Vuoroasumisen haasteet

Tilastokeskuksen mukaan noin 40 000 lasta asuu vuorotellen molempien vanhempiensa luona.
Kelan tutkimuksen mukaan erillään asuvien vanhempien lapsista noin 30 prosenttia vuoroasuu. 
Vuoroasumisesta on kyse silloin, kun lapsi viettää molemmissa kodeissaan vähintään 40 prosenttia ajastaan. 
(monimuotisetperheet.fi)

Puhutaan lapsen edusta, joka lain lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta mukaan määritellään seuraavasti:
"Lapsen huollon tarkoituksena on turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi lapsen yksilöllisten tarpeiden ja toivomusten mukaisesti. Huollon tulee turvata myönteiset ja läheiset ihmissuhteet erityisesti lapsen ja hänen vanhempiensa välillä. Myös muita lapselle tärkeitä ihmissuhteita on vaalittava."
"Lapselle tulee turvata hyvä hoito ja kasvatus sekä lapsen ikään ja kehitystasoon nähden tarpeellinen valvonta ja huolenpito. Lapselle on pyrittävä antamaan turvallinen ja virikkeitä antava kasvuympäristö sekä lapsen taipumuksia ja toivomuksia vastaava koulutus."
"Lapsen kummankin vanhemman on omalta osaltaan myötävaikutettava tapaamisoikeuden toteutumiseen. Vanhemman on kasvatustehtävässään vältettävä kaikkea, mikä on omiaan aiheuttamaan haittaa lapsen ja toisen vanhemman väliselle suhteelle."

Lapsen kannalta hyvät ja läheiset ihmissuhteet tulee siis säilyttää. Erityisesti vanhempiin. Mutta myös muihin läheisiin ihmisiin, joita voivat olla mummot, tädit ja ystävätkin. Lapsen oikeus on saada koulutus. Vanhempien tehtävä on luoda puitteet, jossa lapsen on mahdollista saada kaikki edellä mainittu. 

Sama laki toteaa: "Huoltajalla on oikeus päättää lapsen hoidosta, kasvatuksesta, koulutuksesta, asuinpaikasta, harrastuksista sekä muista henkilökohtaisista asioista."

Lapsella on kaksi vanhempaa, siis kaksi huoltajaa. Huoltajat päättävät yhdessä lapsen edun mukaisesta järjestelystä.
Edelleen sama laki määrää: "Vuoroasumista koskevaan sopimukseen on kirjattava, kumpi koti ilmoitetaan lapsen viralliseksi asuinpaikaksi."

Lapsi voi siis olla kirjoilla vain toisessa kunnassa. Digivirastoon voidaan kuitenkin antaa tieto lapsen vuoroasumisesta. Käytännössä lapsi, joka vuoroasuu, usein asuu kahdessa kunnassa, mutta on kirjoilla vain toisessa.

Päästään kotikuntalakiin, joka toteaa: "Henkilön kotikunta on se kunta, jossa hän asuu" ja "Jos henkilöllä on käytössään useampia asuntoja tai jos hänellä ei ole käytössään asuntoa lainkaan, hänen kotikuntansa on se kunta, jota hän perhesuhteidensa, toimeentulonsa tai muiden vastaavien seikkojen johdosta itse pitää kotikuntanaan ja johon hänellä on edellä mainittujen seikkojen perusteella kiintein yhteys."

Tässä kohden on ensimmäinen ristiriita. Juuri on todettu, että huoltajat päättävät lapsen asumisesta yhdessä. Päätös vuoroasumisesta tarkoittaa, että lapsi asuu molempien luona yhtä paljon. Lapsi itse ei siis voi päättää asiasta, eikä siten "pitää kotikuntanaan" jompaa kumpaa kuntaa. Koska lapsi asuu yhtä paljon molemmissa kunnissa, ja molemmissa kunnissa on tärkeä perhesuhde ja kiinteä yhteys, voidaan todeta lapsen asuvan kahdessa kunnassa. Laki ei kuitenkaan tällaista asumista tunne. On siis valittava nimellisesti toinen kunta lapsen asuinkunnaksi, mutta silloin lapsen oikeus saada tiettyjä palveluita siinä toisessa kunnassa katoaa.
Lapsen oikeudet eivät toteudu, kuten huoltolaissa velvoitetaan. Huoltajilla ole asian suhteen valtaa, vaikka huoltolaki toteaakin, että huoltaja päättää. 

Entäpä koulutus?
Perusopetuslaki toteaa: "Oppivelvollisuuden alkamista edeltävänä vuotena lapsen on osallistuttava vuoden kestävään esiopetukseen tai muuhun esiopetuksen tavoitteet saavuttavaan toimintaan. Lapsen huoltajan on huolehdittava siitä, että lapsi osallistuu esiopetukseen tai muuhun esiopetuksen tavoitteet saavuttavaan toimintaan."
Kaikki me tiedämme, että ekaluokalla alkaa oppivelvollisuus. Huoltaja on vastuussa myös sen toteutumisesta.
Kunnan on järjestettävä opetuspaikka, eli koulu. Mutta sen kunnan, jossa lapsi ei ole kirjoilla, ei ole. Lapsi voi käydä koulua toisessa kunnassa, jossa on kirjoilla. Ja matkustaa sinne sen vanhemman luota, jossa ei ole kirjoilla. Mutta koulukuljetuskustannukset jäävät silloin vanhempien vastuulle. Kuntakohtainen sopiminen on mahdollista. Onko se yleistä, onko sitä tapahtunut missään, en tiedä.

