asioihinsa ja tekevät valituksen isoisälleen. Isoisä kehottaa vanhempia kiinnittämään huomiota lasten oikeuksiin ja yhdenvertaisuuteen.
Vanhemmat toteavat vastineessaan:
"Kaikki osallistuvat talkoisiin!"
"Perhe kuntoon!"
"Tämän talon edellinenkin asukas leikkasi menoja!"

​

Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen monologioi Ylellä siitä, että nyt pidetään koulutusvaalit. Panostetaan laatuun, varhaiskasvatukseen ja annetaan tutor, -ym tukea mm.opettajille jaksamiseen. 
Kumallista, että kansalle edes kehdataan esittää moista paskaa heti sen jälkeen, kun koulutuksesta on juuri leikattu, päivähoito-oikeutta on rajattu, ryhmäkokoja suurennettu ja resursseja on pakotettu vähentämään.
Ihmettelyyn Sanni totesi kuin ulkoa opeteltuna, että eipä päässyt talousongelmista eroon edellinenkään hallitus. Tukia tämä ministerinheitukka on kyllä jakanut nuorille. Varsinkin omilleen, kuten kertoo Suomen uutiset huhtikuussa 2016. Kokoomusnuoret saivat kuusinkertaisen potin, kun muut jäivät vähemmälle ja tavan kansalaisten nuorilta leikattiin.
(Linkki: https://www.suomenuutiset.fi/kokoomusministeri-myonsi-nuorilleen-yli-kuusinkertaisen-tuen-verrattuna-ps-nuoriin-epaoikeudenmukainen-paatos-haastetaan-oikeuteen/ )
Ministeri väitti myös muiden bisnekseen suuntautuvien tukien olevan välttämättömiä hyvinvoinnille ja maan talouden tasapainottamiselle. Hänen mielestään tukien vaikutus ulottuu koulutukseenkin. Sanni unohti erään tärkeän seikan: perheiden hyvinvoinnilla on erityistä vaikutusta koulumenestykseen. Jos perheessä on työttömiä, yksinhuoltajia, sosiaalitukien varassa eläviä, raskasta omaishoitoa tekeviä, erityislapsiperheitä, jne, tulisi näiden hyvinvointia tukea takaamalla paitsi taloudellinen selviytyminen, myös käytännössä saatava ennaltaehkäisevä apu, kuten apu lasten hoitoon, harrastustuki, erilaiset jaksamista edistävät palvelut, kuten nyt vaikka omaishoitajien virkistystoiminta.
Nimenomaan näistä ja paljosta muustakin on kuitenkin leikattu rajusti.
Sannin mielestä ongelma on kuitenkin kodeissa ja sosiaalisissa suhteissa. Sanni unohti, että enimmän osan näistäkin ongelmista he ihan itse loivat kutistamalla eksistenssiminimit äärimmilleen.
Tosiasioita ovat: perheiden työttömyys, rahan puute, laskujen kerääntyminen ja velkakierteet. Sosiaalitukien huonontunut saatavuus, työttömien kyykytys, omaishoitajien tukien ja lomien heikennykset. Päivähoito-oikeuden rajaaminen ja lasten asettaminen epätasa-arvoiseen asemaan. Koulujen ajaminen ahtaalle ja kaiken vastuun sysääminen kunnille. Kiittää saamme istuvaa hallitusta, siitä ei päästä mihinkään, vaikka Sanni kuinka osoittaisi sormellaan edellistä hallitusta. Samaan aikaan kolme sormea osoittaa kuitenkin häntä itseään.
Ihan kuin tässä ei olisi tarpeeksi pelleilty. Sen lisäksi vielä tällä hallituskaudella aiotaan tuoda nk. kulttuuri ja taide terveydenhuoltoon ja maksattaa sekin sairaaloilla. Pellejä lastenosastojen käytäville esilääkitystä sääsätämään ja geriatrialle tulee sitten vissiin jousikvartetti? Kulttuuri ja taide aiotaan integroida terveydenhuoltoon ilahduttamaan potilaita. Tähän asti touhu on ollut ilmaista, mutta pian siitä peritään maksu. Ja kun laskun maksajaksi aiotaan laittaa palvelun tuottajat (sairaalat, lastensuojelulaitokset ym. yksiköt), tosiasia on, että nämä tahot tulevat perimään kyseiset kulut asiakkailtaan. 
Jokainen meistä maksaa riemusta kiljuen siitä, että sairaana ja kipeänä jo valmiiksi kalliissa yksityistetyssä terveydenhuollossa saa katsella jo olemassa olevan pelleilyn lisäksi ihan aitoja pellejä? Ja jokainen vanhempi on takuulla innoissaan ajatuksesta, että sairaan leikkaushoitoa tarvitsevan lapsen esilääkitystä voidaan vähentää ilmapalloja taittelemalla?
​Tätä älyn vähäisyyttä voisi jotenkin ymmärtää ja sille voisi jopa nauraa,  jos sen esittäjänä olisi yksittäinen hurahtanut henkilö jossakin Perähikiän sanomien mielipidepalstalla. Mutta kun tällaista esitetään pokkana Ylen kanavalla kyseenalaistamatta tavuakaan, ei naurata yhtään.
Pikemminkin pelottaa.

