Pilaantunutta porukkaa

Kännyköistä koulussa käytiin kiintoisaa keskustelua somessa erään kaverini seinällä. Toisaalla puitiin nuorison pahoinvoinnin lisääntymistä lastensuojeluun liittyen. Kolmannella taholla nykynuoriso sai ankaraa kritiikkiä siitä, kuinka pullamössöä, tottelematonta ja epäkunnioittavaa se on. Yhteisen punaisen langan näille kaikille kitetytti se yksi kommentti, joka löytyi jokaisesta keskusteluketjusta jossakin sanamuodossa: Nykyajan nuoriso on pilalla.

Nuoriso on siis pilalla. Se soittaa suutaan, ei osoita kunnioitusta ja räpeltää kännykkää. Toista se oli ennen vanhaan.

Ei ollut. Se oli ihan samanlaista. Ainoa, mikä on muuttunut, on aika ja ajan myötä seikat, joista motkottaa. Nuorisoa moitittiin jo antiikin aikana, sitä on moitittu aina ja vissiin tullaan moittimaan tulevaisuudessakin, koska se ei koskaan tule edustamaan sitä sukupolvea, joka sen synnytti, vaan omaansa. 
Itse muistan nuoruudestani sen, että tosi monen perheessä oli alkoholiongema. Julkinen tai salattu. Tämä suurten ikäluokkien sukupolvi vissiin kasvatettiin huolella, päätellen sen päihdekäytön määrästä. Sitä edellinen sukupolvi moitti nuoriaan hulttiomaisesta 60-luvusta ja 70-luvun trumpettifarkuista ja tolppakorkoisista saapikkaista,  sitä edellinen naisiaan housujen käytöstä. Mummoni äiti suuttui silmittömästi, kun mummoni oli pukenut housut ylleen, ennenkuulumattoman vulgääriä! Huono nainen, kelvoton! Minua ja kavereitani aikanaan moitittiin "nykyajan nuoriksi, jotka eivät ota vastuuta mistään, keskikaljaa juodaan kaupungilla ja vahdataan televisiosta kaikenmaailman karvapäitä, jotka esittävät muka musiikkia!" 
Ja nyt me moitimme omia nuoriamme digitaaliajasta, jonka itse heille loimme ja käyttöön annoimme. Ihan samalla lailla kuin omat vanhempamme antoivat meille taivaskanavat ja siitä takaperin katsoen: televisio, radio, kapinalliset lehdet, kirjat jukoliste! Olihan aikanaan lukeminenkin turhaa, kun piti lehmät lypsää ja pellot kyntää.

Joo-o. Ennen miehet olivat miehiä ja pojat poikia. Homot olivat sairaita ja lesbot luonnonoikkuja. Housut ylettyivät vyötärölle asti ja alastomia selviytyjiä ei ollut olemassakaan. Ennen kakarat osasivat huolehtia edes jostakin, ei niitä tarvinnut tällätä iltapäiväkerhoon sen vuoksi, etteivät vaan joudu olemaan sekuntiakaan yksin kotona. Ennen opetajilla oli valtaa ja oppilaat pysyivät kurissa. Ennen sai antaa koivuniemen herraa, kyllä toteltiin! 
Juuri tämä sukupolvi ihannoi omaa aikaansa ja kasvatti samalla tämän nykyisen sukupolven. Tai oikeastaan en minä kasvattanut omiani kännykkäriippuvaiseksi, iltapäiväkerhoilevaksi ja kiinalaisia merkkifarkkuja kuluttavaksi laiskojen laumaksi, mutta ne muut! Muut kasvattivat ja tässä sitä nyt ollaan!

Onneksi on monia,  jotka silloin tällöin muistuttavat, että lapsille tulee opettaa vastuuntuntoa. Pistää vähäsen tiskaamaan, imuroimaan, pitämään suunsa kiinni taikka tekemään sitä taikka tätä. Laittaa ne ulos tekemään käpylehmiä tai juoksemaan taloa ympäri. Sillä lailla sitä kunto kohenee! Niin sitä minäkin lapsena tein!
​Siinä samalla jää sitten itselle aikaa kirjoitella vaikka tämmöisiä blogeja tai muuten vain roikkua facebookissa kiroilemassa, kuinka kelvotonta sakkia nuorisomme on. Säälimässä tulevia katoavia työmarkkinoita ja nykyisiä oppilaitoksia siitä, että joutuvat taipumaan tämän nykynuorison edessä, joka puhuu perusoikeuksistaan silkkaa laiskuuttaan samalla kun räpläävät kännykkää.

O tempora o mores!