Pihlajalinna heitti roskiin maan parhaan sossun

" Ei voi olla todellista, tästä ei seuraa muuta kuin sanomista... ja huostaanottoja" oli ensimmäinen ajatukseni, kun kuulin Pihlajalinnan mopon ohjauksesta koskien kuntamme lastensuojelullista muutosta. 

Kun Pihlajalinnaa mainostettiin Kihniön kuntalaisille, sanottiin, että asiakastyytyväisyys tulee paranemaan. Lastensuojelun osalta asia on täysin päin vastoin. Meillä oli täällä loistava lastensuojelusossu, mutta eipä ole enää. 
Kunnassamme tapahtui organisaatiomuutos. Kihniön kunta liittyi Parkanon ja Pihlajalinnan valmiiseen kimppaan, eli valmiiksi kilpailutettuun organisaatioon. Koska tapa liittyä tällä tavoin on lain osalta kyseenalainen, tehtiin kuntalalaisen toimesta reklamaatio hallinto-oikeuteen, mutta kuten tässä maassa muutoinkin tapana on, viis siitä. Organisaatio ajettiin rynnäkkötahtiin kiireellä läpi kehuen ja ylistäen Pihlajalinnaa, kuinka se tulee pelastamaan syömävelkaisen kuntamme ja ylläpitämään palvelua. Asiakastyytyväisyyttä painotettiin suu vaahdossa. 

Noin viikko ennen kesälomia saivat lastensuojelun asiakkaat tekstiviestin, jossa sossumme kiitti yhteistyöstä ja ajasta, jonka on saanut kanssamme viettää. Saimme kuulla, että sossumme on saanut ilmoituksen, jossa hänet siirretään toisiin hommiin jonnekkin Pihlajalinnan uumeniin ja sijaan on tulossa joku tuntematon porukka. Tiedän vapaaeehtoistyöni puolesta, etteivät asiakkaat Kihniössä ole asiasta suinkaan iloisia. Pelkään samasta syystä, että Kihniöläiset lapsiperheet muuttuvat paperiperheiksi. Eli perheiksi, jotka ovat vain asiakirja arkistossa. Paperiperhesossu on maassamme erittäin yleinen laji, valitettavasti kaatolupia ei lajin harventamiseksi myönnetä. 
 
Meillä ei ole enää perheitä tuntevaa sossua. Ei  sossua, joka saattoi vapaa-ajallaankin kysyä, miten te voitte? Ei ole enää sossua, jolle saattoi, ja uskalsi kertoa asiat sellaisina kuin ne ovat. Ei tarvinnut pelätä, että "nousee vakava huoli vanhemmuudesta", jos pyysi saada apua johonkin tilapäiseen tilanteeseen. Roskiin heitettiin sossu, jolla on sydän paikallaan ja järki päässä. Sossu, johon perheet luottivat ja joka oikeasti rakastaa lapsia ja haluaa tehdä kaikkensa auttaakseen juuri siinä, missä apua tarvitaan.
Paperit eivät koskaan menneet ihmisen ohitse, sossumme ei arvioinut perheiden tilanteita lukemalla asiakirjoja. Hän meni paikan päälle, todensi tilanteen, kuuli asiakasta, sovitteli tukitoimet asiakaslähtöisesti ja jätti jälkeensä tyytyväisyyttä. Lapsen etu oli etusijalla, myös huoltoriidoissa. Tällainen osaaminen on jo erityisosaamista, kun tiedämme, että sosiaalialan koulutuksessakin opetetaan olemaan puuttumatta huoltoriitoihin, vaikka lopputuloksena saattaa olla Eerika Tarkin kaltainen kohtalo. Moista osaamista ei takaa maisterin tutkinto vaan elämänkokemus ja maalaisjärki. 
 
