Pingispallo

​"Tämä on protokolla."
"No jo nyt on perkele!"
"Valitan..."

Nyt ei kiinnosta selitykset siitä, missä järjestyksessä asioiden tulee mennä. Minua kiinnostaa se, että kaiken maailman protojen ja kollien vuoksi se apu jää saamatta.

On uskomatonta, että mielenterveyteen saa apua vain, jos sinut kaavitaan henkihieverissä rekan keulasta. 
Päivystys ei ota. Terveyskeskus ohjaa mielenterveystoimistolle. Mielenterveystoimistossa ei ole aikoja moneen kuukauteen. Omalääkäri ei voi kirjoittaa lähetettä ilman psykologin lausuntoa. Psykologille ei pääse. Paitsi lääkärin lähetteellä, joka halusi sen psykologin kannan. 

Jos on ollut hoitotaho, sinne ei pääse takaisin. Täytyy lähteä hakemaan uutta lähetettä. Mutta kuka sen tekee, kun kukaan ei ota vastaan?

Jos on lapsi tai nuori, ohjataan koulupsykologille. Paitsi, ettei sellaista ole saatu koululle palkattua. Joten täytyy mennä perheneuvolaan. Jossa ei ole aikoja. Lastensuojeluun voidaan soittaa, mutta he velvoittavat menemään lasten -ja nuortenpsykiatrialle hoidon tarpeen kartoitukseen. Jonotusaika on 6kk.

Ambulanssilla pääsee sisälle asti. Hetkeksi, kunhan on annettu vähän lääkitystä ja kirjoitettu resepti Ketipinoria. Sitten kotiin odottamaan.
Pian on joka taho huolesta kaarella, kun ongelmat eivät katoa vaan lisääntyvät. Selitä siinä sitten, että ei oota tarjotaan. Lapsi ei ole tarpeeksi masentunut.

Kela kustantaa terapiaa, jos on ihmeen kaupalla saanut b-lausunnon sitä varten. Siinähän kaivat jonkin kiven alta terapeutin! Jos sinulla ei ole suhteita, joudut tyytymään siihen, minä saat. Olennaista on, että terapeutin kanssa kemiat pelaavat. Saat heittää tuolla perusseikalla vesilintua, koska on otettava puoskari kuin puoskari. Terapeutteja ei nimittäin ole niin paljoa kuin ihmiset tarvitsisivat.

Ja sitten ihmetellään. Uutisotsikot laulavat perhesurmista, väkivallanteoista, nuorison pahoinvoinnista, mielenterveyseläkkeistä, väliinputoajista. Samaan aikaan somekommentit kirkuvat "vittu mitä hulluja". Niin ovatkin. Tulivat hulluiksi takuulla siksi, ettei tässä maassa saa apua, vaikka sitä hakisi. 

Nokan eteen lyödään vino pino kysymyksiä, paperia, vaaditaan menemään sinne, tänne, toimittamaan asiakirja, lausunto... Jos ihminen on masentunut, toimintakyky on alentunut. Voi olla jopa täysin kykenemätön toimimaan. Apu jää saamatta vain siksi, ettei kykene hoitoon pääsyn vaateita täyttämään.
Voi olla, että ihminen on raahautunut luukulle viimeisillä voimillaan. Ja sitten siellä ollaan kiinnostuneita vain lomakkeista. Ei siitä ihmisestä.

Odotamme ihmisen saavan apua taholta, joka toimii otsikon "sosiaali -ja terveydenhuolto" alla? Sitä saammekin odotella. Ihminen ei ole nimittäin enää ihminen, hänestä on tehty pingispallo.