Köyhyys

Tuo saatanallinen kirosana. 
Kun on viidettä päivää kipeä, mutta miettii vain, paljonko lääkärissä käyminen maksaa? Vertaa sitä jääkaapin sisältöön ja toteaa, että liikaa.

Puhutaan turtumisesta. Siitä, ettei vitutuskäyrä enää nousekkaan, kun joku neropatti facebookissa päättää ilmaista itseään sanoen, että köyhä on laiska ja köyhyys on omaa syytä. Kun koulun taholta tulevaa painetta ei oikeastaan enää tunne, se on vain huonosti lämmitettyä saunaa vastaava hönkäys. Jaa, että retkiraha sinne ja uudet sisäpelikengät tänne... Iloisella hymiöllä varustettu kotiin lähetetty viesti päätyy takansytykkeeksi. Kun leipäjonossa kökkiminen ei enää nolota. Kun automaattisesti etsit kaupan hyllyiltä punaisella laputettuja tuotteita. Kun keität hammasharjaasi kuudennen kerran. Silloin sinä olet turtunut köyhyyteen.

Mitä tästä tajuaa se naamakirjaan kirjoittelija, joka sitkeämmin kuin influenssalima kommentoi kerta toisensa jälkeen, että " kyllä työtä tekevälle löytyy!" Kai se jotakin tajuaa, sillä onhan se oikeassa, työtä löytyy kyllä tekevälle vaikka kuinka paljon. Palkkaa vaan ei tunnu löytyvän. 9 euron kulukorvauksella saa kyllä paiskia hommia vaikka eläkeikään saakka, jos haluaa. 

Olen huomannut, että monen köyhän saa sinnittelemään se, että hänellä on vielä alaikäisiä lapsia. Jos olisi yksin, niin mitä väliä millään oikeastaan olisi? Sitä voisi helposti ruveta vaihtamaan tökärinsä keppanaan. Ei tarvitsisi miettiä, meneekö sähkölasku perintään vai ei. Mutta kun on lapsia, sitä ratkoo elämän sanaristikoita: tuohon kohtaan Leppäkosken Sähkö , tuohon kohtaan Elisa, tuohon tulee vuokranantaja ja tuohon Kelan takaisinperintä. 

Ristikon jälkeen siirrytään innovoimaan tulevaa: Otetaan ruutupaperia ja vedetään keskelle viiva. Vasemmalle puolelle ranskalaisin viivoin "mitä piti tehdä" ja oikealle " mitä on mahdollista tehdä". Palaveerataan keittiön pöydän ääressä. Mikä nyt oli kenellekkin ensisijaista? Esikoiselle on pakko ladata puheaikaa, että edes yhdellä muksulla on koulussa puhelin, jos jotakin sattuu. Yritetään myydä huuotnetissä olohuoneen taulu. Ehdollistettuna myyntimenestykselle sovitaan, että lähdetään kirpputorikierrokselle etsimään uutta selkäreppua. Lopuksi pidetään tuttu ja turvallinen puhe siitä, miten rikkaita ollaan henkisellä tasolla: " ...meillä on rakkautta ja yhdessäoloa, siis enemmän kuin monella...". 
Jokin sielussa helähtää, kun perheen teini tuhahtaa, että aikoo tulla isona niin rikkaaksi, että voi ostaa äidilleen kunnollisen auton ja oman talon. " Kun nyt ostelet itsellesi vain, mitä minä semmoisilla enää kääkkänä teen". Ja äkkiä tiskaamaan, ettei teini huomaa linssiisi pyrkivää tippaa. 

Köyhän paras pakkobestis on usein sossu. Tosin vain paperilla. Mutta se kysyy useammin kuin muut kaverit, "miten teillä menee, pärjäättekö?" Varmaan se on opetettu kysymään niin, se tosin ärsyttää. No miten tässä nyt menisi? Paas arvaten. Tällä viikolla tuli kolme kirjettä, joissa "valinta ei kohdistunut sinuun, hyvää jatkoa". Sähkölaskussa tuli tonni takkiin, koska puut loppuivat tammikuussa. Sain pikavippini maksettua, sen, jonka otin autoa varten. Auto hajosi ja on nyt korjaamolla. Työkkäristä tarjosivat kuntouttavaa työtoimintaa ja eilen soitti puhelinmyyjä tarjoten Kotivinkkiä. Muuten menee ihan kivasti.

Ei köyhän elämä ole ihan mahdotonta. Köyhä oppii säästämään pakon edessä mitä merkillisimmissä asioissa. Mutta eräs asia köyhän on hyvä osata, nimittäin ignooraaminen. Ellei sitä osaa, ensin palaa hihat, sitten käämit, sitten loputkin ja sitten jonotellaankin jo onnellisuuspillereitä apteekin jonossa. Pitää siis osata ohittaa pikkuvinkit siitä, miten "voisit olla itsekkin hiukan asialla", huomautukset siitä, että " eihän se nyt paljoa maksa", lasten kavereiden ihmettelyt siitä, että " onko teillä vaan yks läppäri?" 

Yksi köyhä osti tässä hiljan pojalleen mopedin. Satun tietämään, kuinka kauan siihen oli säästetty rahaa euro kerrallaan. Luulisi olevan hieno juttu. Kaikilla muillakin pojilla on mopo. Helpotuksen huokaus, että poika ei enää joudu nolona sotkemaan fillarilla kavereidensa perässä. Julkisesti köyhä ja sitä häpeämätön perhe kehtasi siis ostaa mopon. Ja kehtasi vielä innoissaan kertoa saavutuksestaan. Voitikkos lotossa, oliko tuo nyt järkevä sijoitus, saitko sossusta jättipotin, kyselivät kommentaattorit.

En enää tiedä, kumpi on levinneisyydeltään laajempaa, älyn vähäisyys vai kateus.

---