Elena Uusitalo
Elena Uusitalo
  • Blog
  • About
  • Contact
  • Untitled
  • Terveisiä perheestä
  • Runot
  • Blog
  • About
  • Contact
  • Untitled
  • Terveisiä perheestä
  • Runot

Entä, jos "vastaisi samalla mitalla"?

10/28/2015

1 Comment

 
Picture
Tuli mieleeni eräs seikka, joka huvitti ajatuksena suuresti. Olin tukihenkilönä taannoin eräässä lastensuojelullisessa asiassa, jossa tuttuun tapaan käsiteltiin lastensuojelun kirjauksia. Kirjaukset sisälsivät melkoisesti olettamuksia ja arvailuja kohteena olevan perheen elämästä ja olosuhteista. Avainsanoja olivat mm. "oletamme" , "koimme", "tuntui" ja "vaikutti". Lisäksi kirjauksissa oli käytetty sanoja, joiden sisällöllinen tunnelma antoi yleisesti ajateltuna olemassa olevasta totuudesta liioitellun ja dramaattisen kuvan. Voisin jopa todeta, että adjektiiveja oli käytetty tarkoitushakuisesti.
 
Se huvittava seikka, joka tulla tupsahti mieleeni, oli seuraava: entä, jos asiakas (oli hän sitten muutoksenhaussaan taholla millä hyvänsä) kirjoittaisi kantelunsa, valituksensa tai vastineensa samalla tyylillä kuin viranomainen? Jos viranomainen liioittelisi, olettaisi tai suorastaan sepittelisi asioita asiakkaastaan, miksei asiakaskin voisi vastata samalla mitalla? Voimme keksiä kuvitteellisen tapauksen, josta nyt kuvittelemme kantelevamme. Se voisi kuulua vaikkapa näin:

"Heinäkuun 16 päivänä 2014 saimme häiritsevän puhelun Maija Meikäläiseltä, joka vastaa kuntamme lastensuojelusta. Hän kertoi meistä tehdyn lastensuojeluilmoituksen. Taustalta kuuluin häiritsevää hälinää, jota Meikäläinen yritti pahoitella hätäisesti ja huolimattomasti. Puhelussa sos.tt Meikäläinen ilmoitti, että kotiimme tullaan tekemään kotikäynti. Koska olemme työelämässä, kotikäynnin ajankohdasta oli neuvoteltava. Sos.tt Meikäläinen kertoi agressiiviseen sävyyn asian olevan kiireellinen ja sen vuoksi kotikäynti olisi tehtävä pikimmiten lastemme turvallisuuden varmentamiseksi. Meille jäi mielikuva, sos.tt Meikäläinen ikään kuin antoi ymmärtää, ettei neuvotteluvaraa juuri ole. Saimme kuitenkin sovittua ajankohdan järjesteltyämme työvuorojamme uudelleen. 
          Kotikäynnille saapui 16.7.2014 sos.tt Maija Meikäläinen ja hänen työparinsa Matti Teikäläinen. He valittivat myöhästymistään syyttäen kiirettä. Hyvin epäviranomaismaisesti he asettautuivat keittiön pöydän ääreen. Sostt. Meikäläinen etsi tarvittavaa lastensuojeluilmoituksen ilmoitusosaa sekä muistivihkoaan äärimmäisen sekavasta asiakirjasalkustaan. Hänen toimensa vaikuttivat hyvin kiireisiltä ja hätäisiltä, suorastaan maanisilta. Hän ei löytänyt kynäänsä ja mumisi jotakin sekavaa sos.tt. Teikäläiselle, joka ei reagoinut työparinsa kontaktoimiseen millään tavalla. Meille heräsi huoli siitä, ovatko kyseiset sosiaalityöntekijät kadottaneet tärkeät työvälineensä ja kuinka he kykenevät huolehtimaan perheemme oikeusturvan toteutumisesta, sillä heidän kahdenkeskinen vuorovaikutuksensa vaikutti lähes olemattomalta.
          Sosiaalityöntekijät tahtoivat nähdä asuntomme, jonka toki esittelimme huone huoneelta. Sos.tt Meikäläinen kuljeksi huoneissa epämääräisesti silmäillen sinne tänne. Lapsemme tervehtivät sosiaalityöntekijöitä. Työpari Teikäläinen kysyi lastemme nimiä ja ikää terävään, hieman pelottavaan sävyyn. Tilanteesta syntyi mielikuva, ettei sos.tt Teikäläinen kyennyt huomioimaan lastemme ikää, saati olemaan vuorovaikutuksessa lastemme kanssa lapsen ikätasoista ymmärryskykyä silmällä pitäen.
          Perheemme äiti tekee kolmivuorotyötä. Sos.tt Meikäläinen esitti huolensa äidin mahdollisesta väsymyksestä ja kyseenalaisti lasten päivärytmin, vaikka selitimme, että perheessä isä tekee päivätyötä, joten lasten rytmi ei häiriinny äidin työvuoroista. Koimme sos.tt Meikäläisen huolen mittakaavan harhaisuutta muistuttavana tilana. Työaikojen jälkeen hän siirtyi harkitsemattomasti ja epäluuloisesti käsittelemään aihetta "saavatko lapset tarpeeksi aikaa äidiltä?" Kuulustelumainen keskustelu perheemme  tilanteesta oli hyppelehtivää, asiasta toiseen epäjohdonmukaisesti etenevää ja epätarkoituksenmukaista. 
          Hyvin hajanaisen keskustelun ohessa perheen äiti yritti tehdä tarkentavia kysymyksiä. Sosiaalityöntekijät vähättelivät asiantilaa epämääräisesti. Perheelle jäi mielikuva ja tunne siitä, että perheen näkemystä ei lainkaan sisäistetty tai otettu huomioon. Sos.tt Meikäläinen etsi silmälasejaan kysyen sos.tt Teikäläiseltä, tiesikö tämä, missä ne olivat. Perheelle heräsi huoli sos.tt Meikäläisen jaksamisesta työssään ja siitä, kykeneekö hän huolehtimaan kuntamme noin 60:stä lastensuojelun piirissä olevasta perheestä, mikäli hänelle ei jää aikaa huolehtia edes omasta perusterveydestään, johon näkeminen olennaisesti liittyy. Silmälasien hetkellinen etsiminen aiheutti sos.tt Meikäläiselle myös ajatuskatkoksen.
          Kuulustelunomainen keskustelutilanne sekä tukitoimien tarjoaminen tapahtui asuntomme keittiössä, jonne tilanteen tässä vaiheessa lapsemmekin olivat siirtyneet kuuntelemaan. Sosiaalityöntekijät suolsivat kysymyksiään ja subjektiivisia havaintojaan lasten ollessa kuuloetäisyydellä, mikä huolestutti kovasti perheen äitiä. Joutuisivatko perheemme lapset nyt kantamaan taakkaa aikuisten asioista? Koimme perheemme vanhempina ja huoltajina, että lapsemme asetettiin aikuisen asemaan. 
          Pyysimme saada tietoa siitä, mitä seuraavaksi on tarkoitus tapahtua tai tehdä. Sos.tt Meikäläinen tukeutui sos.tt Teikäläiseen kysyen, mitä mieltä hän on asiasta. Kotikäynnin tunnelma muuttui epävarmaksi, sillä olemme ymmärtäneet, että viranomaiseen tulisi voida luottaa ja että viranomaisen tulisi tietää, mitä viranomaisvalvontaisessa asiassa tulee tehdä. 
          Huolemme ja kantelumme aihe käsittää tässä lähinnä kuntamme sosiaalitoimen työolosuhteet ja työturvallisuuden. Sosiaaliviranomaisten epävakaa käyttäytyminen herätti meissä huolen siitä, onko työssä jaksamisen kannalta mahdollista saada apua sos.tt Meikäläiselle. Meikäläinen on selvästi ylityöllistetty ja kiireen vuoksi väsynyt ymmärtämättä sitä itse. Hän kuitenkin hukkaa työvälineitään ja hänen salkkunsa on pahoin epäjärjestyksessä sekä suorastaan sotkuisessa kunnossa. Salkussa oli mm. Suklaasuukkojen kuoria ja eräässä asiakirjassa oli kahviläikkä.
          Myös sos.tt Teikäläisen uudelleenkouluttaminen (esim. kurssi lastenpsykologiaa) heräsi kysymyksenä mieleemme. Hän on selkeästi kykenemätön keksustelemaan lasten kanssa ikätasoisesti. Lapsemme eivät kokeneet tilannetta turvalliseksi, he kertoivat pelänneensä, mitä saa ja mitä ei saa sanoa. Sos.tt Teikäläisen nallekorteissa ei ollut sopivia vaihtoehtoja ja sos.tt Teikäläinen oli vaikuttanut ahdistavalta sekä lapsen mielipidettä ymmärtämättömältä henkilöltä."

Tietenkään yksikään taho ei tulisi puuttumaan tällaiseen kanteluun tai muutoksenhakukirjelmään. Tällaisten kirjelmien huoliväylä on yksisuuntainen. Perheen suojaan tällaisin kirjelmin puututaan useinkin, mutta tällaiset kirjelmät eivät ole tehokkaita muutoksenhaussa. Itse asiassa tämä hupaisa ajatus ei ole kyllä yhtään hupaisa, enemmänkin surkuhupaisa. 

1 Comment
Juuri näin!
10/28/2015 10:41:31 pm

Loistavaa pohdintaa. Jos joku ulkopuolinen joskus katsoisi sossujen toimintaa, niin tuoltahan se auki kirjoitettuna kuulostaa ja näyttää.
Jos joku tarkkailija äänittäisi heidän puheitaan ja tarkasteli asiakirjoja, niin uskon, että syntyisi kuva maanisista, epäloogisista ja vähäjärkisistä ihmisistä sekoilemassa toisten ihmisten asioiden parissa.

BTW; oikeestiko työssä käynti nähdään negatiivisena asiana.. Syrjäyttämistavoite siis ON todellinen??

Reply



Leave a Reply.

    Picture

    Elena Uusitalo

    " Emmä riitaa rakenna, mutta en rauhaakaa rukoole"

    Archives

    June 2017
    May 2017
    April 2017
    March 2017
    January 2017
    December 2016
    November 2016
    October 2016
    September 2016
    August 2016
    July 2016
    June 2016
    May 2016
    April 2016
    March 2016
    February 2016
    January 2016
    December 2015
    November 2015
    October 2015
    September 2015
    August 2015
    July 2015
    June 2015

    Categories

    All

    RSS Feed

Powered by Create your own unique website with customizable templates.