Lapset suukottelivat eskarissa toisiaan, jolloin opettaja kielsi suukottelemasta, ettei flunssa tartu. Neuvolakäynnillä neuvolantäti huolestui nelivuotiaasta, joka ei vierastanut, vaan kiipesi suoraan syliin ja halasi tätiä iloisesti hymyillen. Ekaluokkalaisen opettaja otti yhteyttä kotiin ja esitti moittien huolensa, koska lapsi halasi kavereitaan "ihan joka päivä". Päiväkodin täti huolestui, koska lapsi leikki barbeilla isää ja äitiä ja Ken taputti Barbieta pyllylle. Beckhamin rouva sai aikaiseksi someraivon, kun meni suukottamaan omaa lastaan julkisesti.

Mikä tätä maailmaa vaivaa? Miksi hellyydestä on tehty tabu? Eikö kukaan enää tajua, että hellyyttä osoittava lapsi saa hellyyttä kotonaan ja on kotoaan halimisen ja suukottamisen oppinut? Miksi ajatellaan, että halaava ja suukottava lapsi on kieroontunut  tai väärässä halatessaan toista ihmistä? Miksi se neuvola huolestui ja sanoi, että "vanhempien pitäisi kertoa lapselle, ettei ihmisiä voi noin vain mennä halaamaan"? Miksi se neuvola oletti, ettei lapselle olisi kerrottu, ettei esim.karamelliä tarjoavan vieraan mukaan lähdetä? Miksi se opettaja halusi estää ekaluokkalaista halaamasta kavereitaan? Toiset lapset eivät olleet haleista suinkaan pahoillaan. 

Miksi päiväkodissa huolestuttiin siitä, että Ken taputti Barbieta pyllylle? Miksei siellä kukaan huolestu, jos lapset leikkivät sotaa? Onko suomalaisissa perheissä isän ja äidin välinen hellyys niin salattu asia, ettei lapsen kuulu tai ole mahdollista nähdä esim. vanhempiensa suudelmaa ja eikö perheissä enää istuta sohvalla kumppani ja lapset kainalossa telkkaria katsellen? 

Miksi monessakin paikassa kuulee ihmisten puhuvan perheväkivallasta, mutta kukaan ei koskaan keskustele seksistä tai seksuaalisuudesta tai edes sensuellisuudesta? "Sain turpaani päivittäin exältäni" on enemmän ookoo puheenaihe kuin "mieheni yllätti minut eilen ihanalla seksillä saunassa"? Jos äiti pukeutuu ylipolvensaappaisiin tai minihameeseen, "se ei sovi äiti-ihmiselle". Kukaan ei kuitenkaan kerro, miksei sovi? Ja jos iskä taputtaa äiskää pepulle niin sussiunakkoon, siinä meni lasten terve psyykkinen kehitys kankkulan kaivoon! Ja kohta varmaan kielletään saunatkin lailla, sillä perheethän saunovat yhdessä ja saunoessa voi vaikka kikkeli vilahtaa, taikka tissi!

Jos aikuisten edes epäillään suutelevan, halaavan, osoittavan hellyyttä tai luoja paratkoon  harrastavan seksiä, niin päiväkotien tädit, neuvoloiden tädit, koulujen opettajat ja sosiaaliviranomaiset huolestuvat, koska heidän mielestään haikarat tuovat lapset? Ja jos lapset osoittavat hellyyttä kerhoissa, päiväkodeissa tai kouluissa toisilleen, kertoo se epänormaalista kehityksestä ja vanhempien vastuuttomuudesta? 
Mutta sotapelejä saa pelata, toisen lyöminen voidaan kuitata "pojat nyt on poikia"-tyyliin tai vanhempien huutoriitely tai lasten alistaminen haukkumalla ja rankaisemalla voidaan helposti kuitata selittämällä, että "no se nyt oli stressaava elämäntilanne".
Mistä lähtien hellyys ja seksi on edes yhdistetty yhtäläisyysmerkillä toisiinsa? Ja missä vaiheessa ammattilaiset rupesivat huolestumaan hellyydestä enemmän kuin väkivallasta?

​Ja miksi mediat ovat lasten katseluaikaan pullollaan alastomia selviytyjiä, ensitreffejä alttarilla, unelmien poikamiehiä, maajusseille morsiamia, Jylhän tissioperaatio-ohjelmia, hottiksia ja muuta vastaavaa paskaa? Ja silti  tavallisen perheen tavallinen lapsi halatessaan tai suukottaessaan eskarikaveriaan aiheuttaa huolta?

