Sotepositiivisuus

 
Sana, johon törmäsin välillisesti. 
Ideana ehkä kaunis ajatella, että miten asiat saadaan toimimaan. Ajatuksen voima on toki suuri, se vaikuttaa asenteisiin, mutta asenteella ei poisteta ongelmia eikä ylläpidetä hoidon tavoitettavuutta, tarkoituksenmukaisuutta, potilasturvallisuutta, lakisääteisyyttä sun muuta. Niihin tarvitaan tekoja, rahaa, poliittisia päätöksiä ja helvetti vieköön henkilökuntaa!

Otsikoissa viime aikoina mm. Satakunnan hyvinvointialue, joka aloittaa yt-neuvottelut. 4 vuotiaan lapsen kuolema ja siitä seurannut rikostutkinta koskien lastensuojelua, jota hoidettu mm. etäyhteydellä. Vantaalla lopetetaan ripakopallinen terveyskeskuksia. Vanhaa tarinaa ja jo osin unohtunuttakin ovat laitospuolen purku, yhteisöllisen asumisen tuleminen ynnä muu vanhuspuolella. 
Missä näkyy sotepositiivisuus? Ei missään. Sotenegatiivisuutta pitäisi kuulemma perustella. No perustellaan.

Lastensuojelun osalta voitte lukea kirjoittamani blogit menneiltä vuosilta. Lastensuojelun kriisi ei ole mikään uusi ilmiö. Se syntyi jo 2000-luvun alkupuolella ja nämä nykyiset ongelmat johtuvat siitä, ettei ongelmille ole tehty mitään. Ne on kielletty ja selitelty pois perheiden hyvinvoinnin kustannuksella ja nyt sitten ihmetellään. 

Mielenterveyspuolen ongelma on jo vuosia ollut jonotus terapiaan. Lapset, nuoret, aikuiset, kukaan ei saa palvelua ajoissa. Samaan aikaan Valvira panttaa monen sadan terapeutin lupia, vaikka terapeuteista on huutava pula. Aiheesta lisää FB-haulla "Valtio valtiossa", joka on Helsingin psykoterapiainstituutin ja UWE Bristolin lainsäädännön mukaisesta psykoterapeuttikoulutuksesta valmistuneiden ylläpitämä sivusto, jossa kerrotaan Valviran kysymyksiä herättävästä toiminnasta ammattioikeusasiassa.

Lähipalvelut katoavat. Mutta eihän laki velvoittakkaan palvelua sijaitsemaan lähellä, ainoastaan saatavilla. Ja se on saatavilla nyt esimerkiksi chatissa ja videopuheluna. Itsekkin kävin viimeksi työterveydessä lääkärin pakeilla ja puhuin ruudulle. Lopputoteamus oli, että kun kyse on selästä, pitäisi mennä lääkärille ihan livenä, että pääsisi kopeloimaan. Vaan milläs menet, kun ei päästetä.

Ikä-ihmisten kohdalla sotepositiivisuus on yhtä totta kuin kannetun veden kaivossa pysyminen. Minä näin tuntitolkulla vaivaa, jotta löytäisin jotakin konkreettista aiheesta ikä-ihmisten asumispalveluiden tulevaisuus käytännössä. Mitään konkreettista ei löytynyt. Ideologiaa löytyi senkin edestä, että kuinka nyt rekrytoidaan kaikki kaavoitusta myöten. Luodaan ympäristö, joka on viihtyisä ja esteetön ja helppo vanhuksen elää ja olla. Toisin sanoen vanhuksen lähimarkettireissulla ei ole kohta enää rotvallin reunoja, mutta muutama jumppapuisto löytyy.  Ja tällä ilmeisesti pelastetaan siltä katastrofilta, että maahamme tarvittaisiin pikaisesti tuhansia uusia tehpa-paikkoja, joihin ei ole olemassa tiloja, rahoitusta, eikä henkilökuntaa. Selatessani linkistä linkkiin kahden tunnin ajan löysin hoidollisesta aiheesta niinkin tarkan suunnitelman kuin "kotihoito hoitaa". 
Toisin sanoen kotihoito hoitaa yhteisöllisen, kuntouttavan ja kevyemmän tarpeen asumisen? Mitä se tarkoittaa ja paljonko se tarkoittaa, siitä en löytänyt halaistua sanaa, koska niitä sanoja ei ole.
Kun ei ole mitään tietoakaan, millä niitä sanoja luoda. Mutta vuonna 2030 meillä on tietoa, kun tätä uutta himmeliä on kokeiltu. 

Piisaisi noita huomionarvoisia seikastoja kirjaksi asti. Mutta sen sijaan miettikää hetki, mihin olette tottuneet. Saamaan palvelua melko läheltä jopa maaseudulla. Koska palvelun saatavuus on lakisääteinen, kuten palvelun piiriin pääseminenkin. Vanhassa mallissa kriteerit olivat suhteellisen hyvin tiedossa kaikilla. Millainen ihmisen tilanteen tuli olla, että ihminen sai esimerkiksi tehostetun palvelun asumisyksiköstä paikan. Tai pääsi osastohoitoon psykiatriselle. Tai oli oikeutettu saamaan apua kotiin. Jne.
No nyt, kun koko soten rakenne on muutettu, voidaan vedota palveluiden saatavuuteenkin kriteereidenkin osalta.
Kriteereitä on muutettava, koska perusrakenteet ovat muuttuneet. 
Ja tällähän säästetään rahaa, koska vielä eilen kykenemätön kotona asuja onkin tänään kykenevä. Ja ennen osastolle päässyt onkin täysin pärjäävä avohoidossa. 

Niin ja sitten se raha. Kuinka sotepositiivista on se, että hyvinvointialueiden alijäämä oli viime vuonna 1,2 miljardia euroa? Valtiovarainministeriön arviot olivat pielessä. Yksityiset palveluntuottajat ottivat ja nostivat hintojaan.  Kuntalehti kirjoitti aiheesta syyskuussa: Hyvinvointialueiden alijäämä yli miljardin: Jos tehostaminen ei onnistu, riskinä kuntatalouden heikennykset | Kuntalehti

Muutaman sote-alalla olevan kanssa olen puhellut tästä aiheesta ja minulle on sanottu "ei se tule toimimaan, kyllä se äkkiä huomataan!" No tässä se sotepositiivisuus sitten vissiin näkyykin. Luullaan, että kun homma ei toimikkaan, niin kyllä se korjataan! Ilmeisesti sotepositiivisuus tarkoittaakin hyväuskoisuutta siihen, että yhteiskunnan heikoimmista lenkeistä tullaan pitämään hyvää huolta. 
Onhan se sentään yksi hyvinvointivaltion peruskulmakivistä...