Pihlajalinna ei ole tällaisesta osaamisesta kiinnostunut. Neuvoteltaavaa ei kuulemma ole. Viis siitä, kysyttiinkö sossun mielipidettä siirron osalta tai kuultiinko hänen toivomustaan saada edes jossakin muodossa jäädä Kihniölle vaikkapa sosiaaliohjaajaksi. Viikko aikaa, kamat kasaan ja ulos. Kuulemisvelvoite koskee myös liikkeen luovutuksessa siirtyviä työntekijöitä. Mutta olisihan se jotakin, jos tässä konkurssissa osattaisiin lakia noudattaa. 

Tämä on Pihlajalinnan ja Kihniön kunnan käsitys hyvästä palvelusta. Ja säästämisestä. Paljonkohan tässä nyt aiotaan säästää ja miten ylläpitää sama taso samaan hintaan lastensuojelussa kuin tähänkin asti? Esimerkiksi omaishoidon tuen sopimukset puuttuvat. Tukiperheitä on saanut lastensuojelun kautta, nyt sekin loppuu ja hinta vammaispalveluiden kautta on kalliimpi. Toisaalta, kun Kihniön kunnassa on ollut "tapana" jättää mm. omaishoidon tuen sopimukset tekemättä kokonaan, eihän asiakkaille silloin tarvitse mitään antaakkaan. Lastensuojelu on sitten "paikkaillut" tukitoimin näitä(kin) puutteita. 
Kunta ei ole ymmärtänyt, että lastensuojeluasiakkuuksia on pidetty avoinna vammaispalveluita edullisimpien tukitoimien antamiseksi niitä tarvitseville lapsille. 
Kuinka moni sossu tapaa huostattuja lapsia ja huolehtii heidän kuulumisiensa päivittämisestä? Vie lapsia jopa syömään tai kahville kanssaan? Kuntahan kuulemma kielsi tämänkin, "mihinkään ei saa nyt laittaa rahaa", ei siis edes lasten pullaan ja pillimehuun. Pihlajalinna tulee huolehtimaan asioista tulevaisuudessa, mutta miten? Aikooko se jatkaa sossumme inhimillistä tapaa hoitaa lastemme asioita? Rohkenen epäillä.
Aikooko Pihlajalinna kenties säästää muissa tukitoimissa, kuten ratsastusterapiassa? Vanhan sossun kautta ratsastettiin hänelle maksetun palkan hinnalla. Kuka hoitaa ratsastukset nyt, kun ne varmaankin täytyy hankkia korkeampihintaisena ostopalveluna? 
Entäpä erityislasten kohtelu? Montako turhaa lastensuojelullista toimea tullaan tekemään? Montako yhtäläisyysmerkkiä tullaan vetämään kouluvaikeuksista vanhempien osaamattomuuteen? Ja niin edelleen...

Olen ajan saatossa tavannut aika pirun monta sossua ja tullut tuntemaan heidän työtapansa. Suurin osa alan " ammattilaisista" on surkeaa, lakia tuntematonta, valtatrippailevaa ja laiskaa sakkia. Kenties uudet lastensuojeliamme yllättävät positiivisesti, se jää nähtäväksi.  Mieluummin olisin nähnyt sitä oikeata asiakaslähtöisyyttä, jolla yksityistämistä meille täällä mainostettiin. Sen sijaan, että osaava, ammattitaitoinen sossumme olisi saanut jäädä kuntaan vaikkapa uuden sossun aisapariksi, olisi ollut oikea tapa toimia. 
Älyelimeeni ei kerta kaikkiaan mahdu, miksi toimiva systeemi täytyy purkaa? Eihän lähikauppiaskaan tilaa kauppaansa tavaraa, jota kukaan ei halua ostaa. Miksi Pihlajalinna ottaa perheiltä pois luottamuksen, sen ainoan hyvän asian, johon tämän kunnan touhuissa on voinut oikeasti luottaa? 

"Pihlajalinnan yksi suurimpia tavoitteita on asiakastyytyväisyys".  Yhtä hyvin voin väittää, että takapihallani marssii jono vaaleanpunaisia hattiwatteja. 

---