|
Kiusanteon tapoja on monenmoisia. Esimerkiksi työttömän harrasteluontoisesta opiskelusta johtuva työttömyskorvauksen evääminen, vapaaehtoistyöstä johtuva (yksi tunti viikossa riittää) työttömyyskorvauksen evääminen, sairastumisesta johtuva työllistämistä edistävän palvelun keskeyttäminen ja sen johdosta työttömyyskorvauksen evääminen, omaishoidon katsominen päätoimiseksi työksi ja työttömyyskorvauksen evääminen...
Näitä kiusaamisen eri tapoja kutsutaan hienosti kannustinloukuiksi, mutta itselläni on tapana puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Entisenä koulukiusattuna tunnistan kyllä tahallisen vittuilun ja tiedän myös, miltä tuntuu saada nurkan takana turpaansa. Minua kiusattiin tässä taannoin, kun Te-toimisto päätti, että en ole työtön työnhakija, koska Te-toimiston mielivaltaisesta mielestä jään äitiyspäivärahalle heinäkuun 22.päivä. Lasketun ajan ja hakemukseni perusteella Kela päätti, että äitiyspäivärahakauteni alkaa syyskuun lopulla. Kela ei maksa työttömyyskorvausta ilman Te-toimiston sallimusta. Äitiysrahan ensimmäinen maksupäivä on marraskuussa ja siihen asti olen “karenssissa”, joka ei perustu mihinkään. Edellisestä viis, mutta Te-toimiston kirjeessä ilmoitetaan, ettei päätöksestä voi valittaa. Ainoastaan maksavan tahon päätöksestä voi. Ja se taho on Kela. Mutta Kela ei maksa työttömyyskorvauksia takautuvasti kuin kolmelta kuukaudelta, valitusten käsittelyaika taas on 9 kk. Jos valittaisin, saisin päätöksen 9 kk kuluttua. Siinä lukisi, että takautuva 3 kk on aikoja sitten kulunut umpeen. Kelahan ei päätöstensä osalta keskosia synnyttele, sen lapset menevät aina yli lasketun ajan. Ainainen parittelu Te-toimiston kanssa tuottaa vain virheellistä perimää, koska minkäänlaista neuvolajärjestelmää ei ole, jossa nopeasti huomattaisiin virheet ja ne abortoitaisiin ennen kuin suurempaa vahinkoa ehtii syntyä. Syntyvät lapset ovat kyllä hyvin virallisen näköisiä, puhtoisen valkoisia ja niissä esiintyvä teksti pykälineen on siististi riveillä. Mutta näille kakaroille ei kelpaa ihan tavallinen äidinmaito, vaan ne imevät kehittyäkseen oikeusturvaa. Jos Kela ja Te-toimisto noudattaisivat lakia, niiden tulisi käsitellä ihmisten asiat kohtuuajassa. Ne eivät voisi jättää ihmistä tulottomaksi, sillä perustuslakimme takaa kaikille eksistenssiminimin. Ne eivät voisi päättää yksipuolisesti ihmisen oikeudesta perusturvaan ilman muutoksenhakuoikeutta. Toimeentulotuestahan saa rahaa toistaiseksi, ennen kuin sekin siirtyy Kelahautomoon. Mutta toimeentulotuen hakeminen ja saaminen toisen viranomaisen virheen vuoksi tuntuu hölmöläisen hommalta. Sama kuin jatkaisi peitteen mittaa ompelemalla sen yläpäähän kaistaleen, joka on leikattu samaisen peitteen alapäästä. Väitän, että mainitsemani intiimissä suhteessa oleva viranomaistahopariskunta kiusaa tavan perusmaukkoja ihan tahallaan. Mikään logiikka ei selitä monia ja taas monia häirintäkirjelmiä, joita saapuu alati perusturvansa vararassa sinnitteleville ihmisille ympäri maan. Hallitus puolestaan muistuttaa Kiva-koulu