Viralliset kiusaajat

Kiusanteon tapoja on monenmoisia. Esimerkiksi työttömän harrasteluontoisesta opiskelusta johtuva työttömyskorvauksen evääminen, vapaaehtoistyöstä johtuva (yksi tunti viikossa riittää) työttömyyskorvauksen evääminen, sairastumisesta johtuva työllistämistä edistävän palvelun keskeyttäminen ja sen johdosta työttömyyskorvauksen evääminen, omaishoidon katsominen päätoimiseksi työksi ja työttömyyskorvauksen evääminen...
Näitä kiusaamisen eri tapoja kutsutaan hienosti kannustinloukuiksi, mutta itselläni on tapana puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Entisenä koulukiusattuna tunnistan kyllä tahallisen vittuilun ja tiedän myös, miltä tuntuu saada nurkan takana turpaansa.

Minua kiusattiin tässä taannoin, kun Te-toimisto päätti, että en ole työtön työnhakija, koska Te-toimiston mielivaltaisesta mielestä jään äitiyspäivärahalle heinäkuun 22.päivä. Lasketun ajan ja hakemukseni perusteella Kela päätti, että äitiyspäivärahakauteni alkaa syyskuun lopulla. Kela ei maksa työttömyyskorvausta ilman Te-toimiston sallimusta. Äitiysrahan ensimmäinen maksupäivä on marraskuussa ja siihen asti olen “karenssissa”, joka ei perustu mihinkään.
Edellisestä viis, mutta Te-toimiston kirjeessä ilmoitetaan, ettei päätöksestä voi valittaa. Ainoastaan maksavan tahon päätöksestä voi. Ja se taho on Kela. Mutta Kela ei maksa työttömyyskorvauksia takautuvasti kuin kolmelta kuukaudelta, valitusten käsittelyaika taas on 9 kk. Jos valittaisin, saisin päätöksen 9 kk kuluttua. Siinä lukisi, että takautuva 3 kk on aikoja sitten kulunut umpeen.

Kelahan ei päätöstensä osalta keskosia synnyttele, sen lapset menevät aina yli lasketun ajan. Ainainen parittelu Te-toimiston kanssa tuottaa vain virheellistä perimää, koska minkäänlaista neuvolajärjestelmää ei ole, jossa nopeasti huomattaisiin virheet ja ne abortoitaisiin ennen kuin suurempaa vahinkoa ehtii syntyä. Syntyvät lapset ovat kyllä hyvin virallisen näköisiä, puhtoisen valkoisia ja niissä esiintyvä teksti pykälineen on siististi riveillä. Mutta näille kakaroille ei kelpaa ihan tavallinen äidinmaito, vaan ne imevät kehittyäkseen oikeusturvaa.
Jos Kela ja Te-toimisto noudattaisivat lakia, niiden tulisi käsitellä ihmisten asiat kohtuuajassa. Ne eivät voisi jättää ihmistä tulottomaksi, sillä perustuslakimme takaa kaikille eksistenssiminimin. Ne eivät voisi päättää yksipuolisesti ihmisen oikeudesta perusturvaan ilman muutoksenhakuoikeutta.

Toimeentulotuestahan saa rahaa toistaiseksi, ennen kuin sekin siirtyy Kelahautomoon. Mutta toimeentulotuen hakeminen ja saaminen toisen viranomaisen virheen vuoksi tuntuu hölmöläisen hommalta. Sama kuin jatkaisi peitteen mittaa ompelemalla sen yläpäähän kaistaleen, joka on leikattu samaisen peitteen alapäästä.
Väitän, että mainitsemani intiimissä suhteessa oleva viranomaistahopariskunta kiusaa tavan perusmaukkoja ihan tahallaan. Mikään logiikka ei selitä monia ja taas monia häirintäkirjelmiä, joita saapuu alati perusturvansa vararassa sinnitteleville ihmisille ympäri maan. Hallitus puolestaan muistuttaa Kiva-koulu hanketta, eli on täydellisen hyödytön – se jopa jakaa kiusaajille lisää työkaluja toiminnan jatkamiseen. Epäilen, ettei kiusaaminen lopu, ennen kuin kiusatut vaihtavat koulua, tai tässä tapauksessa hiippakuntaa.

​Tosin tietoinen nälkään näännyttäminen ei ole enää kiusaamista vaan kiduttamista ja siten ihmisoikeusrikos.