Ymmärrystä etsimässä

Väsyttääkö ainainen selittäminen ihmisille, jotka eivät edes yritä ymmärtää, kuinka mopoa ohjataan?
Kysymys on "nepsyihmisistä".
Yleistäen nepsyihmisellä on AD/HD, ADD, hahmotusvaikeus, aistiyliherkkyyksiä, asperger tms, eli neuropsykologinen tavallisuudesta poikkeava tila. 
Tiloja voidaan lääkitä, terapioida, kuntouttaa, ohjata, mutta perusteiltaan Nepsy on aina Nepsy. 
 
Lapsena, kun pitäisi sopeutua kerhoihin, päikkyyn, kouluun, moni asia on vaikeaa. Vanhemmat saavat istua puimassa huonoa käytöstä, tulla kyseenalaistetuiksi kasvatuksensa oikeellisuudesta. Silloin alkaa ymmärryksen etsiminen. Nerpsyn maailmassa ei ole suodatinta, hän ei välttämättä tiedosta, miksi häntä arvostellaan.
Kysyit, voitko avata ikkunan? Hän vastasi, että voi. Mutta et sanonut, että avaa ikkuna. Nepsy vastasi sinulle tavallaan, että voi avata ikkunan, eli kykenee siihen kyllä, mutta et pyytänyt avaamaan sitä.
Tämä oli nyt sitten huonoa käytöstä, kenties suoranaista vittuilua. Kun opettaja torui häntä koko ryhmän edessä, häntä suututti, koska eihän hän tehnyt mitään väärää. Syntyi konflikti käytöksestä, koko ikkunakin unohtui. Kotiin lähti Wilmaviesti, koska Nepsy kiroili. Hän ei nyt kunnioittanut auktoriteettiä eikä noudattanut järjestyssääntöjä.
Näin se yleensä tapahtuu. Alkaa ihan ei mistään. Saattaa päättyä vaikka mihin. Toistuvasti.
Toistuvuus tilanteissa aiheuttaa lisäongelman. Nepsy alkaa hiffata, että hänestä ei pidetä. Hän on vaiva. Tyhmä. Yksin. Mutta ei edelleenkään ymmärrä, miksi.

Nepsy ei ole tyhmä, vaan erilainen. Kun sinulle tavalliselle sanotaan, että ole paikalla kello 10.30, lääkäri kutsuu sinut silloin vastaanotolle, sinä odotat kutsua odotushuoneessa. Nepsy on paikalla 10.30, mutta jos kutsu ei käy "silloin", kuten on sanottu, hän saattaa lähteä. Koska asiaa ei esitetty sanoilla "kunnes lääkäri kutsuu".  "Silloin" on kello 10.30.  "Kunnes" muuttaa asian täysin toiseksi, paikalla on oltava 10.30 ja odottaa kutsua. Ja koittakaa ymmärtää, ettei Nepsy voi aivotoiminnalleen mitään. Asiasta kehkeytynee lasku käyttämättä jääneestä ajasta, jumalaton haloo ja selvittely, jotta ensi kerralla sujuisi.

Ihmiset eivät anna anteeksi, vaikka kuinka selittäisit, että älä nyt mene sinne Nepsyn huoneeseen. Älä edes sen vuoksi, että haluat yllättää hänet siivoamalla sen. Mielestäsi olet hyväntekijä, Nepsyn mielestä suurrikollinen. Voi miksi et uskonut, kun sanottiin? Se tietty järjestys, se tietty sekavuus (sinulle) on hänen ainoa mahdollisuutensa selviytyä vaikkapa aamulla koulubussille. Yllätyksesi aiheutti raivarin: missä mun se tämä ja tuo on?!!! MITÄ VITTUA!!! Mä sanoin, ettei saa mennä!!! Riita. Taas huohotusta huonosti kasvatetusta kakarasta, ja kuinka se nyt noin reagoi. No asia on vähän sama, kuin jos sinut heitettäisiin yht äkkiä 4000 neliön tukkuvarastohalliin etsimään koon 7 kengät kolmen sentin korolla ja avokärjellä vuoden 2018 mallistosta, Lila takki ja mustat Puman miesten bootleg-verkkarit kokoa M. Nepsyn maailmassa menee nyt sama aika kuin sinulla menisi siellä tukkuhallissa.