hanketta, eli on täydellisen hyödytön – se jopa jakaa kiusaajille lisää työkaluja toiminnan jatkamiseen. Epäilen, ettei kiusaaminen lopu, ennen kuin kiusatut vaihtavat koulua, tai tässä tapauksessa hiippakuntaa. Tosin tietoinen nälkään näännyttäminen ei ole enää kiusaamista vaan kiduttamista ja siten ihmisoikeusrikos. Tuli mieleeni yksi tyhmä kysymys. Kuka oli se nupopää, joka alun perin keksi idean "edistää työllisyyttä" tukipalvelulla? Kuka sai ensimmäisenä idean, että hei, mä keksin tämmöisen kuntouttavan työtoiminnan! Tämmöisen, jossa ei kerry eläke, jonne on pakko mennä, jossa ei saa palkkaa ja kuitenkaan työtön ei ole työtön, vaan työllistymistä edistävässä palvelussa! Vielä mieleeni tuli toinenkin tyhmä kysymys. Miten hitossa idea meni läpi? Millainen työryhmä meni ja uskoi, että työllisyyttä edistää ja syrjäytymistä ehkäisee pakolla teetetty työ? Tämmöinen "työllisyyden edistäminen" on nimenomaan seikka, joka syrjäyttää ihmisen. Kuten eräs kaverini totesi "kun kuntouttavaan työtoimintaan joutuu niin siellä saa eläkekahvinsa tarjota!" Se oli hyvin todettu, sillä erotuksella, ettei kuntouttavasta työtoiminnasta kerry eläkettä. Monet ihmiset, jotka ovat kuntouttavaan joutuneet, ovat olleet siinä vuosia, jopa kymmenen vuotta. Eivät suinkaan edistyneet minnekkään, kuten palvelun nimi (työllistymistä edistävä palvelu) antaa ymmärtää. Väitän, että kuntouttava työtoiminta syrjäyttää ihmisen jopa helpommin kuin työttömyys. Kuntouttavassa saa kyllä paiskia töitä. Mutta ilmaiseksi, sillä siinä ihminen on työn teettäjälle ilmainen "duunari". Mutta duunarin etuuksia ei saa, ei kerry lomia, ei eläkettä, sairaslomalta ei makseta palkkaa, poissaoloista voi itse asiassa tulla kokonaan korvaukseton päivä, jos herrat virastoviskaalit toteavat, ettei poissaolon syy ollut pätevä. Ei kutyläisellä ole mahdollisuutta "vaihtaa vuoroa", koska sairasta isäpappaa on kuskattava poliklinikalle. Lisäksi kutyläisen asema työpaikalla on "se on niitä kuntoutettavia", vaikka oikeasti kutyyn laitetaan ihan päteviä ja terveitä ihmisiä vain pitkän työttömysajan perusteella. Ihmisiä, jotka voisivat yhtä hyvin tehdä työtä palkalla. Ihmisä, joita ei vain palkata ei millään syyllä. Kutyläinen "ei ole töissä täällä varsinaisesti kun se on sieltä , no mikä se nyt on, se työkkärin tukipalvelu". Niin. Kutyläinen ei ole oikeasti töissä, mutta töitä kyllä teetetään ihan samoin kuin palkollisella. Eikä ole ihme ja kumma sekään, että kutyläinen tekee töitä, joihin tarvittaisiin jonkin ammattikunnan pätevyys. "Niin et sä saisi tätäkään tehdä, mutta..." Mutta, niin. Mutta ja mutta. Jos ei ole vahvemman sorttinen luupää, niin kyllä siinä alemmuuskompleksin äkkiä saa, kun työtä saa tehdä kuten muutkin, mutta asema työpaikalla on "se, no mikä se nyt oli, se työkkärin tukipalvelu". Tämä "no mikä se nyt oli, se työkkärin tukipalvelu" on kuitenkin saatu propagandattua ihmisille jonkin sortin ihmiselämää kannattelevana palveluna, joka "edistää työllistymistä". Valtamedia kirjoittaa kuntouttavasta työtoiminnasta kunnioittaen sen