Onko koulusta tullut pajatso?

Onneksi kesäloma alkaa lauantaina. Säästän rahaa seuraavat 2,5 kk, koska sinä aikana ei tarvitse laittaa rahaa mukaan lapsille kouluun.
Niin juuri, oikein luitte.
Pitkin vuotta koululta tulee viestiä yhdestä jos toisestakin retkestä, menemisestä, tulemisesta, osallistumisesta sun muusta. Ja niiden viestien perässä on aina ilmoitus, että lapselle voi laittaa hieman rahaa mukaan.
Milloin retki kohdistuu paikkaan, jossa on kioski, milloin mennään kirppikselle, milloin osallistutaan johonkin leivosmyyjäiseen, jonka tuotto menee hyväntekeväisyyteen, jne.
Mikäs siinä, onhan se avartavaa pyöriä muuallakin kuin koulun asfalttipihalla koko vuosi. Mutta pirun kalliiksi se on tullut, kun on 4 koulukasta. Oikein suoraan sanoen vituttaa, että eikö niillä ole maksuttomia ideoita ollenkaan?
Jos nyt ajatellaan sopivaa summaa, noin viittä euroa per nokka, se tekee 20 euroa. Moniko yhden lapsen vanhempi lykkää kioskirahaa 20 euroa? 
Kaikki tämä rahan jakaminen on toki vapaaehtoista. Vai onko? Käytännössä ei ole vaan se on pakollista, jos ei halua lapsensa kokevan pahaa mieltä siitä, että muilla on ja hänellä ei ole.
Kyseessä on ympäristön paine meille vanhemmille: haluatko olla se julmuri, joka lähettää eskarilaisen kirppispäivänä persaukisena mukaan reissuun? Tai se vanhempi, joka laittaa lapsensa ainoana retkelle ilman kioskirahaa? 
No niin, olen muutaman kerran laittanut. Seuraus on ollut se, että olen saanut tiedon, että joku ope lainasi pari euroa lapselle. Tai joku kaveri lainasi. 
Sehän se vasta hauskaa on, että tajuaa olevansa yllättäin velkaa euron sinne tai tänne, vaikka ei ole alunperinkään antanut lapselle kyseiseen kohteeseen käyttörahaa. Tai lupaa ostaa.
Mitä siinä sitten vastaa, muuta kuin että oho, unohdin. Ja maksaa velan pois, velan, jota ei edes itse tehnyt, johon ei antanut lupaa, josta lapsi oppi mitä? Mitä lapsi oppi? Aina pitää olla rahaa, aina pitää päästä, koska muutkin pääsevät, pettymys ei kuulu elämään, ei ole rahaa ja kuitenkin sain mitä halusin. 
Onkohan sivistystoimessa ja koululla edes ajateltu, että on perheitä, joille tällainen rahan kyseleminen on erittäin ahdistavaa? Kyllä koululla jaksetaan huoliliputtaa oppilaiden kaverisuhteista ja musiikkimausta ja ties mistä, mutta samaan hengenvetoon unohdetaan huolestua omasta agendasta. Agendasta, joka opettaa lapsille, että raha kasvaa puissa ja jokaisella on aina varaa laittaa mukaan se kaksi-kolme euroa. 
Sopisi miettiä, ettei tämä koske vain kaikkein köyhimpiä perheitä. Vaikka molemmilla vanhemmilla olisi työpaikka ja palkka, voi koulun raharetki osua ajankohtaan, jona tilit huutavat niveaa ja tilipäivään on vielä viikko. 
Muistelen tässä viime kertaa, kun itseltäni kului yhteensä 60 euroa rahaa, koska lapsistani useampi lähti yhtä aikaa retkelle koulun kanssa. Oli lipunhintaa ja oli kioskirahaa ja oli ties mitä. Ja viimeksi tänään, juuri äsken, luin wilmasta viestin huomisesta hyväntekeväisyyteen liittyvästä leivosten myynnistä, johon voi laittaa lapselle mukaan hieman rahaa. Taas.
Ne leivokset jäävät syömättä meillä joka ikiseltä, sillä minä en enää hakkaa rahojani koulun pajatsoon.
Piste.
​