Kauppalehti kirjoitti orjatyövoimasta: "Kuntouttava työtoiminta ei saa nimittäin korvata palkkatyötä, eikä sitä saa hankkia yrityksiltä. Kunnat ovat ratkaisseet ongelman kierrättämällä työttömät yrityksiin erilaisten säätiöiden kautta."
http://www.kauppalehti.fi/uutiset/kuntouttavaa-orjatyotoimintaa/hu948Dkm?ref=ampparit:e0a9&ext=ampparit%3Fref%3Dfacebook:bc65

Satuin kysäisemään Pihlajalinnan edustajilta tästä asiasta, kun kunnassamme (Kihniö) järjestettiin kuntalaisille avoin tiedoitustilaisuus sosiaali-ja terveydenhuollon palveluista. Kysyin, miten Pihlajalinna pörssiyhtiönä kokee tällaisen toiminnan? Olin itsekin kuntouttavassa työtoiminnassa, jossa työpanos meni Pihlajalinnan hyväksi, vaikka tein hommia yhdistyksen kautta.
En saanut vastausta, sen sijaan sain kiertelyä, kaartelua, jopa kommentin, ettei tällainen tilaisuus ole paikka käsitellä henkilökohtaisuuksia.
Ilmeisesti pörssiyhtiön mielestä minua koskeva henkilökohtaisuus oli sekin, että minun jäädessäni pois työtoimintapaikastani kotipalvelun keittiöltä, sinne oli jo varattu toinen ihminen sijaani, niin ikään kuntouttavalla työtoiminnalla.
Kysyin myös, miksi Pihlajalinna ei palkkaa rahalla tätäkään täysin työkykyistä henkilöä? Onko tällainen pörssiyhtiön mielestä eettistä toimintaa? Eikö heiltä mene maine? Kun kehuvat kaikkialla "työllistävänsä ihmisiä"?

Siinä ne seisoivat rivissä, kaikki Pihlajalinnan edustajat, joita paikalle oli kutsuttu ja katselivat kunnassamme työskentelevää sosiaali-ihmistä, joka hoitaa näitä kuntouttavan asioita. Eipä tulut vastausta siltä suunnalta, eikä pidä tullakkaan, eihän meidän sossumme voi vastata kysymykseen, joka koskee Pihlajalinnan eettistä toimintaa työllisyysasioissa. 

Niin. Paikka, jossa kuntouttavaa työtoimintaa käytetään Pihlajalinnan eduksi sijaitsee rakennuksessa, joka on yhdistyksen. Ja yhdistys on julkinen. Joten yhdistyksen kautta kuntouttavaan työtoimintaan tällääminen on lain mukaista. Se työ, mitä kuntsari tekee, menee kuitenkin yksityisen yrityksen hyväksi. 
Kunttouttavan työtoiminnan edellyttämää aktivointisuunnitelmaakaan ei aina ehditä tehdä vaan kuntsari aloittaa palkkakorvaavan työnteon ilman lain edellyttämää aanelosta. "Työ- ja elinkeinotoimiston tulee ennen toimenpiteiden aloittamista varmistua, että henkilön kanssa on tehty julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 2 luvun 6 §:n mukainen työllistymissuunnitelma. Kunnan tulee ennen toimenpiteiden aloittamista varmistua, että työ- ja elinkeinotoimisto on tehnyt henkilön kanssa julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 2 luvun 6 §:n mukaisen työllistymissuunnitelman tai että työ- ja elinkeinotoimisto on varannut tämän lain 3 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulle henkilölle tilaisuuden julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 2 luvun 4 §:ssä tarkoitettuun työnhakijan haastatteluun." (Laki kuntouttavasta työtoiminnasta, 2.luku, 5§)
Luulisi tuonkin kiinnostavan Pihlajalinnaa, mutta yrityksen edustajathan eivät tahdo keskustella kenenkään henkilökohtaisuuksista.