teettäjiä. Eilen juuri luin Aamulehdestä ruoka-arvostelun: http://www.aamulehti.fi/ruoka/ravintola-arvio-cafe-parvi-tekee-kuntouttavaa-tyotoimintaa-ja-ihmeen-hyvaa-suklaakakkua/ Päivitin uutisen facebooksivulleni seuraavalla saatteella: "Jopas ollaan julkeita, että oikein pisteitä työllistämisestä? Ehhehe, ensinnäkin työllistämistä tuo ei ole, sen sanon tieten kokemuksesta, sillä jos työllistyy, saa jumalauta PALKAN. Yhdistyksen kautta, joo, suurimpaan osaan jengiä uponnee tuo, että "mielenterveysyhdistys". Luulevat, että hyvällä asialla on ja onnettomat saavat kiinni elämän syrjästä. No, jos orjuus on elämän syrjästä kiinni ottamista, niin arvot ovat pahasti vinksahtaneet, sanon minä. Myös "pääasia että on tekemistä, ettei syrjäydy" -puhe on silkkaa paskaa. Nimittäin, ellei siinä tunnu syrjään heitetyltä, kun laskee senttejään kaupan kassalla saatuaan sen suurenmoisen kulukorvauksen palkkakorvaavasta työstä (jota kahvilamyyjän työ on, samoin kuin kondiittorin, leipurin tai muun vastaavan), niin ei sitten missään. Meinaan, onhan se ikävää, kun muilla on jonossa luottokortit ja kylmäsavulohta, ja sinä maksat pullokuitilla peläten, että joku ilmiantaa sinut verottajalle tai leimaa alkoholistiksi. Jotakin tekemistä? No joo, jos vitutuksen hillintä ja sietäminen lasketaan tekemiseksi, niin mikä jonsei. Mutta vielä oikein Aamulehteen ja vielä oikein kehuttavaksi tämmöinen toiminta? Johan tässä menee mielenterveys tämän propagandan kanssa! Ihmeen hyvää suklaakakkua? Tekisi mieleni tunkea se kakku Aamulehden toimituksen ahteriin!!!!! PRKL!" Aivan niin, uusin trendihän on "edistää työllisyyttä" pakottamalla pitkäaikaistyöttömiä kuntouttavaan työtoimintaan erilaisten yhdistysten kautta. Riittää, että yhdistys vaikkapa omistaa kiinteistön, jossa toimijana on yksityinen yritys. Yhdistyksen kautta voidaan laillisesti tuupata ihminen kuntouttavaan työtoimintaan, mutta työpanos menee sitten yksityiselle yritykselle. Näin on hoidettu mm. keittiöapulainen Pihlajalinnan (Kolmostien terveys) toimipisteeseen. Kysyin Pihlajalinnan edustajilta kyllä, miksi näin toimitaan, mutta he eivät halunneet mennä henkilökohtaisuuksiin. Oikeasti, jos te nyt ajattelette itse menevänne töihin, josta teille ei makseta palkkaa, edistääkö se teidän intoanne tehdä töitä? Kysymys on ihan perustavanlaatuinen. Suurimmat suupaltit vänkäävät, että joo, kyllä edistää. No, jos näin on niin ettekö mieluummin ottaisi vastaan oikean työpaikan oikealla palkalla palkollisen etuineen ja eläkkeineen? Jos vastaus on "kyllä", niin kysyn vielä kolmannenkin tyhmän kysymyksen: Minkä takia ihmisiä ei vain yksinkertaisesti palkata reilusti ja edistetä sitä työllistymistä sillä tavalla? Kuty = kuntouttava työtoiminta, Kutyläinen= ihminen, joka on kuntouttavassa työtoiminnassa  "Kun se energia menee selviytymiseen" sanotaan hyvin monessa kommentissa somessa, kun keskustellaan siitä, onko köyhällä oikeutta valittaa vai ei. Meneekö energia selviytymiseen? Vai valitetaanko sen vuoksi, ettei ole varaa kuntosaliin ja personal traineriin?