Politikot jauhavat täyttä paskaa. Väittävät, että hyvä tulee, kun yksityinen sektori valtaa terveydenhuollon. Väittävät, että ihmiset saavat nopeasti ja sujuvasti hoitoa, muka halvalla.
Asun Kihniön kunnassa ja täällä terveyttämme hoitaa Kolmostien terveys, joka on Pihlajalinnan yhtiöitä. Sain pahan sappikohtauksen tässä eräänä yönä ja jouduin soittamaan ambulanssin. Siihen ambulanssiin se järjellinen touhu sitten jäikin.
Makasin Parkanon päivystyksessä yön. Lääkettä annettiin, mutta muita toimenpiteitä, kuten ultraa, ei voitu tehdä, koska pörssiyhtiö pitää koneensa kiinni viikonloppuisin. Palasin aamulla kelataksilla kotiin taskussani 5 kpl Litalginia varmuuden vuoksi. Soitin omaan terveyskeskukseen, kun olo ei parantunut. Vakilääkäri oli lomalla ja häntä sijaisti joku parkanolainen, joka määräsi verikokeet ja ultraäänen sekä määräsi lisää Litalginia. Lääkäriin jouduin menemään taksilla, koska minulla ei ollut autoa käytettävissäni ja mentävä kuitenkin oli. 
Kävin kokeissa ja tilasin ajan ultraan. Ultraääni tehdään Parkanossa. Maksoin rapiat 30 euroa röntgenlääkärin palkkiota. Ultrassa löytyi sappirakostani varsinainen pallomeri ja tulehdus. Lääkäri passitti minut päivystykseen saamaan jatkohoitona lähetteen leikkuriin ja antibioottikuurin.
Päivystyksessä sain kuurin, ja käskyn mennä Kihniössä lääkäriin lähetettä varten. Soitin ajan omaan terveyskeskukseen. Sain lääkäriltä lähetteen leikkaukseen, sellaisen lähetteen, jolla pitäisi päästä nopeasti. 

Seuraavana päivänä soitettiin Tampereen Dextrasta, että heille on saapunut lähete, jolla olisi kiire ja tarjottiin aikaa. Mutta ei suinkaan leikkaukseen vaan tapaamiseen lääkärin kanssa, jotta leikkaus voidaan suunnitella. Minut siis haastatellaan. Joudun matkustamaan Tampereelle lässyttämään elämänkokemuksistani sappirakkooni liittyen.
En vain tajua miksi. Minulla on tuoreet tutkimustulokset olemassa, olen perusterve ja leikkausta ajatellen ikäni on vielä kategoriassa "nuori". Tutkimusten mukaan olen terve kuin pukki sappirkkoani lukuun ottamatta. Miksi tällaista haastattelua ei voi hoitaa puhelimessa? Kyseessähän on rutiinitoimenpide. Olen vain yksi turha jonottaja, jonka haastattelemisaika on pois varsinaisesta hoitoajasta, myös muilta potilailta.

