Kun homma toimii

Kävin TE-toimistossa taas tänään. Odotukset eivät olleet korkealla viime kertojen jäljiltä. Historiani kyseisen laitoksen kanssa on sisältänyt kanteluita ja jopa rikosilmoituksen, joka minusta tehtiin, kun viime kerralla nauhoitin asiointipalaverini. ELY-keskus on sittemmin kiinnittänyt huomiotaan TE-toimiston virkailijan toimintaan ja AVI puolestaan kunnan sosiaaliviranomaisen toimintaan asiakassuunnitelmien tekoa koskien. 
Tiedän, että asiakkaan mahdollinen aktiivisuus palvelunsa lainmukaisuuden vuoksi ei saa vaikuttaa asiakkaaseen suhtautumiseen tai asiakkaan kohteluun. Olen kuitenkin käytännön kautta kokeut ja nähnyt, että esimerkiksi muutoksenhaku viranomaisen päätökseen aiheuttaa nuivaa suhtautumista. Joten: en odottanut paljonkaan. 
Tänään paikalla oli ennestään tutuksi tullut sosiaaliviranomainen sekä minulle uusi tuttavuus, TE-toimiston esimiestehtävissä toimiva virkailija. Aluksi käytiin läpi mahdollinen nauhoittaminen, että nauhoitanko ja mikäli nauhoitan, hekin voivat sitten nauhoittaa. Niinhän se ei ole, mutta ilmoitin, että nyt en nauhoita. Että päästäisiin asiaan, kotona nimittäin odotti joukko alaikäisiä flunssan kourissa. Ja itsekkin olen ollut liikkeellä Ibusalin voimalla jo viikon.
Tällä kertaa sain katsoa isolta älyruudulta, mitä minusta on aikaisemmin kirjattu, tarkistaa kirjaukset, muuttaa mahdolliset ajantasattomat tiedot, kirjauttaa uusia tämän hetken tilannetta koskevia seikkoja, avata elämäntilannettani ja mahdollisuuksiani erilaisiin koulutuksiin, työpaikkoihin ynnä muihin. Esimiesihminen oli kiinnostunut jopa harrastuksistani ja siitä, miten niitä voisi hyödyntää.
No ei tämä vielä mitään. Odottelin sitä pommia, eli osoitusta kuntouttavaan työtoimintaan. Mutta sen sijaan löytyikin muita vaihtoehtoja, jopa kirjoittamiseeni liittyviä mahdollisuuksia. Viimesijaiseksi sitten kirjattiin se kuuluisa kuntouttava työtoiminta ja kirjattiin jopa, että "prosessivastuu on kunnalla".  
Käännettynä perusmaukaksi edellinen tarkoittaa, että mikäli ensisijaisissa mahdollisuuksissa ei tärppää, kunta on velvollinen järjestämään minulle niitä 9 euron hommia. Ei siis ole riittävä perustelu kunnan taholta se, että "tarvetta ei ole". Lain mukaan kunnalla on vastuu järjestää kuntouttavaa työtoimintaa. Pieni piru olkapäälläni yllytti minua lisäämään, että niin, nyt on kyse sosiaalipalvelusta, ei palkkakorvaavasta työstä. Mutta pidin pääni kiinni. 
Mahdollinen kuntouttava työtoimintakin kirjattiin järjestettäväksi minulle oikein mieluisaan paikkaan, jonne itse olen jo aikaisemmin kysellyt mahdollisuutta päästä. Lisäksi toteuttamisesta neuvoteltiin, siis ihan oikeasti hyvän hallinnon mukaisesti kuultiin minua, asiakasta. Kuinka monena päivänä, montako tuntia ja niin edelleen. Määriteltiin vielä, että se touhu sitten johtaisikin johonkin, olisi yhteneväistä alojen kanssa, jotka minua kiinnostavat ja joille minun katsotaan TE-toimistossa(kin) soveltuvan. Sosiaalitoimen edustaja jopa soitti palaverista suoraan TE-esimiehen ehdotuksesta kunnan sivistystoimeen ja esitti asian sinne "itämään", mikäli kuntouttavaan päädyttäisiin. 
Ja kaiken kukkuraksi kuntaan mahdollisesti tulevat uudet työpaikat kirjattiin ylös toteamuksen kera, että vaikka itsekkin tarkkailen näiden työpaikkojen mahdollista syntyä, niistä olisi hyvä minulle myös tiedoittaa. Mikä toki olisi kauhean kiva juttu, mutta jää nähtäväksi.
Oli myös suorastaan erinomaisen ihmeellistä, että erään mahdollisen paikan etäisyydestä TE-toimiston edustaja oli sitä mieltä, että matka on kohtuuton, eikä ole tarkoituksenmukainen. Käsitin tämän viittauksena lapsiperheen arkeen ja siihen, että järkevää tekemistä löytyy kyllä järkevänkin matkan päästä. 
Kirsikkana kakun päällä tuo merkillinen esimies ymmärsi huumoriakin. Jopa sitä ironista. 
Oli helppoa allekirjoittaa yksimielinen suunnitelma, johon vielä jätettiin se vara, että mikäli muutoksia tapahtuu, voin pyytää suunnitelman tarkistamista, muutoin sitä tarkastellaan maksimissaan 2 vuoden kuluttua taikka keväällä, kun tiedämme kaikki jälleen enemmän siitä, minne tätä akkaa silloin tuuli kuljettaa. 
Lopuksi totean, että kyllä sen vain erottaa, ammattilaisen kyykyttäjästä. Ammattilainen tuntee alansa säädökset, osaa soveltaa niitä ja käyttää soveltaessaan tilannekohtaista arviointia päästäkseen mahdollisimman hyvään lopputulokseen. Sellaiseen, josta jää hyvä fiilis ja josta on oikeasti jotakin hyötyäkin. Kyykyttäjä taas, no sellainen haluaa vain selvitellä ja lupailla minkään minnekkään etenemättä, siis kyykyttää. 
Oli tänään ilo tavata esimiesihminen, joka on ammattilainen. Toivon mukaan luet tämän blogin, kiitos vielä kerran ja toivon mukaan tapaamme vielä, mutta toivottavasti emme tapaa kuitenkaan työttömyyteni merkeissä ;)