Köyhyys on suurelta osin standardoitua köyhyyttä. Standardin mukaisesti köyhänkin kakaralla on oltava varaa kaverisynttäreihin ja luokkaretkiin, mutta köyhällä ei ole lupaa nauttia lasillista viiniä. Ympäristö määrää sen, miten saa olla köyhä. Edellisen mukaisesti on okei saada sossusta toimeentulotukea, jos se toimeentulotuki kulutetaan uuteen koulureppuun, vaikka vanhakin olisi ehjä ja hyvä. Vanhempien yhteiseen irtiottoon arjesta sitä sen sijaan ei saa kuluttaa, viini-illallisen ostaminen ei ole välttämättömyys köyhälle vaan rahan tuhlaamista. Jos oikein ajattelee, kummallakaan esimerkillä ei ole mitään tekemistä itse köyhyyden kanssa vaan sen kanssa, mitä meidän päihimme on iskostettu. Moni tupakoi, juo kaljaa, käy jumpassa tai kuntosalilla, ajaa kahdella autolla, omistaa monet kengät, ison television, tietokoneen, pleikkarin, kännykän ynnä muuta. Miksi se on ihan ookoo samalla, kun kasvikset maksavat liikaa? Se on ookoo, koska meidät on ehdollistettu ajattelemaan juuri näin. Että kaikilla kuuluu olla pelit ja vehkeet, muuten syrjäytyy, tulee pikavippi, velkavankeus, juoppohulluus, lastensuojelu, perikato... Mutta kasviksia meillä ei tarvitse olla, kukaan ei vahtaa, syötkö donitseja vai porkkanaa. Korkeintaan terveyskeskuslääkäri voi huomauttaa ruokavaliostasi, muille asia on liian henkilökohtainen, ihmisen oma valinta, johon ei ole sopivaa puuttua. Sen sijaan sopivampaa on kysyä tai suorastaan vaatia, että lapselle huolehditaan sukset, luistimet, sisäpelikengät, taskurahaa luokkaretkelle ja vähintään yksi harrastus. Arvostella saa, jos vanhemmat toteavat, että lapsi hiihtää koulun suksilla, pelaa ja jumppaa paljain jaloin, ottaa retkelle eväät kotoa ja harrastaa ilmaiseksi, joko koulun kerhoissa tai kotona omine nokkineen. Voidaan kysyä, mitkä ovat ne asiat, joihin jokaisella tulisi olla mahdollisuus? Perustarpeet, kuten ruoka ja katto pään päällä kuuluvat näihin asioihin. Mutta miten tulkita perustarpeiden laatua tässä yhteiskunnassa? Nykyään ihmisen hyvinvointiin kuuluu hengissä pysymisen lisäksi henkinen ja sosiaalinenkin puoli, joten voidanko sanoa, että jokaiselle olisi turvattava mahdollisuus esim. kulttuurinautintoihin tai mahdollisuus matkailuun tai muunlaiseen rentoutumiseen? Jos palataan alun toteamukseen, että "energia menee selviytymiseen" niin olen nähnyt montakin tapausta, joiden energia menee todellakin siihen, mistä saada seuraavan päivän sapuska. Mutta, olen myös nähnyt tapauksia, joiden energia menee siihen, että he vaivaavat päätään sillä, miten ylläpitää tarpeetonta: "Tupakat loppu", "No nyt mä en pääse sit Turkuun", "Millä mä muka menen sinne, se on Espoon toisella puolella ja mulla on bensa lopussa!". En ihmettele, että köyhyys mietityttää ja aiheuttaa somessa paljon riitaa. Toisen mielestä köyhä ei ole edes köyhä ja valittaa turhaan ja toisen mielestä rikas ei tajua, mitä on olla köyhä. No, rikas voisi kokeilla köyhän tuloja ja niillä elämistä. Vastavuoroisesti köyhä voisi kokeilla rikkaan tuloja ja katsoa, mitä kaikkea järkevää niillä rahoilla tulisi tehtyä? Ostaisiko kasviksia vai ostaisiko uuden auton ja kasviksia? Vaikka uusi auto ei olisikaan välttämättömys, olisi se silti kiva. Samaan aikaan rikas pohtisi marketissa, ostaakko porkkanoita vai kehtaisiko ostaa tölkin pari Karhuakin, onhan sentään perjantai. Ei se olut olisi toki pakollista, mutta oishan se kiva. Niin - oishan se silti kiva. Tajuatteko, että rikas ei ole juuri köyhää kummempi, oli rahaa tai ei? Molemmat haluavat jotakin “spessua”, vaikka ei ole edes pakko. Toisella vain on varaa “spessuun” koska vain ja toisella ei ole. Toisen ei tarvitse laskea, senkuin elää standardien mukaan ja ylikin, toisen taas tarvitsee laskea ja vertailla ja käydä moraalista taistoa päänsä sisällä “spessusta”: olenko oikeutettu ylimääräiseen, ei pakolliseen nautintoon? Tuossa on se ainoa ero, mistä somessa väännetään. Onko oikeutta vai eikö ole, koska on rahaa tai ei ole rahaa. Raha siis asettaa ne kriteerit sille, mitä saamme tehdä. Ei sille, mitä voisimme tehdä vaan sille, mitä me saamme tehdä. Ja se jos mikä pistää miettimään, sillä tätä “saamista” me kutsumme sanalla köyhyys. |
|
RSS Feed