Monet säännöt menevät kyllä Nepsyn kaaliin. Siis se sääntö menee, mutta ei välttämättä menettely. Jotta pääsee haluttuun päämäärään A on suoriuduttava asiasta B. Suoritettuaan asian B, päämäärä A:ta voi joutua odottamaan. Mutta kun se asia on esitetty niin, että A:n saa kun suoriutuu B:stä. Tämähän onkin epäreilua, että ensin luvataan ja sitten venytetään. 

Auttakoon armias, jos jokin asia - kuten usein käy - ei sujukkaan suunnitellusti. Silloin Nepsy voi tuntua erittäin itsekkäältä puhuessaan vain "mun pitää...", "mut mä tarvin nyt...", "koska mä saan tän nyt hoidettua..." Kyllä, kuulostaahan se siltä, että katastrofi (vaikka auton hajoaminen tai sairastuminen tai jonkin peruuntuminen) tapahtui vain Nepsylle, eikä hän ollenkaan ajattele muita. Älä hermostu. Kuvittele, että olet sopinut kyyditseväsi ihmisiä autolla Tampereelta Helsinkiin. Paikalle mennessäsi sinut istutetaan lentokoneen ohjaamoon ja käsketään lentää Ateenaan ja sanotaan, että nyt turpa kiinni, ei ole vaihtoehtoja! 

Moni sanoo, että elämä ja maailma opettaa. Opettaahan se, sietämään oman järjen vastaisuutta. Opettaa monen kannon kautta. Mutta olisipa asia vain niin simppeli. Niiden kantojen myötä kasvaa maine. Ja maineen myötä vain hyvin harva ihminen jää lähelle. Joku pelkää, joku inhoaa, joku pitää aina pilkkanaan. Siinä on kestämistä, kun sama tapahtuu aina ja kaikkialla. Jopa omassa suvussa aletaan arvostella, tai syyttää. Kuulee, ettei siitä siihen ole, kuinkahan taas käy. Moite moitteen päälle. Harva kannustaa tai sanoo, että no nyt kävi näin, eteenpäin. 

Vaan entäpä ne, jotka jaksavat? Nepsyys ylettää heihinkin. Miksi sinä katsot läpi sormien? Mikset laita kantamaan vastuuta? Miksi etuoikeutat häntä? Siinä sitten yrität selittää, ettei kyse siitä ole. Vastuuttaminen vain ei onnistu siten, että se ilmoitetaan rangaistuksena tai auktoriteetin tavoin. Se pitää avata kuin oikeustieteellinen ruumis. Mistä on kyse? Mikä sen aiheutti? Miksi? Aiheuttiko jokin seikka toisen seikan läsnäolon ja johtiko tämä toinen seikka kolmanteen, joka aiheutti itse tapahtuman? Sen jälkeen puidaan vielä otollisella hetkellä teemaa, miten olisi voinut toimia toisin? Kaiken päälle vaaditaan vielä hyväksymiskykyä Nepsyn kokemukselle asiassa. Ja varmistamista sille, että asiassa ollaan nyt yhteisymmärryksessä. Ja sille, että prosessi ei tapahtu tunnissa keittiön pöydän ääressä istuen. Se voi viedä kaksikin viikkoa. Arvostelijat eivät silloin enää edes huomaa, että kas, nyt asiaa toimitetaan ja vastuu kannetaan. He vain sanovat, että pääsi kuin koira veräjästä. 