Mitä tästä sitten? No sitä, että kokemani rumba ei todellakaan tunnu helpolta, sujuvalta, nopealta eikä etenkään halvalta. Lasken tässä, että minulla on mennyt rahaa Kihniö-Parkano välillä ramppaamiseen jo 100 euroa plus taksilaskut, joista kertyy 65 euroa. Tampereelle matkustamisesta tulee lisää kuluja ja toki Dextra perii omansa. Varsinaisen leikkauksen jälkeen tulen olemaan persaukinen monta kuukautta. 
Perheenäidille, jolla on 5 lasta ja joista yksi on 3,5kk ikäinen vauva, tällainen ei ole hyvää terveydenhuoltoa vaan kyykytystä, josta joutuu maksamaan. Kukaan ei ota huomioon, että kotona on 4 koululaista kouluasioineen ja harrastuksineen, ei sitä, että joudun raahaamaan vauvaa ympäri maakuntaa kipeänä. Ketään ei kiinnosta, etten ole syönyt kahteen viikkoon, koska en pysty. Ketään ei kiinnosta, että perheessä on muutakin hoidon tarvetta, joka vaatii yhtenään kulkemista edestakaisin sinne sun tänne. Tajuaako kukaan oikeasti, mitä arjen pyörittäminen vaatii ilman, että sitä sotketaan turhalla juoksuttamisella?
Ei tajua, vaikka kertoisinkin. Ja olen kertonutkin. Vastauksena olen saanut ainoastaan koiranpentumaisia katseita ja joitakin toteamuksia, että "onhan siinä työtä noin ison perheen kanssa". Työtä? Ihan kuin olisin valittanut siitä, etten jaksa perheeni koon aiheuttama työtä? Sen minä kyllä jaksan hyvinkin, mutten sitä, että systeemini sotketaan luukulta toiselle juoksuttamisella, kun asiat voisi hoitaa kerralla kuntoon.

Mietin, kuinka vaikeaa se hoitamisen organisointi voi olla? Pihlajalinnalla on lähes monopoli tällä alueella ja helvetisti rahaa. Yksi sappirakko: Potilas päivystykseen, koneet auki, ultra, antibiootti suoneen, kipulääke, reseptit, lähete ja kotiutetaan odottamaan yhteydenottoa Dextrasta, jossa tulee käydä kahdesti, ensin haastattelussa ja sitten leikkauksessa. Käyntejä kolme. 
Mutta näin ei tienaisi rahaa. Käyntejä tulee mieluusti olla yhdeksän, kuten minulle  kertyy, ennen kuin tämä sappirakko on hoidettu. Juoksuttamisella tienaa, ei sillä, että potilas hoidettaisiin kerralla kuntoon mahdollisimman vähän potilasta rasittaen. 
Kysyn, moniko vakavasti sairas tai vanhus kestää tällaista?
Kysyn, miksi minulle ei voitu jo Parkanossa kirjoittaa lähetettä? Miksi siellä ei voitu tutkia kunnolla ja kerralla? Miksi ne koneet ovat kiinni? Rahasta ja resursseista on turha änkyttää, sillä juurihan siihen terveyskeskukseen tehtiin hieno remontti ja Pihlajalinnan edustajat ovat käyneet kehumassa itseään Kihniöllä julkisesti ainakin kaksi kertaa.

Siellä Parkanossa maatessani kuulin, että jos kuvia tarvitaan näin viikonloppuna, pitää lähettää Tampereelle. Tai laittaa osastolle odottamaan maanantaita. Miettikääs sitä laskua tuommoisen jälkeen. Sosiaalitukea on turha kehottaa hakemaan, Kela kärsii sellaisesta ummetuksesta, ettei saane ennen kesää ulos edes pierua.. 
Suu vaahdossa väitetään, että terveydenhuollon asiakkaiden tilanne paranee suunnitellun uudistuksen myötä. Meille väitettiin kaiken paranevan Pihlajalinna-Parkano-sopimukseen liittymisen myötä. En ole kuunaan julkisella puolella juossut näin kuin nyt, en ole ikinä aikaisemmin joutunut maksamaan lähes katasataa euroa siitä hyvästä, että kourassani on virtuaalinen lähete! 
Lopuksi lisään tähän vielä, ettei tarkoitukseni todellakaan ole kritisoida henkilökuntaa, minkäs te sille voitte, että teidän työnne on tällaiseksi organisoitu. Systeemin toteuttajina teette varmasti parhaanne. 
Mutta tämän systeemin kehittäneitä minä en tule morjestamaan kuin korkeintaan keskisormella.