Oikeuslaitosidiotismia

Ilttalehti uutisoi tiistaina 25.8.2015 sijaisäidistä, joka sai tuomion lapsen kaltoinkohtelusta. Linkki uutiseen tässä:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015082520237912_uu.shtml

Hovioikeuden laamanni olisi hylännyt koko syytteen:
"Ei ole uskottavaa, että lapsi edes pakotettuna seisoisi ulkona yhdessä kohti tunteja 20 asteen pakkasessa - Ei ole uskottavaa, että kuten myös (todistajan nimi) on oikeudessa kertonut, että lapsi olisi juossut pihan ympäri 400 kertaa yhdellä kerralla, laamanni luetteli.
Laamannin mielestä uskottavampaa oli, että poika oli vääristänyt ja värittänyt kokemuksiaan.
Käräjillä sijaisäiti tuomittiin myös pojan pikkusiskon pahoinpitelystä. Hovioikeus kuitenkin hylkäsi tämän syytteen, koska tytön ranteista kiinnipitelylle saattoi olla myös perusteltu syy kuten sen estäminen, ettei tyttö vahingoita itseään tai muita."

Olisi kiva kuulla laamannin perustelut siitä, miksi on todennäköistä, että lapsi valehtelee? Onko se todennäköistä siksi, että lapsi ei oikeasti voisi seistä pakkasessa tunteja? Haloo, mitä vaihtoehtoja lapsella on, jos sisälle ei pääse? Onko merkitystä sillä, montako kertaa lapsi on juossut taloa ympäri? Eikö pääpaino ole seikalla, että hänet on pakotettu juoksemaan? Vai onko herralla laamannilla kenties oma, erilainen lakikirja, jossa kierrosten lukumäärä on se merkityksellinen seikka, eikä pakottaminen?
Miten laamanni ajatteli suhtautua oikeudessa kerrottuun seikkaan, jossa todettiin muidenkin tahojen huolestuneen sijaisvanhemman kasvatustavoista? Vääristelivätkö toiset aikuisetkin tarinaa sitä värittäen? 
Kävikö tällä Einsteinilla mielessäkään, että lapsi päätyi lopulta sairaalahoitoon sijaisvanhemman pahoinpitelyjen vuoksi? Värittelemällähän sinne sairaalaan todellakin joudutaan.  ( http://www.hs.fi/kotimaa/a1440467934441?jako=3d8204da4d7560a34775d6cfdd2b0204&ref=fb-share )

Ja minkä helvetin takia hovioikeus on mennyt hylkäämään syytteet koskien pienemmän sisaruksen pahoinpitelyä? Syyllä, että kiinnipitäminen on saattanut olla perusteltua? Siis saattanut olla? Eikö perusteltua syytä toteen näytetty? Joo, ellei näyttöä ole riittävästi, ei voi tuomita, mutta olisiko kannattanut edes vähän ajatella? Jos poika, jonka pikkusiskosta oli kysymys, oli rikosten tekohetkillä 8-10 vuotias, se tarkoittaa, että nuorempi sisarus on ollut tuolloin korkeintaan 7-9 vuotias. Tuomiovallan käyttäjät olisivat voineet pohtia, miten todennäköistä on, että niin pientä lasta ei saada estettyä "vahingoittamasta muita tai itseään" muulla tavalla kuin ranteista retuuttamalla? Eikö oikeus ole kuullut esimerkiksi holding-otteesta, joka ei satuta lasta? Tilanteen sanoittamisesta? Tai vaikka jäähypenkistä? 
Onko hovioikeuden tuomaristo niin typerää sakkia, että uskoo ainoaksi vaihtoehdoksi jääneen tarttumisen ranteisiin? 
Ihan vinkkinä vastaisuuden varalle, saatan hovioikeuden tietoon, että ranteista kiinni pitämisestä  huolimatta lapsi kykenee edelleen puremaan ja potkimaan, eli vahingoittamaan muita tai itseään. Tarkennuksena edelliseen saatan hovioikeuden tietoon myös, että kiinnipitoon tulee ryhtyä ainoastaan aivan äärimmäisessä tilanteessa, kun joka ikinen muu keino on koetettu. Onhan kysymyksessä ensisijaisesti lapsen etu, ei vanhemman/sijaisvanhemman vähemmällä pääseminen.
En usko, että pikkusisarus olisi aiheuttanut sellaisia ääritilanteita, joissa kiinnipito olisi jäänyt ainoaksi vaihtoehdoksi. Kokonaisuus ja lapsen ikä huomioiden perusteltu kiinnipito on epäuskottavaa.

Olen erittäin pettynyt hovioikeuden antamaan tuomioon, jota se perusteli mm. tekojen vähäisyydellä. Tarkkaan ottaen sanoilla "eivät olleet erityisen voimallisia". Sietäisivät hävetä koko konkka ronkka! Kyseessä oli pieni lapsi! Tunkekaa itse nokkosia housuihinne ja juoskaa pakkasessa ympäri taloa ja tulkaa sitten vasta arvioimaan tekojen "voimallisuutta" lapsen näkökulmasta.
Tuomio on aivan liian lievä. Onneksi sentään edes lievä. 
Ainoa hyvä puoli on, että tämä yksi laamanni jäi vähemmistöön haluineen hylätä koko syyte
Ehkä tämän kyseisen laamannin paikka ei ole hovioikeudessa vaan ennemminkin hallinto-oikeudessa. Sielä hänen " ei ole uskottavaa" - asenteensa tulisi oivaan käyttöön tilanteissa, joissa huostaanottohakemuksiaan levittelevät sosiaaliviranomaiset vääristelevät ja värittelevät perheiden tilanteita perustellen niitä kummallisilla tuntemuksilla takaraivoissaan.
Hallinto-oikeudessa tämän neropatin epäuskottavuusteoriat pääsisivät tarkoituksenmukaisiin mittasuhteisiinsa. Sen sijaan tuolla hovioikeudessa ne antavat lähinnä idiootin vaikutelman.