Kuntouttava työtoiminta on vieläkin tuntematon käsite niille, jotka eivät sitä joudu tekemään

Kuntouttavasta työtoiminnasta on kirjoitettu paljon, mutta silti siitä ei juuri mitään tiedetä. Paitsi se, että tekijälle maksetaan 9 euroa päivässä.
Kun kerron olevani töissä, suhtautuminen on "ahkera, hyvä kansalainen, reipas monilapsisen perheen veroja maksava äiti,". Kun kerron olevani pätkätöissä, suhtautuminen alenee sääliksi tyyliin "voi voi, on se nykyään kurjaa, kun on niin hankala saada vakihommia". Kun kerron, että olen 9 eurolla kuntouttavassa työtoiminnassa, muutun halvaksi makkaraksi "ai jaa niitä kyvyttömien juttuja".

Kerron, mitä on kountouttava työtoiminta, ilman termejä ja koukeroita:

Kuntouttavaan työtoimintaan on pakko mennä, tai menettää tukensa. Yllättävä käsitys on, että työttömyysturvan tulisi olla vastikkeellista. Oikeasti työttömyysturvan tarkoitus on auttaa pärjäämään sen ajan yli, jona ei ole töitä, mutta laiska työtön-propaganda on mennyt läpi ja iso osa ihmisistä kuvittelee työttömyysturvan olevan helppoa rahaa, jolla elelee herroiksi. Niin herroiksi, ettei töitä kannata edes hakea.

On sama, paljonko olet hakenut duunia. Ellei ole tärpännyt, on lopputulos pakkovärväytyminen kuntouttavaan työtoimintaan. Vaikka et olisikaan kuntoutettava, vaikka olisit työkykyinen. Vaikka olisit jo ollut kuntouttavassa työtoiminnassa useasti. Vaikka mitään lain mukaista syytä ei olisi laittaa sinua kuntouttavaan työtoimintaan. Sinne päädyt, jos et onnistu saamaan työtä. Vaikka ensin tulisi tarjota montaa muuta vaihtoehtoa. Niitä ei tarjota.

Kun menee kuntouttavaan työtoimintaan, kukaan työpaikallasi ei tiedä, mitä sinulla saa teettää. Siellä luullaan, että teet töitä siinä, missä muutkin. Sinun on itsesi kerrottava, ettet sa tehdä kaikkea sitä, mitä palkkaa nauttiva työläinen tekee. Samalla sinun on otettava riski siitä, että leimaudut selitteleväksi laiskiaiseksi.
Duunikaverisi ei tiedä, ettei sinua koske mikään työläistä koskeva turva tai etuus. Ainoa, mitä tiedetään, on, että saat sen 9 euroa. Kuulet kysymyksiä siitä, miksi teet vain neljää tuntia päivässä, mikset hae sairaslomaa, kun olet kipeä ja niin edelleen. Ihmetellään, kun väkeä ei saada töihin ja kuinka työttömät ovat laiskoja tukien ruokkiessa tätä laiskuutta. Moititaan, ettei rahaa ilmaiseksi tule, että miksi kuntouttavasta puhutaan ilmaisena työnä? Saahan siitä sen 9 euroa sen varsinaisen tuen päälle!
Saat epäuskoisia katseita, jos avaat suusi ja kerrot, että kuntouttavalla työtoiminnalla työ on itse asiassa  ilmaista työnantajalle. Ja että kunta tienaa jokaisesta 9 eurostasi euron ja rapiat. Kun kerrot, että tämä duuni tässä, jota teen, siitä on joskus maksettu jollekkin ihmiselle palkkaa. Kun kerrot, että sinusta ei mene vakuutusmaksuja eikä eläkettä kerry, ei myöskään lomia, ei mitään muutakaan. Kerrot, että olet ilmainen duunari työn teettäjälle, työpanoksesi menee sinne samaan paikkaan, minne palkallistenkin työntekijöiden työpanos menee. Sinun panoksesi ei vain maksa työnantajalle latiakaan.
Kerrot, että olet sosiaalihuollon asiakas. Viimeistään siinä vaiheessa sinua pidetään täytenä luuserina. Koska kukaan ei tiedä, että kuntouttava työtoiminta on sosiaalihuoltoa. 