Puhuin edellä palkkakorvaavasta työstä . Työn kuva on muotoiltu minun suunnitelmaani avustavina töinä keittiöllä. 
Totuus on se, että kyseisestä keittiöstä kuntsari vastaa yksin. Hän hoitaa tiskin, siivouksen, yksikköön tulevan ruokatarvikelastin oikeappisen säilytyksen, lounaskattauksen alusta loppuun aina tiskiin ja salin siivoamiseen asti. Jos hän tekee yli neljää tuntia päivässä, hän hoitaa myös päiväkahvikattauksen. Lisäksi hän toimii kylmäkkönä, sillä hänen työnkuvaansa kuuluu päivällisellä jaettavien leipien teko ja mahdollisten kylmien lisukkeiden esillepano ja kattaus. Työ on siis täysin palkkakorvaavaa työtä, ei mitään avustavaa, työelämään harjoittelua, vaan ihan oikeata, raakaa työtä.

Kuntsari on usein keitiössä yksin. 
Tällaisina hetkinä voi sattua vaikkapa niin, että paikalle saapuu allekirjoitusta vaativa tavarakuljetus, joka on sitten allekirjoitettava (ellet ole valmis odotuttamaan kiireestä kiukkuista Kiitolinjaa, niin päätät olevasi nimenkirjoitusoikeudella varustettu kuntoutettava). 
Tässä kohden blogia harkitsin, kirjoitanko kaiken, mitä avustavissa keittiöhommissa "voi sattua". En kirjoita, sillä en todellakaan tahdo yhdenkään työkaverini päätä vadille. He tekevät hommia sata lasissa ja suurella sydämellä. Jos tästä blogista aiheutuu sanomista niin heillehän tästä jäkätetään, vaikka heillä ei ollut juurikaan käsitystä siitä, mitä kuntouttava työtoiminta on. 
Mistä taas pääsenkin tähän:
"Ennen kuin henkilö aloittaa aktivointisuunnitelman tai monialaisen työllistymissuunnitelman mukaisen kuntouttavan työtoiminnan, on kunnan ilmoitettava asiasta sille pääluottamusmiehelle, joka edustaa niitä työntekijöitä, jotka lähinnä työskentelevät kuntouttavassa työtoiminnassa olevan henkilön kanssa. Kunta saa salassapitosäännösten estämättä ilmoittaa toiminnan aloittavan henkilön nimen ja 9 §:n 1 momentin 1–3 kohdassa mainitut tiedot." (Laki kuntouttavasta työtoiminnasta 4.luku 16§)

Toisin sanoen niille, jotka lähinnä työskentelevät kuntsarin kanssa tulisi ilmoittaa etukäteen kuntsarin nimi ja 9§:n 1 momentin 1-3 kohdassa mainitut tiedot, jotka ovat:
 "1) kuntouttavan työtoiminnan kuvaus ja toiminnan järjestämispaikka;
2) kuntouttavan työtoiminnan päivittäinen ja viikoittainen kesto;
3) kuntouttavan työtoiminnan jakson alkamisajankohta ja pituus;"

Kun itse menin kutouttavaan, jengi työpaikalla ei tiennyt montako tuntia päivässä teen, monenako päivänä viikossa, kuinka pitkään olen kuntouttavassa ja mitä saan tehdä ja mitä en.  

Lopputulema on siis se, ettei kuntakaan juuri piittaa lain noudattamisesta. Aktivointisuunnitelman teosta on kerran jo kanneltu ja nootti saatu, silti leväperäinen touhu jatkuu niiden kohdalla, jotka eivät tiedä oikeuksistaan. Toisaalta kunta on hipihiljaa senkin vuoksi, että se ei tahdo maksella osuuksia työttömistään. Vielä kun asiaan lisätään Sotekonkelo Pihlajalinnan kanssa, joka ei ilmeisesti ollutkaan niin makiaa mannaa kuin annettiin ymmärtää, niin nyt on saatava edes kuntalaiset uskomaan hallusinaatioon nimeltään "hyvin toimiva yhteistyö". Ja pörssiyhtiöllehän tämä passaa, sillä jokaisen ilmaisen duunarin työpanos ilman yritykselle koituvia kuluja on säästöä sekin ja ilmeisesti oikein tervetullutta toimintaa.
Haluaisin huomauttaa, että vaikka laki mahdollistaa toiminnan yhdistysten tai säätiöiden kautta, toiminta voidaan silti kyseenalaistaa. Lain kuntouttavasta työtoiminnasta perimmäinen tarkoitus ei ole ollut se, että suuret yritykset, kuten Pihlajalinna, saavat käyttöönsä ilmaista työvoimaa.