Aamun Edvarssonit

Bo Edvarsson on luonut syytösstrategiat. (Bo Edvardsson, University of Örebro, School of Law, Psychology and Social Work 2009)
Ne käsittelevät todisteiden sepittelyä lastensuojelussa, eli sitä, miten viranomaiset saavat aikaiseksi kummallisia todisteita aivan tavallisista ihmisistä. Todisteita fabrikoidaan, siis sepitetään käyttäen erilaisia keinoja.

Strategioita on paljon, mutta keskityn tässä käyttämään esimerkkinä tämänaamuisia sattumia, joista saisi kasaan vaikka millaisen huolen, jos vain haluaisi. Tarkemmin strategioista pääsette lukemaan blogin lopussa olevan linkin kautta. Avaan ensin hieman lisää Edvarssonin syytösstrategioita:
Lastensuojelun asiakkaat ovat usein huomanneet, etteivät heistä tehdyt kirjaukset pidä lainkaan paikkaansa tai niissä on osittain väärää tai kummallista tietoa. Moni vanhempi on taistellut ja taistelee edelleen huostaanotettua lastaan kotiin väittäen, että heidän perheestään tehdyt väitteet ja dokumentit ovat valheellisia. Että he ovat ihan tavallinen perhe, joka joutui lastensuojelun mielivallan uhriksi.
Tämä on totta. Lapsen edun varjossa piilee osin tiedostamaton tavoite, halu olla oikeassa ja halu kontrolloida tilannetta niin, että oma oikeassa oleminen tulee todistetuksi. Kun jollakin taholla herää huoli lapsesta, siis hyopteesi siitä, että perheessä ei ole kaikki hyvin, vaikuttaa tämä hypoteesi eli epäily toimintaan. Objektiivisuus on yksi viranomaisen toiminnan perusvaatimus, mutta monesti haluttu oletus (että perheessä ei ole kaikiki ok) vaikuttaa voimakkaammin kuin tarve olla puolueeton. Kun sitten perheitä arvioidaan, astuvat kuvaan syytösstrategiat: epolennaisuuksiin puuttuminen, toisen käden tiedon (huhujen) kirjaaminen totena, täysin normaalin asian kääntäminen epänormaaliksi, vaatimustason kohottaminen niin korkealle, ettei perhe voi siihen yltää, tiedon kirjaaminen niin epämääräisenä kuin mahdollista, tavallisen tilanteen ylidramaattinen kuvaaminen, oletuksien kirjaaminen totena, suoranainen todisteiden keksiminen eli valehtelu, asiayhteyksien irroitteleminen ja uudelleen yhdisteleminen negatiivisen lopputuoksen saamiseksi, virheiden ja puutteiden tarkoitushakuinen etsintä ja kirjaaminen, tuomitseva asenne, perheen hermostuttaminen tahallaan, jotta saadaan esim. agressiivinen reaktio (mahdollinen väkivaltaepäily) kirjattua.

Tänä aamuna minä sekoilin oikein kympillä. Jos tästä sekoilusta haluttaisiin nostattaa "edvarssonmaista" huolta, se tapahtuisi suurin piirtein tällä tavalla:

Saavuin tokaluokkalaisen tyttäreni vanhempainvarttiin myöhässä ja ensimmäinen asia, mitä opettajalle sanoin oli "tää on taas niitä aamuja kun ei olis pitäny nousta ollenkaan". Jos tätä lausumaa käytettäisiin syytösstrategian tavoin, se kirjattaisiin epäilynä äidin mahdollisesta masennuksesta, hänhän ei jaksaisi edes nousta ylös vuoteesta aamulla.
Saapuessani koululle hiukseni olivat melko sekaisin ja ulkoinen olemukseni ei niin huoliteltu. Olin myös flunssainen, minua aivastutti ja yritin pidättää aivastuksia. Silmiini nousi sen vuoksi vesi ja minä myös yskin. Tämä voitaisiin kirjata huolena siitä, etten jaksa huolehtia itsestäni. Kirjauksissa voisin olla itkeskelevä äiti, joka puhuu sekavia, sillä pyyhin vettä silmistäni ja huonosti nukkuneena sekä flunssaisena en ollut artikulaatiossani sillä parhaimmalla tasolla.
Olin siis noussut aamulla ja kietaissut huiviini buranan, suunnitelma oli selkeä: viedä kuopus päiväkotiin ja kävellä päiväkodin parkkipaikalta suoraan koululle vanhempainvarttiin. Huomasin kuitenkin kuopuksen vietyäni, että kännykkäni on hukassa ja etsin sitä hätäpäissäni parkkipaikalta, se putoaa joskus taskustani, jossa ei ole vetoketjua. Puhelin ei ollut parkkipaikalla, joten mietin, otinko sitä edes mukaani kotoa lähtiessäni? Hyppäsin autoon ja ajoin kotiin. Pääsin kotipihaan, kun puhelin piippasi kuskin penkin alta, opettaja siellä kyseli, olenko tulossa?
Olin unohtanut vanhempainvartin puhelinpaniikissani! Unohtelu voitaisiin kirjata masennusoireena. Se, että kaahailen aamulla flunssaisena edes takaisin ja mieheni nukkuu kotona, voitaisiin kirjata mieheni osallistumattomuutena perheen asioihin ja askareisiin. Voitaisiin kirjata, että äiti kantaa yksin vastuuta perheen asioista. Ja on siksi väsynyt.
Tyttäreni on haavelija. Se näkyy koulussa ja kotona lievänä huolimattomuutena. Tyttö saattaa unohtua omiin ajatuksiinsa ja hänen läksyntekoansa on seurattava melko tarkoin, jotta hän muistaa ne tehdä. Kirjatehtävät ovatkin tehtyinä, mutta koulusta jaettavat monisteet katoilevat, opettaja kertoi, että ne ovat usein tekemättä. Niiden olemassaolosta minä en usein edes tiedä, niitä ei löydy kansiosta, jota lapsi kuljettaa mukanaan. No, sovimme, että edelleenkin on tiukennettava kontrollia siitä, onko kaikki tarvittava todella olemassa, tehty ja tarkastettu. Tämä voitaisiin kirjata lapsen keskittymiskyvyttömyydeksi, joka johtuu kotioloista. Myös voitaisiin kirjata, että äiti ei huolehdi tai välitä lapsen koulunkäynnistä. Voitaisiin kirjata, että lapsi kantaa aikuiselle kuuluvaa vastuuta.
Yksi näistä kuuluisista monisteista lojui kerran keittiön pöydällä nurinpäin. Tytöt olivat piirrelleet paljon sinä päivänä ja jättäneet paperinsa lojumaan pöydälle. Minä puhuin puhelimessa ja ajatuksissani piirsin yhden tyhjäksi jääneen paperin täyteen etanoita. Kun keräsin papereita kasaan myöhemmin, äkkäsin, että olin sotkenut koulumonisteen tyhjän puolen etanoilla! Kerroin tämän esimerkkinä opettajalle siitä, miten nämä monisteet meillä "löytyvät", vaikka niiden kuuluisi olla koululta lähteissä siinä keltaisessa kansiossa, jota lapsi kuljettaa mukanaan. Kirjauksissa kotini saattaisi esiintyä sotkuisena paikkana, josta ei löydä edes lapsen läksyksi tullutta aanelosta. Mainintaa voisi olla myös siitä, että äiti puhuu puhelimessa päivät pitkät jättäen lapset huomiotta. 
             
Syytösstrategiakirjauksissa perheeni olisi tämän aamun perusteella tuen tarpeessa oleva perhe. Pienestä pästäisiin hyvään alkuun. Kun sitten lastensuojelun tarpeen kartoitusta tehtäisiin, löytyisi lisää kirjattavaa. Miehelläni on pitkät rastat, ja rastapäät polttavat kannabista. Minulla on ylläni goottikorsetti ja korkokengät, joten olen seksuaalisesti kieroutunut. Kotonamme on haukkuva koira, siis agressiivinen koira. Lapsilla on kännykät, he siis pelaavat liikaa. Kaapissani on viinitonkka, olen siis alkoholisti. Ja niin edelleen. 
Tällainen toiminta olisi todisteiden fabrikoimsta, josta Edvarsson puhuu. Tarkempia perusteita esimerkiksi lasten huomiotta jättämisestä ei fabrikoimisen yhteydessä esitettäisi. Jos niitä perusteita joku sattuisi tivaamaan, annettaisiin lisää oletettua tietoa asian vierestä paljon, sekavalla tavalla ja yleistäen. Tällä tavoin kysyjä saisi "perustelut", jotka oikeastaan eivät olisi mitään perusteluita, mutta ne saataisiin kuulostamaan perusteluilta. Lisättäisiin vain niin paljon negatiivista "tietoa" perheen tilanteesta, että perusteluita vaatinut tahokin (esim.tuomioistuin) alkaisi uskoa tähän fabrikoituun totuuteen.
Lopuksi korostan, että esimerkkini on kirjoitettu konditionaalissa, ja siinä se myös pysyy. Oikeasti olen pääosin erittäin tyytyväinen lasteni koulun toimintaan ja tapaan hoitaa asioita. Valitettavasti tiedän kouluja, joissa esimerkin osoittamalla tavalla saattaisi aivan hyvin käydä ja on käynytkin.

Kannattaa nyt avata tuo alla oleva linkki, se lisää tietoisuutta. Suosittelen sitä erityisesti ammattilaisille, sillä huolikarttailijat eivät aina itse edes tajua fabrikoivansa todisteita. On hyvä huomata, mikäli tekee moista vahingossa. 


http://niinaberg.com/kirjasto/edvardsson-syytosstrategiat-lastensuojelun-selvityksissa/

           

---