Itse olen kuntouttavassa työtoiminnassa. Kutsun "kuntouttavaa" paikkaani ihan reteesti työpaikakseni, koska töitä minä siellä teen. Ja koen olevani aika tärkeäkin, ainakin niin on annettu ymmärtää. Olen keittiöapulaisena kotipalvelussa, teen siis töitä, joita nykyisin pidetään hanttihommina. Minä kuitenkin pidän siitä työstä, tiskikoneen ja lattiamopin lisäksi työhön kuuluu yllättävän paljon muutakin. 
"Paljon muutakin" sisältää siis paljon. Ihan kaikkeen en saisi lain mukaan ryhtyä, mutta tätäkään ei kukaan tiedä: en minä voi sanoa, etten tee tuota ja tätä.
Tai voinhan minä, mutta ihmistyössä täytyy ajatella tilanteen mukaan ja laittaa asioita tärkeysjärjestykseen. Kyse ei ole työvoimapulasta, ei siitä, että tarkoituksella teetettäisiin laissa kiellettyä palkkakorvaavaa työtä. Kyse on muuttujista, joita ei voi ennakoida, jonkun sairaslomasta ja  aikatauluista, joista ei voi äärettömiin joustaa.
Voisiko joku teistä sanoa ei, jos kysytään, että voitko katsoa tämän lääkepurkin päälle, että menee oikeaan osoitteeseen? Sillä välin kun hoitaja itse juoksee pää kolmantena jalkana auttamaan jotakuta, joka ei pääse itse vessaan? Hoitajat eivät myöskään voi kävellä asiakkaiden itsemääräämisoikeuden ylitse. Paljon sattuu tilanteita, joissa asiakkaan toisin toimimisen tahtoa on kunnioitettava ja sen vuoksi muu aikataulu kusee. Tai jos sattuu jotain, joka sitoo useamman hoitsun. Tai jos joku äkisti sairastuu ja tarvitsee ambulanssia. Tai, tai,tai ja jos, sillä sellaista on hoitajan työ ja joskus tarvitaan tilanteessa lisäkäsiä. Rupea siinä sitten nillittämään, että tällaista ei saa teettää kuntouttavalla... homma ei vain käytännössä toimi, ole mahdollista niin, että semmoisissa tilanteissa sanoo ei.
Tämä tiedetään siellä, missä alun perin päätetään käyttää kuntouttavan työtoiminnan orjia sen sijaan, että maksettaisiin oikeasta työstä oikeata palkkaa. Tätä tietoa ei kuitenkaan jaeta hierarkiassa alaspäin, sillä mitä vähemmän duunaritason jengi tietää kuntouttavasta, sitä enemmän ja helpompaa sitä on käyttää. 
​
Moni ala yksityistyy, eikä yksityisellä saa käyttää kuntouttavaa työtoimintaa hyväkseen. On kuitenkin olemassa possunaukko. Jos työmaan kiinteistön omistaakin kunta tai julkiseeen sektoriin luettava yhdistys, voidaan henkilö määrätä kuntouttavaan työtoimintaan kunnan tai yhdistyksen lukuun. Tiloissa toimiva yksityinen yritys saa siten ilmaisen työpanoksen. Harva tietää tai tajuaa tätäkään. Tietoa ei jaeta ja harva kuntouttavaan työtoimintaan joutuva ryhtyy lähetyssaarnaamaan asioiden oikeasta laidasta, kuten minä teen.

En nyt erittele tässä oikeastaan mitään sen kummempia pointteja. Kerron vain, miten asiat oikeasti menevät "in real life". Toivon, että jengi alkaisi enemmän miettiä asioita, ennen kuin avaa tietäväisenä suunsa työttömistä ja kuntouttavasta työtoiminnasta. Asiat eivät ole niin yksioikoisia ja mustavalkoisia kuin sitä luulee. Samassa kuntouttavan sopassa on laki ja lainmukaisuus, käytäntö ja muuttuvat olosuhteet, tieto ja tiedon jakaminen, asenteet ja ennakkoluulot. Lakia ei noudateta, kuten se on noudatettavaksi tarkoitettu. Käytännössä ihminen pakotetaan 9 euron hommiin. Kukaan ei tiedä eikä tiedoita työmaita siitä, mitä kuntouttava on ja mitä siihen kuuluu ja mitä ei. Ei työkavereilta voi odottaa, että he itse alkavat lukea lakia kuntouttavasta työtoiminnasta ja ottaa selkoa siitä, mitä töihin tulevalta tyypiltä voi odottaa ja ikävää on sekin, että kuntoutettavan itsensä täytyy koko ajan olla avaamassa asiaa. Vielä ikävämpää on, ettei missään kukaan aktiivisesti valvo sitä, miten kuntouttavaa käytetään. 

Itseäni harmittaa, ettei perheen lisäyksen vuoksi taida herua oikeita töitä tälläkään kertaa. Sillä oikeisiin töihinhän tämän kuntouttavan työtoiminnan tulisi lopulta johtaa, olen kuntsarissa jo kolmatta kertaa. Koska en ole saanut muuta kuin kuntouttavaa työtoimintaa, tulen saamaan minimiäitiyspäivärahan. Työttömänä ollessani en voinut opiskella, koska taloutemme ei olisi kestänyt sitä, joten olen edennyt luuserilinjastolla avoimessa yliopistossa. Lapsia taas en tilannut lisää, niitä vain tulee sterilisaatiosta huolimatta. Kohta meitä on seitsemän. Olisi huisin jännää saada työtä, mutta koska minua on ennenkin rangaistu lasten saamisesta kuntouttavalla työtoiminnalla, niin tehdään vissiin jatkossakin. Ja pakkohan sinne on mennä, koska nämä suut on ruokittava. Tällaisia asioita on turha selittää päättäjille, herroja ei kiinnosta, mihin köyhä kuolee, kunhan se vain kuolee.
Mutta olisi sentään lohdullista, että tavan perusmaukat eivät ihan heti asennoituisi työttömään laiskana yhteiskunnan elättinä ja esittäisi nasevia mielipiteitään siitä, kuinka työttömiä ei saa töihin ja kuinka maamme perusturvan taso kannustaa sohvaperunailemaan. Vallankin, kun nämä kaikentietävät ovat duunareita itse, tai yrittäjiä, joiden ei tarvitse tietää mitään helvetillisestä lappusodasta Kelan kanssa, eikä siitä, että 9 eurolla saa 9 litraa sitä halvinta maitoa.