Kotikasvatus ei loukkaa lapsen yhdenvertaisuutta, mutta päivähoito-oikeuden rajaaminen loukkaa

Tuomas Kurttila on moittinut päivähoito-oikeuden rajaamista lapsilta sen perusteella, että toinen vanhemmista on kotona esim. työttömyyden vuoksi. Kurttila sanoo: "Lapsuus Suomessa eriarvoistuu perhetaustan mukaan.” Ja Kurttila on oikeassa.
Jotkut jaksavat hokea, että kyllä kotonakin voi kasvattaa lapsen ihan yhteiskuntakelpoiseksi. Siitä ei olekkaan kyse, eikä lapsiasiavaltuutettu ole väittänytkään missään, että siitä olisi kyse. Kurttila on puhunut yhdenvertaisuudesta. Näyttää siltä, että jengi ei tajua sanan merkitystä.
Perustuslain mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia. Säännökseen sisältyy syrjinnän kielto. Ketään ei saa asettaa eri asemaan ilman hyväksyttävää syytä esimerkiksi iän, sukupuolen, terveydentilan, ylipäätään minkään henkilöön liittyvän syyn perusteella. Perustuslaki kieltää ei-hyväksyttävän erottelun siis henkilöön liittyvän syyn perusteella.
Kiellettyä on välitön syrjintä, eli syrjintä vaikkapa suoraan sukupuolen perusteella. Kiellettyä on myös välillinen syrjintä, eli kohtelu, joka näennäisesti näyttää olevan yhdenvertaista, mutta on tosiasiassa syrjivää.
Vielä perustuslaissamme mainitaan, että lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä.
Kun nyt joltakin lapselta evätään oikeus päivähoitoon sillä perusteella, että äiti tai isä on kotona, on peruste itsessään syy, joka kohdentuu lapseen henkilönä. Syrjinnän kielto on laissa sen vuoksi, ettei ketään voisi syrjiä sellaisen ominaisuuden tähden, jolle henkilö itse ei voi mitään (esim. ikä). Kysyn, voiko lapsi mitään sille, että äiti jäi työttömäksi? Edelleen kysyn, onko peruste evätä lapselta oikeus perusteella, jolle lapsi ei mitään itse mahda?
Tästä on kysymys. Ei siis siitä, kuinka hyvin lasta kotona hoidetaan ja tuleeko hänestä kotonakin yhteiskuntakelpoinen. Eväämällä yksi oikeus tehdään tietä seuraavien oikeuksien rajaamiselle. Ja tarpeeksi pitkälle vietynä huomaamme äkkiä elävämme yhteiskunnassa, jossa yhdenvertaisuutta löytyy enää historian kirjoista.

Otetaampas pari hullua esimerkkiä ja käännellään vähän lantakasaa toisinpäin:
Oletetaan, että olet hyvätuloinen kansalainen. Hallitus päättää, että koska sinulla on rutkasti rahaa niin mitäs sinun kakarasi ilmaisella peruskoulutuksella loisivat? Tällätään 2500 euron lukukausimaksu per nokka. 

Oletetaan edelleen, että olet rikas. Nyt sinulla on vammainen lapsi. Päätetään, että rahakkaana ihmisenä joudat kustantamaan henkilökohtaisen avustajan, apuvälineet ynnä muut omasta kukkarostasi. Julkinen apu kun kuuluu vain köyhille, ja sinä et ole köyhä. 

Niin, ja asetetaan tulorajat huostaanotoille. Jos olet riittävän rahakas, maksat lapsesi huostaanoton itse. Itsehän sinä mokasit, etkä ole edes köyhä ja sen vuoksi kykenemätön antamaan riittävää huolenpitoa. Miksi yhteiskunnan pitäisi maksaa kaljoittelevan teinisi laitosaika?? 

Esimerkkien lapset olisivat ehdottomasti eriarvoisessa asemassa muihin nähden. Perhetaustansa vuoksi. Tosielämän lapset ovat eriarvoisessa asemassa nyt, tämän päivähoidon rajaamisen myötä. Perhetaustansa vuoksi. 
​Tajusitteko jutun juonen?

Vielä kerran, päivähoidon suominen jokaiselle lapselle ei ole vanhemman laiskuutta tai kotikasvatuksen surkeutta. Se on (tai olisi) jokaisen lapsen oikeus yhdenvertaisesti siihen katsomatta, millaisesta perheestä lapsi tulee. 
Oikeushan ei ole velvollisuus. Ei missään lintukirjassa lue, että lapsi on pakko laittaa päivähoitoon. Ei lasta ole pakko laittaa peruskouluunkaan. Sen kuin kasvattaa ja kouluttaa kotona, jos osaa ja haluaa. Varmasti tulee silläkin tavalla kelpo ihmisiä tähän yhteiskuntaan. 


linkki uutiseen: http://www.hs.fi/kotimaa/a1451188791611?jako=86ceb80e73e29efd6089c49fba52ce52&ref=fb-share