Kokemuksesta tiedän, että varhaiskasvatus on mahdollista kahdessa kunnassa. Esikoulu on osa varhaiskasvatusta, joten sopimalla kahden kunnan asiaankuuluvien tahojen kanssa esikoulukin vielä onnistuu. Mutta sen jälkeen alkaa yhdeksän vuoden mittainen kouluvelvollisuus. Käytännössä eri kunnissa asuville vanhemmille tämä tarkoittaa sitä, että koulukuljetuksista lapsen "viralliseen kouluun" tulee huolehtia itse. Työtätekeville vanhemmille asia voi olla ylivoimainen. Työajat eivät täsmää. Tulotaso ei ehkä riitä kattamaan taksia viitenä päivänä viikossa kahteen suuntaan tai julkista liikennettä ei ole. Tässä on ristiriita kaksi. 
Perusopetuslaki ei osaltaan edistä lapsen tärkeintä oikeutta säilyttää tasavertaisia suhteita molempiin vanhempiinsa. Tasajako on monen lapsen toive. Siis mielipide. Joka tulisi ottaa huomioon ja kiinnittää siihen erityistä huomiota. Onhan kyse lapsen oikeudesta, jonka oikeushyvänä tulisi ylittää kuntien vaikeudet ja haasteet järjestää kahden kodin lapsille opetusta. 

Puhutaan vielä rahasta. Vuoroasuvan lapsen vanhemmat voivat tehdä sopimuksen siitä, että lapsen kulut jaetaan tasan. Voidaan sopia lapsilisien puolittamisesta ja ihan mistä tahansa. Kuitenkin vanhempi, jonka luona lapsi on kirjoilla, on juridisesti vastuussa lapsen päivähoitomaksuista, poliklinikkamaksuista, aamu- ja iltapäivähoidon maksuista jne. Tilanne ei ole yhdenvertainen. Nykyisenä digiaikana ei luulisi olevan hankalaa muuttaa sitäkään, että lapsilisät, asumistuet, ym.sosiaaliset etuudet lasta koskien maksettaisiin kahdelle tilille 50-50. Myös oikeus varhaiskasvatukseen, terveydenhuoltoon, sosiaalihuoltoon ym. tulisi mahdollistua molemmissa kodeissa. Vuoroasuvalla lapsella tulisi olla oikeus myös koulukyytiin molemmista kodeistaan. 

Pähkinänkuoressa lapsen vuoroasuminen tarkoittaa lapselle sitä, ettei hänellä ole samoja oikeuksia molempien vanhempiensa luona. 
Elleivät vanhemmat erikseen saa sovittua kuntien välillä ja keskenään vuoroasumisen järjestelyistä. Mahdollistuminen riippuu siis täysin kunnan päättävistä tahoista eri osa-alueilla. Mutta kuka lähtee sopimaan jokaisen tahon kanssa erikseen palvelu kerrallaan, että onnistuuko? Onko mahdollista? Entäpä jos osa onnistuu ja osa ei? Ajatuksena absurdi. Ja rikkoo lisäksi yhdenvertaisuutta. Yhdenvertaisuus on perusoikeus riippumatta siitä, missä asuu. Jos Suomen kamaralle astuvaa ulkomaalaista koskee yhdenvertainen kohtelu tässä maassa, miksi se ei koske vuoroasuvaa suomalaista lasta?
Lapsen vaihtoehdot valita molemmat vanhempansa ovat hyvin vähissä viimeistään silloin, kun perusopetus alkaa. Kuitenkin 40 000 lasta on paljon. Puhumattakaan lapsen läheisistä ihmisistä. Mikä heidän määränsä onkaan? 80 000? 160 000? Nämä ihmiset vaikuttavat lapsien hyvinvointiin, tasapainoiseen kasvuun ja kehitykseen. 

On luotava järjestelmä, jossa vuoroasuminen mahdollistuu ilman kohtuuttomia ponnisteluja. Yhdenvertaisesti ja lapsen etua ajaen silloin, kun vuoroasuminen on lapsen etu. 
Tämä tarkoittaa lakien muuttamista tai poikkeusten lisäämistä jo olemassa oleviin lakeihin. Osassa asioita riittänee pelkkä asetuskin, jos lakiin lisätään asetuksenantovaltuutus. 
Tämä on tärkeä asia. 
Mutta hyvin vaiettu asia. 
Ja pikaista korjausliikettä vaativa asia.


​Ps: Ruotsi on tässä asiassa meitä edellä.