Nepsyn kanssa ei ole kyse siitä, että tavallisen ihmisen tulisi varoa sanojaan ja miettiä sanamuotojaan. Ei siitäkään, että monisyisiä käytöksiä ja niiden aiheuttamia konflikteja pitäisi vain sietää. Kyse on enemmänkin siitä, että kuuntelee. Nepsy voi kuvata aikaa sen mukaan, kuinka pitkältä se tuntui. Hän voi väittää hamaan loppuun odottaneensa kolme tuntia- ainakin, vaikka todellisuudessa olisi odottanut 20 minuttia.
Nepsy voi olla niin suorapuheinen, että se loukkaa. "Näytänkö lihavalta tässä hameessa?" kysymys voi johtaa vastaukseen "olet lihava, joten miten voisit näyttää laihalta?" Totuus, muttei sallittu totuus. 
Sen sijaan, että lähtee hermostumaan, voi edes yrittää ensin kysyä "mitä sinä tarkoitat, tarkoititko tätä?" Ja sen jälkeen kuunnella. Voi myös kysyä "pahallako sanot?" Tai "ei voi olla kulunut niin paljon aikaa, oletko ihan varma?" 
Valitettavasti harva tekee näin. Sen sijaan pöydälle nostetaan valehtelu, hävyttömyys, ruokoton kielenkäyttö, kunnioituksen puute. Vaikka mistään näistä ei ole kyse.

Joskus toivoisin, että ihmiset miettisivät Nepsyn todellisuutta, mikäli mielikuvitus riittää. Miltä tuntuisi, jos jokaista asiaa arvosteltaisiin, olisit erilainen kaikkialla, suhtautuminen sinuun olisi varauksellista, jos jotain jossain sattuisi, olisit aina ensimmäinen epäilty. Jos uusi koulu, uusi työ, uusi parisuhde alkaisi aina ympäristön ounasteluilla siitä, kuinkahan kauan kestää, että se sössii tuonkin? 

Loppujen lopuksi Nepsyjen kanssa kyse ei ole laisinkaan siitä, miten erilainen on heidän pään sisäinen maailmansa. Kyse on enemmän siitä, miten huonosti yhteisöt, muu maailma heitä sietää. Sanotaan, että ystävyys ja avioliitto vaatii vaivannäköä. Sanotaan erilaisuuden olevan rikkaus. Ihaillaan suorapuheisuutta ja rehellisyyttä. Sanotaan, että kaksi silmäparia näkee enemmän kuin yksi. Sanotaan, että ihmisen tulee saada olla hyväksytty sellaisena kuin hän on. Ja että maailma on enemmän kuin ikkunasta näkyy. Mikään näistä ei päde Nepsyn kohdalla. Nepsyä vaaditaan sietämään maailmaa, joka ei siedä häntä. Kyse on tavallisten laiskuudesta ja omahyväisyydestä, siitä, ettei viitsitä nähdä vaivaa hyvän löytämiseen ihmisestä. Ettei viitsitä kannustaa, selvittää, kiinnostua. Mieluummin päätellään ja oletetaan.  Kun ei jakseta tutustua.

Yhden asian minä tiedän varmaksi. Jos menettää Nepsyn, menettää paljon ja menettää iäksi. 
Siksi valitsin nauraa iloisesti, kun eräs Nepsy totesi minulle, että ei voi sietää mekkoani, sen pallokuvio aiheuttaa migreenin.
Siksi siivosin erään Nepsyn huoneistoa siirtämättä mitään muuta kuin imuria pölypallon luota toiselle. Vaikka itse tuskin kykenin olemaan siinä kaaoksessa, se oli kuitenkin hänen järjestyksensä.
Ihmistä pitää kunnioittaa, joskus hieman omankin mukavuutensa hinnalla. Jos vähänkään ymmärtää, paljonko Nepsyt tekevät päivittäin henkistä työtä kyetäkseen sietämään tätä meille tavallista,  heille epäloogista maailmaa, yhden pallomekon hinta on mielestäni pieni.