Köysi kiristyy

Hyvät, pahat ja rumat - elokuva tuli mieleeni, kun sain pyynnön piirtää äkkiä jotakin, joka kuvastaa lapsilisäleikkauksia. Kuvassa lasta hirtetään ruokaympyrän päällä. Hallitus kiristää yhteiskuntasopimuksella. Elokuvassa paha kuoli. Ruma jäi roikkumaan puuristillä seisoen hirttoköyden varaan, jalkainsa juuressa rahasäkit. 
Kääntelin ajatusta aivokapasiteettini pimeällä puolella ja kynä lähti liikkeelle kuin itsestään. Koen, että lapsiani kuristetaan hengiltä tässä maassa. Koen, että se lapsilisä, jota minä nostan lasteni ylläpitoa varten, on hallituksen mielestä liikaa. Hallitus varmaankin kuvittelee, että olen tehnyt lapsia saadakseni lisää rahaa? Hallitukselle ei tule pieneen mieleenkään ajatella, kuinka minä lapsilisät käytän. 
Kun lapseni kävivät neuvolassa, sain ruokaohjeita lähes joka kerta. Niitä pieniä vihkosia, joissa kerrotaan, mitä kaikkea lapsen tulee syödä, jotta hänellä olisi monipuolinen ja terveellinen ruokavalio. Se kaiken aa ja oo. 
Lapset kuluttavat muutakin kuin ruokaa, mutta en mene siihen nyt. Ruoka, jota viranomaiset lapsille suosittelevat, maksaa sen lapsilisän verran, eikä se edes riitä. Kyllä minua suututtaa suunnattomasti olla Lidlissä joka ikinen kerta ja huomata, että se, mihin meillä on varaa, on paskaa. Valmislihapullat maksavat alle euron ja oikea liha viisi euroa. Jauhelihaa saa kolmella eurolla sen 700 grammaa. Kasvikset, maito, juusto, jumalauta kala! Kala! Kenellä on varaa syödä kalaa niin usein kuin sitä suositellaan? Onko hallitus käynyt viimeaikoina kaupassa? 
Hirttoköysi ei kiristy minun kaulani ympärillä. Vaan lasteni. Minä olen se hyvä, joka yrittää ampua köyden poikki. Mutta Arkadianmäen seinät eivät läpäise verbaalisia luoteja. Eivät minun, eivätkä niiden monien muidenkaan, jotka kantavat kotiin niitä ruokintasuosituksia neuvoloista. Korvissa soi mantra siitä, kuinka "jokaisen" on osallistuttava. 
"Jokaisella" on myös perusoikeudellinen eksistenssiminimi, eli se elämisen minimitaso, jolla tulee toimeen. Eksistenssiminimi turvataan jokaiselle tässä maassa. Okei, minä, aikuinen, voin tinkiä vaikka mistä. Voin olla syömättä. Voin olla autoilematta, Voin kulkea samoissa vaatteissa vuosikaudet. Voin muuttaa neliöstä kaksioon. Minä voin elää alle eksistenssiminimin koska tahansa. Mutta kuka on niin sairas, että pakottaa kaksivuotiaan tai seitsemänvuotiaan elämään tämän minimin alapuolella? Kuka on niin sairas, että ehdoin tahdoin syrjäyttää ihmisen jo lapsena? Päättää, että tästä lapsesta tulee köyhä, asunnoton, syrjäytynyt, sairasteleva aikuinen? Jolla on elintasodiabetes, mielenterveysongelmia, päihdeongelmia, heikko koulutustaso ja huonot hampaat?
Kuinka helvetissä hallitus perustelee lapsilisäleikkauksensa? Vedoten jokaisen osallistumisvelvoitteeseen? Miten lapset voidaan velvoittaa osallistumaan aikuisten tekemien virheiden korjaamiseen? 
Sehän on lapsen asettamista aikuisen asemaan. Vastoin lain keskeistä periaatetta, joka velvoittaa edistämään lapsen suotuisaa kehitystä ja hyvinvointia. 
Pistää miettimään, mitkä ovat Sipilän periaatteet omien lastensa kohdalla olleet? Ovatko lapset tuoneet ruoan pöytään herra ministerille, kun hän kuvittelee muidenkin elävän leveästi lapsilisillä?

---